Lue keskustelun säännöt.
Hyväksymistä ja epätoivoa
02.12.2009 |
Meillä lapsettomuutta 5vuotta, sitten koeputkihedelmöityksiä sitten taukoa, lopulta päädyimme yksityiselle hoitoihin. Ajattelimme kaikkea on kokeiltava, rahaa uponnut lähes 9000 € , ja vihdoinkin raskaan . Ultraäänessä kaikki ei hyvin, lapselta aivokurkiainen puuttuu ja sydämmessä kehityshäiriötä. Raskautta ei keskeytetä, en voi en pysty. Nyt viikkoja 34, pelottaa ja itkettää. Jonotan psykiatrisen sh juttusille , en jaksa. Tunnen kovaa syyllisyyttä miksi en voinut uskoa että meille ei ole lasta tarkoitettu ainakaan tervettä, olinko itsekäs.
Avioliittokin rakoilee, onko kohtalotovereita joille syntynyt kehitysvammainen lapsi lapsettomuushoidoista ?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ollut itsekäs vaan olet ollut tosi urhea. Eikä kenellekään ole "tarkoitettu" lasta. Jos lapsia ei kuulu, sen on puhdasta biologiaa, ei mitään ennalta määrättyä jota vastaan ei saisi muka taistella. Minusta sinulla ei ole sitten niin mitään syytä tuntea syyllisyyttä. Ja jos jostain pitäisi tuntea syyllisyyttä niin siitä, ettei yrittänyt, vaikka olisi halunnut ja voinut. Voimia!