Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi äidit on niin äksyjä?
26.11.2009 |
Ihmettelen sitä, että miksi monet äidit kulkevat naama norsunv*****a ja äksyilevät lapsilleen. Kuljen bussilla joka päivä, ja hyvin harvoin näkee äidin, joka iloisesti vastailee lapsensa kysymyksiin, ei koko ajan käske lasta olemaan hiljaa jne. Eilen tuli oikein paha mieli pienen tytön puolesta bussissa joka iloitsi siitä, että oli uusi erilainen bussi. Äiti vaan tiuski jotain ja raahasi ja komensi lapsen istumaan :( Olisiko se ollut niin vaikea vastata lapselle iloisesti, että niinpäs onkin uusi bussi ja kehottaa ystävällisesti istumaan?
Joo, voi olla että äidillä oli huono päivä, mutta niin on sitten melkein aina kaikilla äideillä, joihin päivän aikana törmään.
Kommentit (52)
vailla harrastuksia. Kakarat rääkyy, tahtoo sitä ja tätä, anna anna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa kun "hyvä äiti" ei saa ottaa vastaan hemmottelua, apua kotitöihin tai lastenhoitoon, ruoka on tehtävä alusta loppuun itse vaikka koko ruoanlaitto ei edes kiinnostaisi, äiti ei saa kiroilla eikä harrastaa jne.
ei koko ajan käske lasta olemaan hiljaa jne.
edes JOSKUS bussissa äiti, joka käskisi sen kiljukaulansa olla hiljaa ettei muiden tarvitsisi työmatkoillaan kuunnella kakaroiden meuhkaamista!
Yleensä mamma siinä vieressä tyynenä juoruaa puhelimessa, kakara (pahimmassa tapauksessa useampi) tekee mitä huvittaa ja kaikki, ihan kaikki pitää ilmoittaa korviavihlovasti kiljumalla. Aargh!
että lapsi juttelee normaalisti, mutta äiti ei vaan jaksa kuunnella. Tietysti jos lapsi riehuu, niin pitää komentaa olemaan hiljaa!
ap
Minä olenkin sitten huono äiti (= mies hoitaa enemmän lasta kuin minä, tekee kotitöistä osansa, anoppi ottaa 2 krt kuussa lapsen yökylään jne.) MUTTA jaksankin höpistä lapselle, myös bussissa :). Itseasiassa minun ja pojan yhteistä aikaa ovat nuo aamuiset bussireissut, iltapäivällä kotiudun vasta aika myöhään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ainoa aika jonka lapsesi kanssa olet on bussimatka.
että lapsi juttelee normaalisti, mutta äiti ei vaan jaksa kuunnella. Tietysti jos lapsi riehuu, niin pitää komentaa olemaan hiljaa!ap
että en jaksa millään kuunnella koko ajan. Kun lapsi ei KOSKAAN leiki mitään itsekseen, on koko ajan lahkeessa kiinni, selittää, kyselee, jankuttaa ja inttää vastaan niin anteeksi, en millään jaksa sitä koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että haluaisin vain istua rauhassa. Usein olen kärttyisä kyllä, myönnetään. Nykyään kun lapset isompia eivätkä valvota, en ole niin väsynyt niin bussimatkatkin on taas ihan kivoja
Ajatteletko ehkä, että äidit ihan vittumaisuuttaan kärttyilevät lapsilleen? Vai voisiko olla, että äiti on tosi tosi väsynyt, ja lapsi on kysynyt siihen viimeisen viidensadan metrin matkalla noin ktsiljoona kysymystä joihin kaikkiin pitäisi vastata?
Henkkoht en itse ole ikinä ärjynyt lapsille bussissa, mutta kyllä se kotona se jatkuva huomiontarve ottaa välillä koville ja tekisi mieli sanoa joskus lapselle, että nyt suu kiinni ja anna mun hetki miettiä omiani. Äiditkin ovat ihmisiä, ja kyselyiässä olevat lapset voivat olla joskus TOSI rasittavia, niin rakkaita kuin ovatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väliäkös sillä että huolehdin lapsen ruoat, vaatteet jne. ja joka päivä vietämme aikaa yhdessä leikkien, halien jne. Pääasiahan on, että KEHTAAN keskittyä 2 vuoden kotona olemisen jälkeen myös uraani- pidättäkää joku minut!!
Ps. Viikonloput on keksitty myös uravanhemmille ja usko tai älä, teemme silloin yhdessä perheenä ihan samoja juttuja kuin te täydelliset (mutta ah niin vittuuntuneet) kotiäiditkin! ;)
anopilla, ei siitä hirveästi jää.
Ja jos arkisin olet lapsen kanssa bussimatkat, kuten itse äsken kerroit, niin panoksesi on ne bussimatkat, kaksi viikonloppua ja einesten osto. Voi kamala!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...silloin et kyselisi tollaisia!!!
...silloin et kyselisi tollaisia!!!
Mutta kun lapsi syntyy, niin teen kaikkeni, ettei minusta tule äksyilevää.
Jos ette osaa muuta kun äksyillä lapsellenne, niin tehkää asialle jotain!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku tahtoo aina jotain äidiltä ja kukaan ei kysy, mitä äiti tahtoo. Tokikaan asia ei ole aina näin, mutta toisinaan juu. Etenkin syksyn uuvuttavassa pimeydessä.
ja uhmannut äidin uuvuksiin kotona kun on tehty lähtöä ja puettu lapselle vaatteet päälle jne. Lapsen kiukku on jo laantunut, mutta äidille on vielä jäänyt kiukuttelun jäljiltä paha mieli päälle ja hänellä kestää hetken pidempään palautua taas normaalituulelle.
juttelen lapsilleni iloisesti pitkin päivää. Luin jostain, että joka päivä pitäisi muistaa hassutella lasten kanssa edes yhden kerran, ja sen olen myös tehnyt. Jutellaan kaupassakin esim. lisäaineista ja sellaisesta. Lapselleni ei ole ikinä vastattu, että "Älä kysele" tmv. Oikeastaan, kun menemme nukkumaan, niin joka ilta esikoiseni esittää minulle viisi kysymystä ja minä hänelle viisi. Siitä on tullut meidän oma juttumme :) Halitaan ja suukotellaan myös useasti. Minulla on kaksi lasta (2 ja 4 v.).
Minä nautin tästä ajasta (oikeasti!), koska se loppuu jo ensi syksynä, kun palaan töihin. Nyt minulla on aikaa panostaa omiin lapsiini aivan kympillä. Äidit, te itse teette siitä arjesta kärttyisen. On teidän oma valintanne, miten suhtaudutte lapsen luonnolliseen uteliaisuuteen. Kyllä lapsi pärjää elämässä paremmin, kun oppii tekemään kysymyksiä ja kyseenalaistamaan asioita. Ajatelkaahan, miten lyhyt aika se on, kun lapsi on pieni. Jokaisella lapsella on oikeus onnelliseen lapsuuteen, eikä siihen kuulu jatkuvasti tiuskiva ja kärttyisä äiti, sori vain.
Luuletko sä ap, että muut ihmiset on tehneet lapsensa, koska haluavat kiukutella itseään pienemmälle ihmiselle? Ei KUKAAN ole ajatellut, että minustapa tuleekin sitten tosi veemäinen äiti. Kaikki yrittää parhaansa.
Sitä pikkuhiljaa kertyvää fyysistä ja psyykkistä väsymystä, mikä lapsen myötä tulee, ei voi käsittää ennen kuin on itse samassa tilanteessa.
Mä olen ihmisenä hyvin rauhallinen, lempeä ja kärsivällinen. Silti en ole äitinä mikään pyhimys, ja minulle on ollut järkytys kuinka totaalisesti pinna voi palaa pienen uhmaikäisen kanssa. Suhdetta lapseen, sen primitiivisyyttä ja intensiteettiä ei vaan pysty kuvittelemaan ennen kuin on itse äiti. Ei hyvässä eikä pahassa.
Joskus luin vertauksen, että lapsi on kuin kirkas valonheitin, jonka valossa ihminen näkee itsensä tasan juuri niin heikkona, viallisena, nuhruisena ja epätyydyttävänä kuin mitä oikeasti onkin, mut jonka on pystynyt itseltää peittämään, siihen asti.
Voi kun hienoa että joukkoon sattui tällainekin "iloisesti jutteleva" äiti.
Keskimäärin ihmiset rähisee toisilleen ehkä liian helposti. Tämä koskee niin puolisoa kuin lapsiakin. Siitä voi ja on tietysti syytä koettaa opetella pois.
Totuus on kuitenkin myös se, mitä moni tässä ketjussa on sanonut. Äidiltä vaaditaan, vaaditaan ja vaaditaan. Äidit vaativat itsekin itseltään kaikenlaista. Kukaan ei yleensä kysy, mitä äiti haluaa tai mikä tekisi äidin onnelliseksi. Siinä sitä arjen, kiireen, ehkä rahahuolienkin keskellä kadottaa hyväntuulisen itsensä, eikä ehkä enää jaksa "jutella pitkin päivää iloisesti lapsilleen".
Minullakin oli kaikenlaisia hienoja periaatteita kun odotin ensimmäistä lastani. Sitten kasvoin aikuiseksi ja kohtasin todellisen maailman.
juttelen lapsilleni iloisesti pitkin päivää. Luin jostain, että joka päivä pitäisi muistaa hassutella lasten kanssa edes yhden kerran, ja sen olen myös tehnyt. Jutellaan kaupassakin esim. lisäaineista ja sellaisesta. Lapselleni ei ole ikinä vastattu, että "Älä kysele" tmv. Oikeastaan, kun menemme nukkumaan, niin joka ilta esikoiseni esittää minulle viisi kysymystä ja minä hänelle viisi. Siitä on tullut meidän oma juttumme :) Halitaan ja suukotellaan myös useasti. Minulla on kaksi lasta (2 ja 4 v.). Minä nautin tästä ajasta (oikeasti!), koska se loppuu jo ensi syksynä, kun palaan töihin. Nyt minulla on aikaa panostaa omiin lapsiini aivan kympillä. Äidit, te itse teette siitä arjesta kärttyisen. On teidän oma valintanne, miten suhtaudutte lapsen luonnolliseen uteliaisuuteen. Kyllä lapsi pärjää elämässä paremmin, kun oppii tekemään kysymyksiä ja kyseenalaistamaan asioita. Ajatelkaahan, miten lyhyt aika se on, kun lapsi on pieni. Jokaisella lapsella on oikeus onnelliseen lapsuuteen, eikä siihen kuulu jatkuvasti tiuskiva ja kärttyisä äiti, sori vain.
Alue: Aihe vapaa
edes JOSKUS bussissa äiti, joka käskisi sen kiljukaulansa olla hiljaa ettei muiden tarvitsisi työmatkoillaan kuunnella kakaroiden meuhkaamista!
Yleensä mamma siinä vieressä tyynenä juoruaa puhelimessa, kakara (pahimmassa tapauksessa useampi) tekee mitä huvittaa ja kaikki, ihan kaikki pitää ilmoittaa korviavihlovasti kiljumalla. Aargh!