Lue keskustelun säännöt.
Koska kannattaa kertoa lapselle biologisesta isästä?
30.11.2009 |
Lapsi nyt siis 12-vuotias, mieheni, jota koko elämänsä pitänyt isänään, ei ole biologinen isä.
Mieheni tietää asian, samoin lapsen biologinen isä.
Biologinen isä ei ole lapsen elämässä mitenkään osallisena, ja hänellä on oma perhe (vaimo ja lapsi).
Mikä olisi mielestänne hyvä ikä lapsen kannalta kertoa totuus. Murrosikä tuskin ainakaan.
Ja moralisoinnin voitte jättää väliin, se ei tässä tilanteessa enää auta mitään.
Olin nuori kun lapsen sain.
Nuori, tyhmä ja vastuuton.
Kommentit (9)
Kun kuulivat meistä (siis lapsen olemassaolosta), muuttivat äkkiä toiselle paikkakunnalle, puhelinnumerot salaisiksi ym...
Haluaa teeskennellä, ettei lastani ole olemassakaan.
Ja lapsi ei siis ole miehen syrjähypyn tulos, vaan tulin raskaaksi kauan ennen kuin tapasi tämän vaimonsa.. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän nyt 8-vuotias on tiennyt "aina" biologisesta isästään vaikkei tämän kanssa tekemisissä olekaan. Joskus 4-vuotiaana hän kysyi, miksi hänellä on kaksi isää kun muilla on vain yksi (sanoo siis miestäni isäksi - ja hänhän isänä tällekin lapselle on).
12 v voi olla rankka ikä kuulla tällaisesta mutta parempaakaan hetkeä ei ole tulossa!
Voi nyt ja myöhemmin kokea eläneensä valheessa.
laitoin äitini koville, jotain biologisesta isästäni. Esim hiusten värin, ammatin, missä tapasivat jne. Olen siis yh:n lapsi. Isälläni olikin toinen perhe. Se selvisi äidilleni vahinkoraskauden alussa ja siksi hän päätti kasvattaa minut yksin.
16 v iässä ja jälleen painostamisen jälkeen sain tietää isäni koko nimen jne, jotta pystyin olemaan yhteydessä häneen.
Auttaako se siis mitään, jos salaisit isän lapseltasi? Epäilen, että siitä olisi paljolti vain haittaa.
Oma isäni suhtautuu minuun onneksi ystävällisesti, kun olemme tavanneet, mutta varsinaista isä-tytärsuhdetta meillä ei ole. Vaihtelemme kuulumisia ja taiteilemme pitäen etäisyyttä suhteessa mustasukkaiseen vaimoonsa vain.
Voi nyt ja myöhemmin kokea eläneensä valheessa.
Mutta nyt on kuitenkin myöhäistä. Olisi kiva tietää jokin ikä, milloin tämä aiheuttaa vähiten vaurioita lapsen psyykelle... Aikuisena?
Biologinen isä on sanonut, että haluaa olla mukana kun lapselle kerrotaan.
Hän suhtautuu muutenkin asiaan fiksusti. Ei siksi tuppaudu lapsen elämään, koska lapsella on jo (sosiaalinen) isä. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä bioisän vaimo sanoo. Ajattele lapsesi etua. Riittää, että tietää henkilön ja oikean asian laidan. Kerrothan, please.
Ja tämän ap varmasti tietää, siksi haluaakin kertoa, ja toivottavasti kertookin...:
Voi nyt ja myöhemmin kokea eläneensä valheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laitoin äitini koville, jotain biologisesta isästäni. Esim hiusten värin, ammatin, missä tapasivat jne. Olen siis yh:n lapsi. Isälläni olikin toinen perhe. Se selvisi äidilleni vahinkoraskauden alussa ja siksi hän päätti kasvattaa minut yksin. 16 v iässä ja jälleen painostamisen jälkeen sain tietää isäni koko nimen jne, jotta pystyin olemaan yhteydessä häneen. Auttaako se siis mitään, jos salaisit isän lapseltasi? Epäilen, että siitä olisi paljolti vain haittaa. Oma isäni suhtautuu minuun onneksi ystävällisesti, kun olemme tavanneet, mutta varsinaista isä-tytärsuhdetta meillä ei ole. Vaihtelemme kuulumisia ja taiteilemme pitäen etäisyyttä suhteessa mustasukkaiseen vaimoonsa vain.
Kun mies ei ole edes vaimoaan kanssani pettänyt.
Miksi olla mustasukkainen miehen edellisestä elämästä? Tuskin kukaan on enää neitsyt naimisiin mennessään.
Ja eihän se lapsen syy ole... -ap
Me pohdimme vieläkin miehen kanssa sopivaa ajankohtaa. Esikoinen on nyt 6. Emme halua asian leviävän, joten emme ole kiirehtineet.
Vaikka lapsesi ikä kuulla asia on nyt huono, mutta kerro heti tänään. Paljon parempi kuitenkin, kuin joskus 5 vuoden päästä. Sinun on pakko kertoa, et voin pitää tuollaista salassa. Pyydä anteeksi kun et ole kertonut aiemmin.