esikoilulaisen paniikki omassa huoneessa nukkumisesta
Auttakaa nyt hyvät rakkaat kotipsykologit!! Olen itkun ja räjähdyksen välimain.. ;(
Meillä' on 6 vuotias tyttö, perheen esikoinen, joka nukkuu (tai pitäisi) 4 vuotiaan pikkuveljensä kanssa yhdessä omassa huoneessaan. Ovat siirtyneet sinne keväällä nukkumaan perhehuoneesta. Silloin siirto sujui hyvin. Nyt oikeastaan elokuusta asti on nukkumaan meno ja etenkin illat aivan helvettiä, siis kirjaimellisesti.
Tyttäremme ei haluaisi nukkua omassa huoneessaan vaan tulla meidän huoneeseen nukkumaan. Nyt muutaman viime viikon tilanne on taas kärjistynyt niin, että nukahtamiseen menee jopa 2-3 tuntia. Tämä syö koko perhettä vieden kaikki voimat. Hän ravaa illan aikana olohuoneessamme kymmeniä kertoja, välillä itkien, välillä keksien asiaa kuin hento haavan lehti.
Suurin huolen aihe hänellä on se, että me emme muka tiedä että hän edelleen on hereillä ja näin ollen käy ikäänkuin "ilmoittamassa hereillä olostaan". Pelkään että tälläisestä pelosta ja valvomisesta aiheutuu kohta jotain suurempaa omgelmaa tai sairastumista. Mitä ihmettä teemme? Lähes kaikkea on koitettu jo eikä mikään auta. Jos annan hänelle luvan nukahtaa meidän sänkyyn hän nukahtaa pian ja siitä voi kantaa omaan sänkyynsä. Mutta lähteäkkö mukaan tällaiseen vai mitä ihmettä? Meillä on 9 kuinen vauva myös joka myös valvottaa jonkin verran eli univelka alkaa olla aikamoinen.
En ole mikään kivisydän, joten meidän huoneeseen nukkumaan siirtyminenkään ei ole meille ongelma, mutta eikö muita vaihtoehtoja olisi??? Viisi henkeä samassa makuuhuoneessakin olemme siis vielä keväällä nukkuneet.
Apua... rohkaisua, vinkkejö tai mitä vaan... Kiitos jo etukäteen asiallisista kirjoituksista!!!!
Kommentit (70)
muttta mikseivät sisarukset voi nukkua samassa huoneessa. Toisen läsnäolo luo turvallisuutta ja takaa paremmat unet:)
taistella ja vääntää joka ilta, jos vaihtoehtona on mennä siitä mistä aita on matalin...Jos lapsi nukahtaa niin nopeasti teidän sänkyyn niin nukahtaisiko hän omaan sänkyyn, jos isä tai äiti olisi samassa huoneessa? Kun oppisi taas nukahtamaan omaan sänkyyn niin siirtyisitte pois "nukuttamisesta" pikkuhiljaa. Sinä tietysti tunnet oman lapsesi parhaiten mutta ainakin meidän lapsen kanssa toimii parhaiten sovitteleva tyyli eikä puskien läpi harmaan kiven. Eskari-ikä on herkkää aikaa ja toisille rankempaa kuin toisille.
oikea ratkaisu olisi ollut ottaa viereen niin pitkään, kuin pelkäsin..
Toi pakottaminen omaan huoneeseen nukkumaan varjosti mun lapsuuttani todella pahasti.
Ei missään nimessä ole oikea vaihtoehto laittaa lasta vaan systemaattisesti takaisin omaan huoneeseen.
Tässäkin pätee paradoksi, kuten niin monessa muussa kasvatukseen liittyvässä..Anna tulla viereen niin pelot poistuvat ajan kanssa itsestään.
Näin eivät pääse koteloitumaan.
jos lapsi oikeasti panikoi ja jopa oksentaa pelosta, niin ottaisin kyllä lapsen samaan huoneeseen, jos se vaan suinkin voi.
Minusta on aika kovaa sanoa läheisyyttä kaipaavaa lasta terroristiksi, kuten 2 kirjoitti viestissään. JOillain vanhemmilla on ylivoimaisen suuri pelko siitä, että lapsi vedättää joka käänteessä ja lapsi pitää pitää ruodussa ja kurissa tai lapsi menee pilalle ja kasvatuksessa epäonnistutaan vääjäämättä. Kyllä lapselle voi antaa joskus periksi asioissa, se on joustavuutta.
Tuo meidän tyttömme on niin sitkeä sissi että hän pitää itseään hereillä, eli siis valvottaisi itseään jokaisen 5 minuuttia kun käymme katsomassa häntä ja sitten taas seuraavaan viiden minuutin päähän. Äskenkin tuli ihan unenpöppörössä taas ilmoiuttamaan että "hyvää yötä" :(
Olen kotiäiti ja meillä ollaan muutenkin hirvittävästi perheen kanssa, sekä minä että mies. Päivisin tyttö ei ole mitenkään riippuva ja roikkuva.
Kiitos hirvesästi vastauksistanne tähän mennessä, tulevat kaikki tarpeeseen.
Tuohon piti vielä sanoa, että meillä ei ole ollut minkäänlaisia uniongelmia kun olemme pitäneet lapset lähellä. He ovat aina nukkuneet samassa huoneessa kuin tukki ja samoin me vanhemmat. Tyttö itse halusi omaan huoneeseen kevät talvella ja siksi he sinne menivät, pikku veli halusi myös.
... meillä useissa asioissa on otettu linja terroristien kanssa ei neuvotella. Järkevien neuvottelukykyisten lasten kanssa voi etsiä yhteisiä keinoja ja neuvotella. Ei tietenkään ikäänsä enempää, mutta lapsella on myös oltava mahdollisuus siihen, että häntä kuullaan ja hänen mielipiteensä otetaan huomioon. Aikuinen aina päättää lopullisesti, vaikka se ei olisikaan lapselle mieluisa päätös. Minulla on myös lapsi, joka raivoaa kunnes oksentaa. Lapsen kummitäti on koulupsykologi, joten meillä on vähän niin kuin neuvot myös tähän. Jos voidaan kuvitella, että lapsi ei todellakaan koe hylkäämistä tai olla todella tekemässä hänelle väärää, lapsi voi vetää ihan äärikeinoille eli oksentamiseen tässä tapauksessa - on oltava vain ylpeä siitä, että tahtoa riittää ja jankattava vaikka kolme viikkoa samaa asiaa. Meillä on kohta 4 vuotta jankattu, että puhu kunnioittavasti ;-) ja pyydä nätisti.
Jos lohduttaa, koulupsykologin veli pystyi huutamaan mielipidettään kunnes pyörtyi. Viiden lapsen keskimmäinen, eikä koskaan muka tullut kuulluksi. Nyt hän on HR-osastolla töissä, maailman rennoin ja joviaalein ihminen, jonka tunnen. Ehkä hän sitten loppujen lopuksi oppi sen neuvottelun taidon....
Jos tytön nukkuminen auttaa sinua olemaan jaksavampi ja mukavampi äiti, sinulla ei ole varmaan myöskään vaihtoehtoja kuin pyrkiä siihen, että sen kautta, että äiti voi hyvin, lapset voi hyvin... Kyseessä on kuitenkin vain kausi.
annatte nukkua omassa sängyssä teidän kanssanne niin kauan kuin haluaa.
Muuten pelko vaan pahenee.
Ite olin pelkuri ja kaikki pakottamiset pahensi pelkoa. Tosin sain nukkua vanhempien kanssa 9-vuotiaaksi pelon takia.
Voi jeesus. Jospa antaisit sen lapsen tulla nukkumaan vanhempien kanssa ennen kuin tulee isompaa traumaa. Ei ne ikuisesti kuitenkaan siellä tule nukkumaan!
En voi laittaa panikoivaa lasta takaisin kerta toisensa jälkeen, välillä hän on oksentanut itkunsa seasta. Uhmaa en usko tämän olevan koska tämnä ei ylety millekkään muulle osa-alueelle elämässämme. Kuinka pitkään illalla voin viedä häntä takaisin sänkyyn? Eilen teimme sitä yli kello kahdentoista. Ja aamuisin olen herättänyt hänet samaan aikaan kuin normaalistikkin. Emme millään pysty valvomaan koko yötä, vaikka neiti ilmeisesti pystyykin. Ja kuinka monta päivää peräkkäin sitä olisi tehtävä...
Kiitos kommentistasi! ap
[/quote]
Itse toivoisin että iltoihin tulisi joku jatkuvuus mutta nykyään alan tottua tähän että ne vaihtelee ja yritän ottaa ne rennosti sillä ajatuksella etteivät he enää 16-vuotiaina haluan meidän kanssa nukkumaan.
Meillä ekaluokkalaisen kanssa sama juttu, mutta olemme huomanneet että kun saa sillontällön nukkua meidän huoneessa olevassa varasängyssä ja meidän välissä, menee pitkiäkin aikoja että menee mielellään omaan sänkyyn nukkumaan. Eskarin ja koulun aloitus on niin rajuja muutoksia ainakin meillä ollut että lisäläheisyys ei tee pahaa, sen verran kovaa koulumaailma pienille ihmisille voi olla.
Ainoastaan poika tykkää nukkua huoneessaan, tytöt sitten on vaeltelijoita nukkumisineen ja kun iltatouhut aloittaa tarpeeksi aikaisin (meillä syövät iltapalan k.17-18) niin ovat joka tapauksessa k.20 uunten mailla.
Lueskelin että vinkkejä on tullut moneen suuntaan, valitkaa teille sopivin!
Tsemppiä ja rentoa asennetta!!!
Päivisin tyttö ei ole mitenkään riippuva ja roikkuva.
...
Tuohon piti vielä sanoa, että meillä ei ole ollut minkäänlaisia uniongelmia kun olemme pitäneet lapset lähellä. He ovat aina nukkuneet samassa huoneessa kuin tukki ja samoin me vanhemmat.
Meillä myös tytär (7v) ole millään tavoin meissä roikkuva, vaan hyvin itsevarma ja kypsän oloinen ikäisekseen. Myöskään yökyläily tms. ei ole ollenkaan ongelma, on ollut useasti ystävillä ja isovanhemmilla.
Jostain syystä varsinkin hänelle on kaikki kaikessa saada nukkua minun vieressäni. Huomion tai läheisyyden puutteesta ei oikeastaan voi olla kysymys, sillä myös minä olen kotiäiti ja myös meillä mies viettää paljon aikaa meidän kanssamme.
Pikkuveljensä nukkuu kyllä mielellään meidän sängyssämme, mutta hän ei vaella sinne, jos nukahtaa omaan sänkyynsä.
Ja vielä samoin kuin ap:llä, myöskään meillä ei ole mitään uniongelmia, kaikki nukumme mainiosti yhdessä. Lapset eivät edes koskaan ole heränneet toistensa itkuun (vauvana tai myöhemmin sairaana) eivätkä herää edes, jos menen sänkyyn ja laitan valon päälle lukeakseni vielä siellä.
Tottakai se on aina vanhempien valinta, miten tämän(kin) asian haluavat pitää ja ratkaista. Itse en, kuten näkyy, näe mitään ongelmaa siinä, että lapset nukkuvat vanhempiensa sängyssä/makkarissa:-)
t. 3
Mielestäni oikea vaihtoehto on antaa lapsen tulla viereen, kaiken sen perusteella mitä täällä ihmiset ovat kirjoittaneet omista lapsuuden peloistaan. Oman lapseni kohdalla psykoterapeutti - jonka luona käytiin nimenomaan univaikeuksien takia - antoi neuvon antaa lapsen tulla viereen ihan niin pitkään kuin haluaa.
Ei pelkäävä lapsi ole terroristi... Nyt tuli mieleen myös oma lapsuus, ihan yhtä lailla pelkäsin nukkua yksin. Oma äitini ja isäni ratkaisivat ongelman siten että antoivat minun nukahtaa viereensä ja kantoivat sitten nukahdettuani omaan sänkyyni nukkumaan. Ehkä minulla oli jo silloin hyvät unenlahjat, en ainakaan itse muista ikinä heränneeni ennen aamua. Enkä myöskään sen suurempia traumoja saanut eri paikasta herätessäni, ehkä siihen auttoi se että äiti minut aina herätti.
Olisiko tuosta apua teille?
on kantaa hänet omaan sänkyynsä. Mietippä ite. Menisit nukkumaan omaan sänkyyn ja aamuisin heräisit aina yksin sohvalla.
Ja etenkin teille muistaakseni 20 ja 21 lämminsävyisistä ajatuksista!
Haen ehkä tukea täältä sille ajatukselle, että annamme lasten tulla meidän huoneeseemme kun haluavat. Nyt miehen kanssa sovimme että haemme huomenna 120 cm leveän vaahtomuovipatjan jonka saa meidän sängn alle ja ottaa sieltä tarvittaessa lapsille kun haluavat nukkua lähellä.
ap
Poika nukkui omassa huoneessaa 6 kk alkaen, mutta yks kaksi 4v päätti että haluaa äidin ja isin viereen tai vähintään samaan huoneeseen. Hänellä ei ollut mitään paniikkikohtauksia.
Ei auttanut kuin lahjonta ja kiristys: eli lapsen suuresti himoitsema lelu luvattiin jos ,uukkuu 15 yötä omassa sängyssään. Aika äkkiä 'järki' voitti.
Mutta jos lapsi ihan oikeasti pelkää jotain, pakkohan lapsen tarpeisiin on vastattava ettei tule jotain pahempaa turvattomuuden tunnetta jatkossa. Miksi lapsi pelkää? Ossaako hän itse selittää miksi ei osaa nukahtaa?
Ettei vain reagoisi vauvaan viiveellä? Sitä meidän poika teki.
Ja etenkin teille muistaakseni 20 ja 21 lämminsävyisistä ajatuksista!
Haen ehkä tukea täältä sille ajatukselle, että annamme lasten tulla meidän huoneeseemme kun haluavat. Nyt miehen kanssa sovimme että haemme huomenna 120 cm leveän vaahtomuovipatjan jonka saa meidän sängn alle ja ottaa sieltä tarvittaessa lapsille kun haluavat nukkua lähellä.
ap
...mutta ap:n viimeinen vastasi hienosti omaan kysymykseensä.
Minkä ihmeen vuoksi lapset pitää kouluttaa itsenäisiksi nukkujiksi, leikkijiksi jne. niin varhain kuin mahdollista!? He ovat pieniä lapsia, kiinni vanhemmissaan niin kauan kuin heissä itsessään herää halu irtautua.
En itse pystyisi koskaan olemaan niin julma pieniä lapsiani kohtaan, että pakottaisin heidät esim. nukkumaan eri huoneeseen kanssani, ennen kuin he itse sitä haluavat.
Jos vaan kestät (vauvan heräilyn takia tms), anna nukkua teidän kanssa. Kerran ne vaan on lapsia ja nukkumisella ei kiusata. t. vanhempien sängyssä nukkuvien 5- ja 7-vuotiaiden äiti
Meillä lapset-vauvat on siirretty omaan huoneeseen esikoisen ollessa yksi ja kuopuksen puolivuotias. hyvin nukkuvat, enkä koe että olisimme olleet jotenkin "kivikasvoisia"
Miten te opetatte lapsille muita elämään kuuluvia velvollisuuksia, asioita joiden vuoksi tulee joskus lapsellekkin "paha mieli" vai annatteko lapsillenne kaiken?
en vaan käsitä.
Minulla on tuoreessa muistissa samankaltainen ajanjakso...:) Voimia ap!
No mutta siihen kuinka meillä selätettiin tämä pelko.
Kaikkea yritimme. Eli pieni yövalo, ovi tietenkin avoinna että kuulee että olemme paikalla. Ei... aina piti tulla pois sängystä.
No, katsoimme sängynaluset ja kaapit jne. Ei auttanut. Keskustelimme pelosta, makoilin lattialla pitkiä aikoja että nukahtaisi.. ei ei ei. Sinnikäs sissi meilläkin. No, kehittelin sitten stoorin (neidille upposi 6-vuotiaana vielä kaikki sadut joulupukista jne) siitä kuinka tontut olivat nähneet ikkunan takaa että tytär on pulassa pelkonsa kanssa niin he päättivät rientää apuun. Ja he olivat sitten jättäneet ulko-ovellemme sellaisen myrkkyjuoman joka karkoittaa kaikki "möröt" ja muut koko huoneesta kun sen laittaa sängyn alle :) Siellä ne pelottavat jutut yleensä ainaki meillä oli. Neiti loisti ku naantalin aurinko ja näin päästiin pelosta. Sitten kun sen "teho" lakkasi niin isompana on toiminut rauhallinen klassinen musiikki hiljaisella. Toivottavasti löydätte ratkaisun:)
Varmasti hyvä idea, mutta meillä on mies 3 vuoro töissä joten ei onnistu. Ap