Hirveä kriisi miehen kanssa.
Ollaan oltu yhdessä 12 vuotta ja ehkä koskaan mies ei ole ollut täysin unelmieni mies, ehkä lähelläkään.
Nyt rakennetaan ja meillä on ihan kamala kriisi. En meinaa kestää miehessä mitään piirteitä, en käytöstä, en ulkonäköä. Se on tosi surullista. Ketään muuta miestä ei ole kuvioissa kuitenkaan.
Toivon, että tämä on ohimenevää, mutta hirvittää että kaikki hajoaa käsiin.
Kommentit (4)
mutta ei onneks rakenneta :) voin sanoa että vasarat lentäis ja kovaa...
en todellakaan tiedä miten auttaa tai neuvoa, koska olen raivona koko ajan... tosin lohduttaudun sillä, että tämä on ohi menevää ja jos nyt vaihtais miestä niin 12vuoden päästä olis samassa tilanteessa.
Meillä lapsen tulo on laittanut kaiken päälaelleen ja ihmeellisintä tässä on se että miehen mukaan mikään ei ole muuttunut ja kaikki on hyvin.
Ehkä se on meillä ainakin musta itsetä kiinni... kolmenkympin kriisi pukkaa päälle kun tajuaa, etten ole elämässä saavuttanut mitään. Paitsi saanut ihanan lapsen...
että rakentaminen on yleensä aikamoinen kriisin paikka. Siinä voi tulla ihan yllätäviä piirteitä kummastakin esiin, kun käydään pientä tai isompaa stressiä asioista.
Lapset ja rakentaminen eivät ole se helpoin kuvio, joten hattua nostan teille kyllä.
Yritä nähdä tämä vaihe kasvun paikkana. Liitto muuttuu aina kun tulee ikää, erilaisia tilanteita ja vaiheita. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin mitenkähän moni nyt mahtaa ylipäänsä olla naimisissa tms liitossa unelmiensa prinssin kanssa ;) ?
Kiitos vastauksista. EHkä nyt tosiaan on sellainen paikka, että täytyy vain yrittää sietää tilannetta ja antaa mennä omalla painollaan.
Rakentaminen on kyllä ollut henkisesti yllättävän rankkaa, vaikka emme itse fyysisesti rakennakaan. Työtä riittää silti enemmän kuin tarpeeksi.
Täytyy mennä eteenpäin, vaikka vaikeaa onkin. En aio tehdä hätiköityjä päätöksiä.
ap