Mistähän johtuu joidenkin ihmisten halu määräillä ja puuttua toisten elämään?

Tiedän tyypin, ja aina ihmetyttää yhtä paljon. Kun kyse on valinnoista ja mielipiteistä, jotka eivät vahingoita muita, ainoastaan ovat erilaisia kuin tällaisella master of life -henkilöllä.

Onko tämä jotain tyytymättömyyttä omaan elämään/valintoihin, joka heijastuu näin?

Tai siis tokihan sitä saa ihmetellä ja kummaksua toisten ratkaisuja jos ne todella ovat outoja tai sellaisia mitä ei itse tekisi, mutta usein ylenpalttinen toisten mollaaminen johtuu nimenomaan siitä, että halutaan pönkittää omaa horjuvaa itsetuntoa. Jos on itse sinut omien ratkaisujensa kanssa ei tunne suurta tarvetta perustella niitä ympäriinsä tai mollata toisten ratkaisuja suureen ääneen.

Jos näkee, että toisella menee hyvin niin pakko pilata se ilo jollakin tavalla esim. sitten vaikka määräilyllä ja kaikenlaisella negatiivisella puuttumisella? ehkä, en tiedä?

valinnoilleen ja saa sen ainoastaan haukkumalla muut lyttyyn ja yrittämällä käännyttää heidät tekemään asiat kuten hän. Vasta sitten tämä ihminen voi kokea täyttä tyytyväisyyttä.

Olen huomioinut joissakin ihmiaissä (sitä ääneen sanomatta) samaa.

Toisten tekemisiin puututaan, neuvotaan vaikkei tarvetta olisi, tiedetään puheissaan vaikkei aiheesta tietäisi mitään. Se saattaa viedä kohteelta turhaan aikaa ja keskittymistä jonninjoutavaan.