Ilmoitin tänään meidät perheneuvolan asiakkaiksi

Asia on hyvä selvittää. Olipa syyt mitkä tahansa, niin poika saa sitä kautta tarvitsemaansa apua. Yleisimmät syyt ovat ADHD tai tunneperäinen levottomuus, joka voi kummuta esimerkiksi perheen ristiriidoista jne.

Kyseessä 5v tyttö, joka aivan mahdoton. Pilaa niin vanhempiensa kuin sisarustensakin elämän.

Olen harkinnut perheneuvolaa, mutta ihan vielä en uskalla juuri noista syistä, mitä itse en ole huomannut.

Entäs jos syy onkin meissä, vaikka parhaamme ollaan tehty ja lapset kasvatettu samalla tavalla..

mutta jos jostain syystä tulee esille asioita, jotka ovat menneet vuorovaikutuksessa lapsen kanssa pieleen, niin eikö se ole vain hyvä, koska sitten niitä asioita voi muuttaa, kun ne tiedostaa.



Mulle tulee jo viestistäsi mieleen seuraavat asiat.



"Pilaa vanhempiensa ja sisarustensa elämän": onko syntynyt negatiivisen vuorovaikutuksen kierre, saako lapsi paljon negatiivista palautetta, onko hän perheen syntipukin roolissa



"Lapset kasvatettu samalla tavalla": ehkä toisiin lapsiin purevat konstit eivät tämän lapsen kanssa toimikaan ja hän tarvitsisi toisenlaista suhtautumista

miksi tuo yksi lapsi on niin väsyttävä. Ihana poika mutta... nyt koulun alettua näyttää siltä että ei ole pelkästään mun kuvittelua se, että kaikki ei ole kohdallaan. Poika ei ole ilkeä, mutta hirveän levoton, äänekäs ja jatkuvasti liikkeessä, tic-oireita on, reagoi kieltämiseen kiljumalla, ainoastaan tietokonepelejä pelaa keskittyneesti.



Opettajan sanat herättivät mut, kun hän sanoi, että tarvitsisikohan tuo lapsi ehkä jotain lääkitystä. Oppimisvaikeuksia ei ole, lapsi on esim. luokkansa parhaita matematiikassa ja muutkin aineet sujuvat hyvin. käyttäytyminen on vain hermostuttavan levotonta.



Emme ole mitään täydellisiä vanhempia. Usein on hermot menneet ja tullut huudettua. Lasta on ollut joskus vaikea rakastaa ja sietää temppuilua.



Soitin opettajan neuvosta sinne perheneuvolaan. Saamme kutsun tutkimuksiin jotka kestävät 7 viikkoa. Onpahan sitten sekin koettu. Ehkäpä säkin uskaltaisit?

Hienoa, että pääsitte heti asiakkaaksi. Monella paikkakunnalla joutuu odottamaan pitkäänkin. Me ollaan oltu vuoden verran perheneuvolan asiakkaina. Ei siellä minusta mitenkään erityisesti vanhemmista niitä syitä kaiveta, vaan yritetään selvitellä ongelmaa ja mistä se johtuu. Meillä lapselta löytyi selvittelyjen jälkeen sensorisen integraation häiriö, johon nyt saa toimintaterapiaa.

Kyseessä 5v tyttö, joka aivan mahdoton. Pilaa niin vanhempiensa kuin sisarustensakin elämän.

Olen harkinnut perheneuvolaa, mutta ihan vielä en uskalla juuri noista syistä, mitä itse en ole huomannut.

Entäs jos syy onkin meissä, vaikka parhaamme ollaan tehty ja lapset kasvatettu samalla tavalla..

Ei lapsia pidä kasvattaa kaikkia samalla tavalla. Samat rajat pitää tietysti siinä mielessä olla, ettei yhdelle sallita sitä mikä toiselta on kiellettyä, paitsi tietysti iän perusteella. Muuten täytyy kuunnella ja katsella mikä kunkin lapsen kohdalla toimii. Selvästikään teidän keinonne eivät toimi juuri sen 5-vuotiaan kohdalla, vaikka muiden kohdalla toimisivatkin.

Ja nyt mars sinne perheneuvolaan saamaan opastusta asioihin! Aika karmea taakka on sillä 5-vuotiaallakin, joka "pilaa perheensä elämän", äitinsä sanoin.

Kyseessä 5v tyttö, joka aivan mahdoton. Pilaa niin vanhempiensa kuin sisarustensakin elämän. Olen harkinnut perheneuvolaa, mutta ihan vielä en uskalla juuri noista syistä, mitä itse en ole huomannut. Entäs jos syy onkin meissä, vaikka parhaamme ollaan tehty ja lapset kasvatettu samalla tavalla..

Ja vanhemmathan tietysti oli syyllisiä. Siellä piti ravata vähän väliä työaikaa tuhlaamassa eikä mitään neuvoja tullut. Lopetettiin turhana.

vaan itse lähteä pohtimaan omaa tapaansa toimia lapsen kanssa, suhtautua lapseen, oman perheen vuorovaikutusta jne.



Ei kannata mennä perheneuvolaan ollenkaan, jos ei ole valmis tekemään itse töitä itsensä kanssa!

Tyttö on rakas meille kaikille, ihan yhtä rakas kuin muutkin. Mutta se "pilaa meidän elämän"- jutulla tarkoitin sitä, kun mikään ei onnistu taistelematta.

Suunnitellaan ja tehdään mitä tahansa perheenä, on aina yksi joka huutaa eikä sopeudu yhdessä sovittuihin sääntöihin ja kiljuu ja huutaa kuin pieni eläin ja kaikkien kiva menee pilalle, on se sitten ruokailu, pelit, ulkoilu, tai mikä muu tahansa. Ja tämä on jokapäiväistä, eikä kymmenen kertaa per päivä noille huudoille riitä.

Paljon on mietitty keinoja ja "omia vikojamme", paljon kehitelty kannustuksia ja myöskin rangaistuksia, mikään ei vain auta.

Ja edelleenkin voin vannoa, että tyttö otetaan ja hyväksytään yksilönä, mutta ei se yksilökään voi koko perheen arkea pyörittää..



T. 3

Aina mukana sosiaalityöntekijä ja ne vasta haluaisikin löytää vikaa perheestä.

Ongelmia ja huolia pitää olla ja niille ei kelpaa, kun sanon, että me pärjätään hyvin poikamme kanssa, mutta tuntuu että pojalla jotain on, mutta mitä?

Eivät päästä jatkotutkimuksiin ja jatkuvaa lässytystä.

Mä tein stopin ja sanoin ettei tänne enään tulla ja että tämä on vapaaehtoista.

Eivät voineet pakottaa käymään, kuin ei olla lastensuojelun asiakkaita ja lapsella ei ole käytöshäiriöitä.

Nyt onneksi lapsi saanut lähetteen tayssiin foniatriselle puolelle. Vihdoin ja viimein.

Ikinä jalallani en astu perheneuvolaan ja siihen jatkuvaan jaaritteluun.

Lapsella on vakuutus ja tutkitutan lapseni joskus yksityisellä, jos on tarvetta tutkia onko adhd tai add. Ainakin perheneuvolassa lastenpsykiatri sanoi, ettei ole adhd. Lastenpsykiatri oli ainoa järkevä, mutta häntä sain tavata vain kerran ja sanoin, että haluan hänen tapaavani poikani. Sitä ennen vaan lässytin sosiaalityöntekijän ja psykologin kanssa. Näitä nippelin vääntäjiä en halua enään koskaan nähdä.

Me mentiin selvittämään sinne lapsen erityisyyttä, mutta siellä jumittaudutaan vaan lapsen käyttäytymiseen.

Me mentiin selvittämään sinne lapsen erityisyyttä, mutta siellä jumittaudutaan vaan lapsen käyttäytymiseen.

lastasi vaivaa etkä suostu lotkauttamaan korvaasikaan satoja, tuhansia lapsiä tavanneiden ammattilaisten puheille. Jos oikeasti haluaisit auttaa poikaasi, ehkä voisi olla syytä ottaa pikkasen toisenlainen asenne.

ihminen on narsistisesti häiriintynyt, sitä syvemmälle menee herne nenään pienimmästäkin omaan minään kohdistuvasta arvostelusta, ihan viis siitä miten rakentavassa hengessä se on tehty. Kuten arvata saattaa, tästä ei seuraa hyvää kun lasten ongelmia ryhdytään selvittämään.



Eli silloin jos huomaa että kaikki asiantuntijat ympärillä ovat täyspaskoja ja ammattitaidottomia tumpeloita, _pitäisi_ hälytyskellojen soida oman toiminnan suhteen, mutta eihän ne soi. Varsinkaan niillä joitten lapset sitä kipeimmin kaipaisivat.

Tiedän jo mikä lapsellani todennäköisesti on. Hänellä on kielellinen erityishäiriö tietyllä kielellisellä osa-alueeella, johon kuuluu myös lievää ymmärtämisen vaikeutta. Nyt on enään siitä kiinni, että Tayssi vahvistaa tämän. Mitään erottelua ne ei siellä penessä osanneet tehdä.

Lapseni on kielellisessä tarhassa, jossa on puheterapeutteja, jotka ovat erikoistuneet kielellisiin erityishäiriöihin.

Koko lapseni tuleva koulunkäynti olsi ollut vaarassa, jos oltaisi jääty peneen asiakkaiksi. Nyt hän tulee saamaan koulukypsyystestit ja koulun valinnan.

Eli olisitkohan se sinä, jonka pitäisi sitä asennettasi muuttaa?

Pene on mielestäni tosi vanhanaikainen paikka toiminta tavoiltaan.

T.12

Ne ammattilaiset on siellä Tayssissä, eikä penessä.

Joo siksi kyseenalaistankin, koska ajan lapseni etua.

Lapsihan on menossa osatolle tutkimuksiin, jossa oikeasti tulee diagnoosi, jos hänellä on dysfasia.

Tätä lähetettä emme penestä saaneet, vaan muualta.

Ymmärrätkö, että portaiden ylin taso on sairaalan tutkimukset?

Ilmeisesti asiantuntemuksesi ei riitä sille tasolle.

T.12