Lue keskustelun säännöt.
Voi kun kadehtidin teitä joiden lapsilla on kavereita
29.11.2009 |
myös koulun ulkopuolella. Meidän 8 v:llä on koulussa sellainen 4-hengen kaveriporukka, mutta koskaan eivät näe koulun ulkopuolella. Lapsella ei ole ketään kaveria viikonloppuisin. Arki-iltaisin ei tunnu edes kaipaavankaan ja riittää perheen kanssa olo yhdessä. Nytkin jouduin pakottamaan hänet ulos. Jäi sitten istumaan suutuspäissään tuohon portaille ja kuuntelemaan kännykästään musiikkia. Mihinkään ei viitsi lähteä edes kävelemään. Koulukaverit asuvat vähän kauempana n. 2-3 km päässä.
Kommentit (14)
Mikset lähtenyt lapsen kanssa yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tokaluokkalainen, jolla kivasti seuraa koulussa ja joskus jopa tulee kavereita koulun jälkeen. Saisi kyllä kaveriseuraa useamminkin, jos itsekin soittaisi ja kysyisi. Mutta on sellainen ujompi tapaus ja viihtyy hyvin kotona ja veljen kanssa. Ei siis kaipaa seuraa mutta mielellään on, kun pyydetään. Kaverit asuvat meilläkin kolmen km päässä ja vielä se on hankalan reitin päässä omatoimisesti kulkea. Vuoden päästä ehkä uskaltaa päästää yksin mutta saa nähdä lähteekö silloinkaan...
Olin itse lapsena samanlainen enkä vieläkään mikään kyläluuta.
Mikset lähtenyt lapsen kanssa yhdessä?
Laitan vain ensin astiat koneeseen ja astianpesukoneen päälle. Harmittaa silti, että aina me vanhemmat joudumme olemaan lapselle kavereita. Pikkuveli 5 v ei kelpaa seuraksi kun on kuulemma vauva. Ihan oikeesti olen väsynyt tähän enkä kaipaa teiltä haukkivia kommentteja. Kun minä olin tuon ikäinen kävin hakemassa kavereita ulos ja halusin seuraa.
t. ap
"kun minä olin lapsi" -lässytys. Lapsi ei ole kopio sinusta, vaan hän on oma yksilönsä.
Emme asu kerrostalolähiössä, mutta kuulumme silti samaan koulupiiriin kuin nuo kaverit.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikö siellä omakotitaloissa asu samanikäisiä?
eikö siellä omakotitaloissa asu samanikäisiä?
ekalla luokalla jonkin verran koulun ulkopuolella, mutta nyt tokalla ei kuulemma enää voi olla tyttöjen kanssa. t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsella on kavereita koulussa, niin ei hätää. Hän on ehkä sen tyyppinen, että haluaa enemmän omaa aikaa sitten kotona.
Miksi on lapseltasi väärin haluta olla perheensä kanssa?
Minulla samanikäinen poika, jolla onneksi nykyään jo ihan kivasti leikkikavereita. Vuosi sitten tilanne oli vielä täysin toinen. Kannusta vaan poikaasi jo koulussa sopimaan tapaamisia illaksi, lupaudu kuskaamaan. Poikasi voisi esim. joku kerta pyytää jonkun koulukaverin mukaan leffaan,luistelemaan tms. Aluksi jouduin itsekin melkein pojan puolesta suunnittelemaan tapaamisia.
Itse olen ollut lapsena vetäytyvä lapsi ja sitten murrosiässä yhtäkkiä kun kaipasinkin seuraa olin aivan yksin. Kalastelin sitten huomiota ja suosiota heittäytymällä kovikseksi ja sitä myöten tuli tupakanpoltto, kaljanjuonti ja huono käytös kuvioihin. Näin pääsin mukaan "piireihin",mutta mitään oikeita kavereita minulla ei kyllä ollut. En tietenkään tarkoita, että näin kävisi sinun lapsesi kohdalla, mutta joka tapauksessa ystävät ovat kultaakin kalliimpia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari kilsaa on lyhyt matka. Lähtekää yhdessä hakemaan jotain pojan kaveria ulos, myöhemmin poika hoitaa sitten itse asian ja varmaan joku kaveri voi ilahtua kun saa itsekin seuraa, ehkä joku on samassa tilanteessa.
Pikkasen avitat poikaa alkuun, kyllä se sitten siitä.
Olen onnellinen, että pojalla on kaksi hyvää kaveria. Nytkin toinen on ollut meillä kokopäivän.
Olen huomannut, että monesti nuo kaverit täytyy löytyä naapuristosta, että se toimii.
Pojan toinen kaveri on seinänaapuri ja toinen taas seinänaapurin naapuri.
Esikoisella lievä kehitysvamma ja kavereita ei ole, kuin koulussa.
Saa sitten kuitenkin olla kuopuksen kavereiden kanssa. On surullinen, kun ei ole kavereita.
Näen myös alakuloisuuden naapurin pojassa, kun ei ole koulun jälkeen kavereita. Hän menetti kaverein muuton yhteydessä. On tämän meidän pojan kaverin veli.
Jo 2-3 kilometrin matka estää tapaamiset koulun jälkeen. Vanhempien pitäisi tukea tapaamisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tultiin juuri ulkoilemasta sisälle. Ulkona meni ihan kivasti oman perheen kesken. Yritin taas kannustaa koulukavereille soittamista kun on heidän numerot kännykässä muistissa. Ei kuulemma viitsi kun niillä on kaikilla omat menonsa..
Miksi teistä jonkun lapsi ei saa kavereita vaikka haluaa? Mistä se johtuu?
Tultiin juuri ulkoilemasta sisälle. Ulkona meni ihan kivasti oman perheen kesken. Yritin taas kannustaa koulukavereille soittamista kun on heidän numerot kännykässä muistissa. Ei kuulemma viitsi kun niillä on kaikilla omat menonsa.. Miksi teistä jonkun lapsi ei saa kavereita vaikka haluaa? Mistä se johtuu?
lasten kaverisuhteisiin, niin kyllä mä kuitenkin sinuna tossa tapauksessa tekisin vähän vaikka pojan puolesta töitä. Soita sinä vaikka kavereiden vanhemmille ja kysy josko heidän jälkikasvu vois tulla teille joku päivä?
Huhhuh... Sääliksi käy portailla istuvaa lasta - känny seuraanaan.