Anoppien parjausketju

mun ja miehen asioihin. Lisäksi on äärettömän utelias juoruakka.

Hän pyytää ja pyytää tuomaan lapset kylään. Moittii ja syyttelee jos ei päästä.



Sitten kun lapset tulevat mummolaan, mummo istuu koko illan telkarin ääressä.



Anoppi on myös aivan järjetön kasvattaja. Mistään käytöstavoista ei siellä tarvitse pitää kiinni ja jos joku on nyt kiellettyä, se voi olla ihan hyvin kohta sallittua jos lapsi keksii ryhtyä sitä itkien protestoimaan.



Yhdelle lapsenlapsista (oli kerran viikossa - juuri kauppapäivänä - heillä hoidossa) vaarin ja mumman oli pakko ostaa joka kauppareissulla uusi lelu. Lapsi oli niin viisas että hoksasi käydä aina parkumaan leluhyllyn kohdalla, ja niinpä kärryihin pantiin joka viikko uusi lelu. "Kun eihän sitä huutamista jaksa kukaan kuunnella".

Anopin roikkuvat tissin t-paidan alla ja verkkarit, jotka oksettivat niin, että ruokapöydässä meni ruokahalu. Sana on vapaa. Kaiva esiin pahimmat muistosi.

että miksi vanhat naiset lopettavat rintaliivien käytön? Yleensä kuitenkin menee niin, että mitä vanhempi, sitä enemmän olisi tarvitta niille liiveille. YLi 70-vuotiaan useamman lapsen äidin rinnat ei näytä hyvältä ilman rintaliivejä. Anoppini pukeutuu muuten aika tyylikkäästi ja ihan ok, selvästi hänellä on makua pukeutumisen suhteen, ei ole mikään verkkareissa hiihtävä tyyppi. Mutta mistä johtuu se, että kun ikää tulee tarpeeksi, heitetään rintsikat roskiin? Ei ole kaunista katseltavaa...

-sanoi ettei mieheni villatakkia saa pestä

muualta kuin kainaloista, vaate kuluu.

- olen lihottanut hänen poikansa leivällä

- ei saa tuhlata rahaa vauvan vaatteisiin, vaan

kaikki on tehtävä vauvalle itse, mitä pystyy.

- pyykkiä ei saanut pestä hänen asunnossaan,

(vauva oli pieni ja asuimme alkuun hänen luo-

naan) kun huoneisto menee pilalle. Äitini

haki matkalaukullisen aina pyykkiä ja toi

silitettynä takaisin. Sekös anoppia jurppi.

yskii käsiinsä, eikä pese niitä sen jälkeen. Yöks... Muuten on kyllä mukava ja kiltti ihminen.

Olen 25-vuotias, mieheni 34, jatkuvat vihjailut siitä että olen pieni lapsi, alaikäinen jne,



Anoppi tekee karseaa laihdutusruokaa, ei itse kyllä näy laihtuvan sillä. Meillä syödään normaalia ruokaa, herkutellaankin ja olemme hoikkia. Kauhea päivittely ja huokailu jos kerromme että söimme vaikka lettuja tai pekonia.



On tylsä ihminen, ei oikee löydy juteltavaa sen enempää kun jonkun ventovieraan kanssa bussipysäkillä



Uskovainen ja absolutisti paheksuu ilonpitoa.

.. että hänellä onkin Alzheimerin tauti. Moni outous ja loukkaus sai selityksen, kun luin netistä selostuksia taudin tyypillisistä oiresta ja kulusta. Jopa impulsiivisuus ja töksäyttely olivatkin alkavan sairauden oireita eivätkä osoitus anopin ilkeydestä. Ainakin tässä tapauksessa.



Uskon, että aika moni tälläkin palstalla kerrotuista anopin kummallisuuksista tulee vielä menemään Alzheimerin piikkiin, kunhan aika kuluu ja sairaus tunnistetaan. Valtaosa Alzheimerista jääkin tunnistamatta ja hoitamatta, kun miniät tyytyvät vain valittamaan eivätkä puutu tilanteeseen. Potilas ei nimittäin itse juuri koskaan hakeudu tutkimuksiin ja hoitoon ja läheisimmätkn saattavat tottua oireisiin.

kun anoppi kysyi puhelimessa noin vuorokauden kuluttua esikoisemme syntymästä, kuultuaan että vauvalla on musta tukka, että "onko sillä vaalia iho"?



Oon kertonut tän tarinan täällä varmaan kaksi kertaa ennenkin, mutta halusin vain päästä kertomaan, että ap:lla on hyvä nicki.

miksi se tulee meidän juhliin niin aikaisin aina. Omien tyttäriensä juhliin appivanhemmat saattaa tulla tunnikin myöhässä. Meidän juhliin tulivat viimeksi kymmenen minuuttia ennen sovittua aikaa. Minä olin kylppärissä pukemassa juhlavaatteita, hiukset sekaisin jne. Hätäpäissäni harjasin hiukset lavuaarin päällä ja nopeasti kehittelin kampauksen. Juhlien jälkeen huomasin että kele soikoon lavuaari oli ihan täynnä mun hiuksia, yäk!

laminoitu bmi-taulukko on kyllä legenda ;))))

Vähän noloa on muistuttaa aina siitä taulukosta...

sanottavaksi ex-anopista, uuteen en ole vielä edes tutustunut, saati edes tavannut :)

jo katkeroituu iäksi, eikä sitä ikinä unohda.

Luin, että ap oli valittanut samaa asiaa iltasanomien keskustelupalstallakin. Oli joku anoppiketju siellä viime vuonna ja siellähän ap itki, että anoppi antoi hänelle laminoidun BMI-taulukon.



Sai kovasti myötätuntoa ja sääliä ja ihmiset kuorossa haukkui hänen anoppiaan.



On ollut varmaan kova paikka kun pitää samaa asiaa volista kaikilla mahdollisilla palstoilla.

.. että hänellä onkin Alzheimerin tauti. Moni outous ja loukkaus sai selityksen, kun luin netistä selostuksia taudin tyypillisistä oiresta ja kulusta. Jopa impulsiivisuus ja töksäyttely olivatkin alkavan sairauden oireita eivätkä osoitus anopin ilkeydestä. Ainakin tässä tapauksessa. Uskon, että aika moni tälläkin palstalla kerrotuista anopin kummallisuuksista tulee vielä menemään Alzheimerin piikkiin, kunhan aika kuluu ja sairaus tunnistetaan. Valtaosa Alzheimerista jääkin tunnistamatta ja hoitamatta, kun miniät tyytyvät vain valittamaan eivätkä puutu tilanteeseen. Potilas ei nimittäin itse juuri koskaan hakeudu tutkimuksiin ja hoitoon ja läheisimmätkn saattavat tottua oireisiin.

t.hoitotyön tekijä

Paljon en hänen tekemiäään ruokia saanut maistella,oli jo sen verran vanha. Meille kutsuttiin syömään aina juhlapäivinä. Oli oman aikansa ihminen tapoineen ja käytöksineen, ja kunnioitin niitä.

Ehkä ainoa pieni miinus on sellainen hämäläinen vaatimattomuus. Mitään juhlia tms, ei sovi järjestää, on liian "hienoa". Siis tyyliin omia 60-vuotispäiviä ei kannata järjestää! Kylään ei sovi tulla, eihän sitä mitä asiaakaan ole sinne kaupunkiin. Vähän väriä elämään niin maailma avartuisi! Mutta kokonaisuutena anoppini on kympin arvoinen.

Viisivuotiaan kanssa oltiin kylässä, niin ruokapöydässä ois kattanut pikkulusikan millä syödä, kun muut syö haarukalla ja veitsellä(niin ja tietty pitää paloitella kaikki valmiiksi pikku pikku paloiksi mitä voi sillä lusikalla sitten tuhrustaa) "kun eihän se vielä osaa haarukkaa ja veistä käyttää".



Ei muuten varmaan osaiskaan jos aina ois lusikka vaan annettu.



Pöytätapojakaan on ihan kohtuutonta vaatia, siis lapselta silloin kun ollaan siellä. Paheksuntaa minä ainakin saan joka kerta kun oikaisen että juu, ei tarvitse tunkea koko perunaa kerralla suuhun ja lossuttaa sitä sitten suu auki, kun ei kotonakaan todellakaan tehdä niin.



..Ja siis tästähän seuraa, että lapsikin sen tietää ja aina sille päälle sattuessaan tahallaan sikailee siellä käydessään.



Enpä viiti paljoa laittaa, joku vielä tunnistaa.. :D

Edellinenkin anoppi oli ihan huippu. Surettaa etten ole päässyt näkemään tuota muutamaan vuoteen :(



Mun nykyinen anoppi on mulle ollut alusta lähtien supermukava. Ei mitään ongelmia lasten synnyttyäkään.



Sanoi viime syksynä viimeksi, että on todella onnellinen siitä että poikansa löysi minut vaimokseen.

Sitten kun meidän lapsista tulee jotain puhetta kerran kahdessa kuukaudessa, alkaa hän siihen vastata miten tyttären poika tekee sitä tai tätä. Surettaa kuulla miten vieraaksi meidän lapset ovat tyttären pojan syntymän jälkeen muuttuneet. Keskustelu ja vuorovaikutus yleensäkin sujuu vain hänen ehdoillaan.Mies on niin loukkaantunut, ettei avaa suutaan kuin pakosta ja siinäpä sitten onkin mukavaa jutustella niitä näitä ilamn, että kukaan vastaa edes. En vaan itse kestä sitä helvetin kyräilyä.

peittelemään tekosiaan ja sanomisiaan. Hän on kaikkien mielestä oikein mukava ja hyvä ihminen, enkä oikein voi kenellekään (paitsi miehelleni) hänestä avautua.

Varmaan hän tosiaan onkin mukava kaikille muille, kun sellainen maine on, mutta minulle hän on aika ilkeä. Hän osaa verhota kettuilunsa, mun haukkumisen, arvostelun jne neuvomisen ym alle. Eikä tietänkään moniakaan asioita sano edes mieheni kuullen, vaan aina kun olemme kaksin. Kas näin ei ole "todistajia".

Hän puuttuu lasten kasvatukseen ja on jopa neuvonut minua imetyksessä, vaikka ei ole itse onnistunut imettämään poikiaan. Mielipide, se ainoa ja oikea, löytyy kyllä joka asiaan. Jos minä ehdotan/kerron jotain, sitä vastutetaan ihan varmasti. Jos mieheni (hänen pieni poikansa, jonka minä olen häneltä vienyt) ottaa esille saman asian, se on loistoidea ja jos kyse on ostamisesta, hän antaa rahaa vaikka tonneja.