esikoilulaisen paniikki omassa huoneessa nukkumisesta

...mutta ap:n viimeinen vastasi hienosti omaan kysymykseensä. Minkä ihmeen vuoksi lapset pitää kouluttaa itsenäisiksi nukkujiksi, leikkijiksi jne. niin varhain kuin mahdollista!? He ovat pieniä lapsia, kiinni vanhemmissaan niin kauan kuin heissä itsessään herää halu irtautua. En itse pystyisi koskaan olemaan niin julma pieniä lapsiani kohtaan, että pakottaisin heidät esim. nukkumaan eri huoneeseen kanssani, ennen kuin he itse sitä haluavat.

olen itse todistanut tilannetta jossa teinityttö (13 vuotias) pyysi kavereitaan yökylään. Äiti joutui nukkumaan lapsenhuoneessa patjalla kun lapsen piti saada nukkua äidin sängyssä oman yö vieraan kanssa.

lapselle pitää asettaa RAJAT!

Jos vaan kestät (vauvan heräilyn takia tms), anna nukkua teidän kanssa. Kerran ne vaan on lapsia ja nukkumisella ei kiusata. t. vanhempien sängyssä nukkuvien 5- ja 7-vuotiaiden äiti

Meillä lapset-vauvat on siirretty omaan huoneeseen esikoisen ollessa yksi ja kuopuksen puolivuotias. hyvin nukkuvat, enkä koe että olisimme olleet jotenkin "kivikasvoisia"

Miten te opetatte lapsille muita elämään kuuluvia velvollisuuksia, asioita joiden vuoksi tulee joskus lapsellekkin "paha mieli" vai annatteko lapsillenne kaiken?

en vaan käsitä.

Hieman eri asia, outoa ettet näe mitään eroa velvollisuuksissa ja siinä, kun lapsi hakee turvaa ja läheisyyttä. Ei siinä ole mitään vaarallista, jos lapselle tulee paha mieli, mutta jos lapsi pelkää eikä siihen vastata, siinä on jotain väärää.

hei, olen minäkin kuullut, että 13-vuotias poika on nukkunut vanhempiensa vieressä. mut nyt on kyseessä pieni alle kouluikäinen tyttö. ei pidä lasta kiduttaa kuitenkaan. jos niin kovasti itkee, että oksentaa, niin on jo tosi paniikissa. tämä äitihän juuri sanoi ettei tytön kanssa ole mitään muita ongelmia! eli nyt järki käteen ja kaikille unirauha.



ps. meillä mies nukkuu vuoroöin koululaisen ja leikki-ikäisen huoneissa. ei varmaan järkevä ratkaisu kaikkien mielestä, mutta toimii! itse nukun vauvan kanssa, jota vielä imetän öisin. kaikki nukumme tosi hyvin!

Että mitenkö lapsi oppii, että elämässä on myös velvollisuuksia, joista saatta tulla paha mieli!?



Kyllä ihan varmasti oppii, kun niin opettetaan, mutta läheisyyden tarve (olipa lapsi sitten 4kk, 4v tai 14v) ei ole tarve, josta lapsi tulisi opettaa pois (paitsi ehkä Suomessa?).

Miten te opetatte lapsille muita elämään kuuluvia velvollisuuksia, asioita joiden vuoksi tulee joskus lapsellekkin "paha mieli" vai annatteko lapsillenne kaiken? en vaan käsitä.

Sitäkö, että jos lapsen antaa nukkua vanhempien kanssa, häntä ei muutenkaan koskaan kielletä, hän saa kaiken haluamansa eikä hänellä ole minkäänlaisia rajoja, tekee ihan mitä lystää?

Mietihän nyt vielä vähän, kuulostaako mielipiteesi "vähän" tyhmältä...

Meidän lapsiamme kasvatetaan, heillä on rajat ja pettymykset ja paha mielikin ovat hyvin tuttuja.

Tällä ei minun mielestäni ole mitään tekemistä nukkumisen kanssa. Kuten jo ekassa viestissäni kirjoitin, minä en kiusaa lastani nukkumisella, se on sentään niin ihanaa puuhaa (nukkuminen siis;-))

t. 3/20

omassa huoneessa hyvin, niin ei se ole joku standardi! Lapset ovat niin erilaisia, että se mikä toimii yhdellä ei välttämättä sovi toiselle.

Ei tässä ole mitään yhtä ja oikeaa tapaa järjestää nukkumisasiat.



Jos lapsi on peloissaan eikä nukkumisesta tule tuntikausiin mitään, niin on järkevää ja inhimillistä, että lapsi saa silloin läheisyyttä. Ei pakolla omassa huoneessa nukkuminen opeta muuta kuin sitä, että vanhempiin ei voi turvautua hädän keskellä, että pelottavista ja vaikeista asioista on selvittävä yksin. Se opettaa suomalaista yksin pärjäämisen eetosta, mikä näkyy sosiaalisena ja henkisenä pahoinvointina.



Hyvä ap että otatte lapsen tunteet ja tarpeet huomioon päästämällä hänet lähellenne. Kun tuo pelkovaihe menee ohitse, tyttö varmasti taas nukkuu tyytyväisenä omassa huoneessaan. Lapsi itsenäistyy parhaiten, kun hän saa turvaa silloin, kun sitä tarvitsee.

Ammattilaisena, sekä useamman lapsen äitinä olen sitä mieltä, että jokaisella on oikeus (lapsella ja vanhemmalla) hyvään uneen OMASSA sängyssä.



Meilläkin on 6-vuotias eskarilainen ja tämä on yksi lapsen kasvun vuosi. Kummitukset ym. ja melkoinen mielikuvitus ovat astuneet vahvasti mukaan tässä ikävuodessa useimmiten.



Meilläkin poika tulee joskus silloin tällöin, välillä muutaman illankin perä jälkeen ja ilmoittaa ettei tule uni ja sitä ja tätä ja tota... Kun poika tuli parisen viikkoa sitten flunssaan, hän pelkäsi että kuolee yön aikana. Sikainfluenssa uutisia kantautuu tietysti hänenkin korviinsa ja siitä pelko. Silloinkin asiallisesti, mutta melko napakasti selvitin tilanteen lyhyesti ja palautin (sanoillani) omaan sänkyyn. Alituiseen peitteleminen ja ravaaminen huoneeseen ei kannata.



Tässä EI ole kysymys mistään pahan mielen tuottamisesta lapselle, jota olen suorastaan kyllästynyt kuuntelemaan aikanani työssänikin. Minäkin olen nyt kotona lasten kanssa ja rakkautta ja aikaa lapsemme saavat varmasti :)



Perhepetiläiset jatkakoon perhepetiä, mutta en tunne yhtään tutkimusta, jossa se olisi joku avain onneen tai parempaan lapsuuteen tai tai tai... Saatikka ihmisten kokemuksia siitä kuunneelleena.



Ilman muuta lapset nukkumaan omiin huoneisiin, tai miten tahansa yksin tai sisaruksen / sisarusten kanssa. Mutta vanhempien makuuhuone on vanhempien ja tarkoitettu myös parisuhteen hoitoon, siis sellaiseen joka ei ole lasten korville ja silmille tarkoitettu :)



Lapselle ei tietenkään tarvitse huutaa, olla kiukkuinen kun hän sieltä huoneestaan marssii jos jonkin syyn seurauksena, mutta johdonmukainen ja jämpti!



Pelkoja, jos niitä on, voidaan sitten työstää kirjojen "Tuomas ja kummituinen" ym. kanssa päivisin. Kun lapsi näkee yöllä pahaa unta ja tulee viereen, silloinkin otan lempeästi syliin ja rauhoitan hetken, mutta vain hetken. Sitten menemme yhdessä lastenhuoneeseen ja kerron aina saman, eli ei kummituksia ole olemassa jne. Näit pahaa unta jne. Laitan joskus jonkin karvakorvan eli unikoiran tmv. sängyn viereen ja kerron että tämä koira tässä valvoo ja vahtii kuin oikea vahtikoira, joten sinä saat nyt nukkua aivan rauhassa.



Kaikki hoituu melko yksinkertaisesti, kun itse jaksaa olla rauhallinen, päättäväinen ja näin ollen turvallinen aikuinen. Silloin lapsellekin tulee turvallinen olo sinun rauhallisuudestasi ja johdonmukaisuudestasi.



Jos välillä saa mennä aikuisten sänkyyn ja välillä kokeillaan tuota ja välillä taas jotain muuta... niin siinä sitä soppaa jo hämmennetään ja johdonmukaisuudesta ei ole tietoakaan.



Moni pistää jo ihan pienen vauvankin omaan huoneeseen nukkumaan ja silloin vauva ei heräile joka narahdukseen ja äitikään ei kuule pienimpiä vehtaamisia, joten kaikki nukkuvat paremmin. Läheisyyttä voi antaa muuna aikana niin paljon kun ehtii :) Siitä ei kuulu huolehtia yöaikaan, kun kaikkien on tarkoitus nukkua virkistävä ja hyvä yöuni :)

Jokaisella on oikeus hyvään uneen, mutta aivan selvästi ap:n lapsella se hyvä uni ei tule omassa sängyssä.



En ymmärrä, mikä kamala mörkö monelle "ammattilaiselle" tuo lapsen nukkuminen vanhempien makuuhuoneessa on. Ja aina vedotaan parisuhteen hoitoon. Eikö kodissa ole mitään muita paikkoja hoitaa parisuhdetta?



Johdonmukainen ja turvallinen vanhempi voi olla ilman että lasta tarvitsee itkettää ja oksettaa kaksi-kolme tuntia joka ilta vain jonkin nukkumapaikkaperiaatteen vuoksi.

Eikä aikuiselle ihmiselle tule mieleen, että jotkut lapset ovat niin voimakkaita / voimakkaita reagoimaan, että oppivat saamaan sillä periksi, kun muu ei auta.



Tässä yksikin esimerkki! Lapsi oksentaa kotona, jos ei halua syödä ruokaansa. Päiväkodissa tätä ei tapahdu ja lapsi syö normaalisti. Näitä esimerkkejä löytyy monesta aiheesta, joten tuo oksentaminen mm. on vanhemmille miettimisen aihe!



En usko lapsen olevan piirun vertaa onnellisempi, vaikka saisi nukkua vanhempien makuuhuoneessa. Kysymys tässä onkin vain tahtojen taistelusta ja aivan tavallisesta maalaisjärjen käytöstä.

Luulenpa että ammattilaisille asia ei ole mikään "punainen vaate", vaan yksinkertaisesti tieteeseen ja usein vahvaan kokemukseen pohjautuva asia.

Kysymys tässä onkin vain tahtojen taistelusta ja aivan tavallisesta maalaisjärjen käytöstä.

sinun mielestäsi asiassa on kyse vain tahtojen taistelusta? Melkoisen kylmäkiskoinen ihminen olet jos et tunnista lapsen hätää.

Pahinta mitä voi lapselle tehdä on kantaa hänet omaan sänkyynsä. Mietippä ite. Menisit nukkumaan omaan sänkyyn ja aamuisin heräisit aina yksin sohvalla.

kummempia traumoja saanut. Tiedostin myös sen, että saan nukahtaa äidin ja isän sänkyyn ja todennäköisesti tulen heräämään omasta sängystäni. Mun mielestäni tuo on myytti joka täytyisi murtaa. Eri asia luonnollisesti on jos ihan oikeasti kävelet unissasi ja heräät yhtäkkiä parin kilometrin päästä. Tässä nyt on kyse siitä että herää omasta sängystään viereisestä huoneesta - eikä tarvi pelätä että olisi sinne itse tiedostamattaan kävellyt tai että seuraavana yönä kävelisi johonkin muuhun tuntemattomaan paikkaan.

Tuo on aikuisten ajattelutapa, pelko ja kuvitelma että se olisi pahinta mitä voi tehdä. Ei eri paikasta heräävä lapsi noin ajattele eikä osaa ajatella unissakävelyn vaaroja ja riskejä ja niin ollen pelätä herätä eri paikasta.

hätä, se ei suinkaan johdu siinä tapauksessa nukkumaan menemisestä tai siitä että lapsi ei pääse nukkumaan vanhempien huoneeseen. Jos todella on hädästä kysymys, on aihe joku muu ja silloin siihen on haettava a p u a ammattilaiselta. Silloin tuskin tämä palsta on oikea hakea apua.



Mutta jos kysymys on vain yksinkertaisesti ja ainoastaan tavallisesta kehitysvaiheesta ja omaan sänkyyn nukkumaan menemisestä, niin eiköhän tässä melko moni ole jo kasvatuksessa oikeilla jäljillä, jos tietää että tilanteessa pitää olla johdonmukainen, jämpti ja rajat turvallisesti asettava vanhempi.



Antakaa lapsilleni aikaa enemmän töiltänne ja kuljettakaa vähemmän harrastuksiin jne. jos tuo läheisyys aika on haettava yöstä!

jos tietää että tilanteessa pitää olla johdonmukainen, jämpti ja rajat turvallisesti asettava vanhempi.

Parinkymmenen vuoden päästä jo naureskelet itsekin tälle omalle turhan mustavalkoiselle ja jääräpäiselle kasvatustavallesi-

Varsinkin jos kyse on pelkästä nukkumisesta. Voisiko olla että tyttö ei vaan osaa vielä hallita edes pienissä määrin tunteitaan? Eli pienestä harmituksesta kasvaa iso mörkö jos ei saa tahtoaan läpi? Eikö hän osaa kertoa MIKSI ei halua nukkua omassa huoneessaan? Mitä niin pelottavaa sielä on? Miten hän toimii ollessaan yökylässä?

kun eivät saa tahtoaan läpi. Tämä on vain merkki siitä että lapsi ei kykene (vieläkään)kontroilomaan tunteitaan edes pienissä määrin. Pienestä pettymyksestä kehkeytyy maailmanloppu. 6 vuotiaan kuuluisi jo päästä pienestä harmituksesta yli ilman vanhempien apua. Teinä hankkisin tytölle ulkopuolista apua, jos ette häntä pysty itse opettamaan käsittelemään tunteitaan.

millaista lapsen pelko yksin omassa huoneessa voi pahimmillaan olla. Minä muistan. Säännönmukaisesti valvoin useitakin tunteja huoneessani keskellä yötä valo päällä, kun en uskaltanut nukahtaa yksin. Vanhempien huoneeseen ei saanut mennä. Aamulla olin luonnollisesti todella väsynyt ja vanhemmat siitä vihaisia.

Lapset ovat erilaisia. Minä olin herkkä ja kaipasin läheisyyttä, ei se pelko luonnollisesti ollut mitään rationaalista. Ei siihen vanhempien puheet ja juttelut auttaneet.



Onko muuten yhtään muuta nisäkästä olemssa, joka jättäisi keskenkasvuisen jälkeläisensä säännönmukaisesti nukkumaan yksin pimeään? Ei ole.

Kyseessä on oikeastaan evolutiivinen selviytymisstrategia. Pelko saa hakeutumaan emon luo, koska yksinjääminen luonnossa olisi kuolemantuomio. Vaistot on jäljellä vielä ihmislapsillakin.

kun oltaisiin Suomessakin pidetty todella omituisena äitiä, joka laittaa pikkulapsen yksin nukkumaan yöunia.

Kysykääpä vaikka omilta vanhemmiltanne missä he nukkuivat pienenä. Varmasti ani harva on nukkunut yksin omassa huoneessa (vaikka tilaakin olisi ollut). Vähintään turvaa toi vieressä nukkuva sisko tai veli.

Voi vaan pohtia mistä tämä yksin nukuttaminen on alkanut. Seksin (ts. vanhempien "oman" ajan) ylikorostumisesta? Halusta itsenäistää lapset yhä varhemmassa iässä?

Meillä eskarilainen ja pikkuveli tuli molemmat joka yö viereen ja sit olikin ahdasta ja kaikki nukkui huonosti. Tehtiin tarrakeräys jääkaapin oveen. Jos nukkuu omassa sängyssä koko yön saa tarran, ja 10 tarran jälkeen pääsee lelukauppaan. Ja tietty samalla kehuin kuinka isoja ja reippaita lapset jo ovat. Meillä toimi hyvin ja lelukauppaan päästiin. Nyt eskarityttö tulee enää satunnaisesti viereen, kun kysyy hän sanoo että näki pahaa unta, sillon saa tulla. :)

aikaisemmin AV:lla joku kysyi lapsensa kuivaksi opettelusta. siinä viestissä LAPSI sai VALITA itse laittaako vaipan vai kalsarit..

Tämäkin viesti huokuu tätä ajattelutapaa: lapsi saa valita itse.

Ei lapsi tiedä mikä on hänelle parhaaksi, se on vanhempien tehtävä!?