Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
mulle tuli niin pahamieli tosta Lotta Lehtikarin jutusta
25.11.2009 |
MeNaisissa
http://www.menaiset.fi/artikkelit/ihmiset/art1122-Lotta-Lehtikari---Ait…
kertoi bipolaarisesta äidistään , joka vaikutti olleen paha ihminen.
itse bipolaarina äitinä, sekä bipolaarisen lapsena en tunnista itseäni enkä äitiäni tuosta jutusta..itkettää ajatella, että nyt kaikki kuvittelevat tuon jutun luettuaan että minä olen samanlainen kuin Lotta Lehtikarin äiti. tai että minun äitini, maailman paras, rakastavin, hellin ihminen oli samanlainen hirviö..
tietysti ymmärrän että ihmiset ovat erilaisia, ja olen pahoillani Lotan puolesta.
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ai että kun Lotalla oli erilaisia kokemuksia (kuin sulla)tätäkään juttua ei olisi saanut tehdä?
en. sanoin että tuli paha mieli kun mietin, että ihmiset jotka eivät tästä sairaudesta kauheasti tiedä, lukevat jutun ja olettavat minun olevan huono äiti ja paha ihminen. minusta on hienoa että Lotta uskalsi kertoa näin kipeästä aiheesta ja olen todella pahoillani siitä että hänellä on ollut niin ikävä äiti.
kiitos #2, olet aivan oikeassa.
ap
Lotta oli puhumassa aiheesta viimeisimmässä Inhimillisessä tekijässä, http://areena.yle.fi/tv/2454457
Kyllä niin pystyn samaistumaan hänen kokemuksiinsa rakkaudettomasta lapsuudesta vaikkei äidilläni bipoa ollutkaan. Tärkeä aihe tuoda ilmi ja nostan hattua niin Lotalle kuin tuolle proffallle!
Aika musta-valkoisesti tuo Lotta näkee asian. Onko tunnelmat muuttuneet, kun omaa siskoa kohtasi sama kohtalo? Hurjaa kyllä, mutta toisaalta nuo kokemukset voivat olla syy siihen, miksi on päätynyt näyttelijäksi.
Alue: Aihe vapaa
Lotan äiti ei tunnistanut eikä myöntänyt omaa sairauttaan eikä siksi selvästikään sitoutunut hoitoon. Tällöin on varmaan mahdotonta olla hyvä äiti.
On ihmisiä, jotka kuvittelevat aina kaikki "sairaat" samanlaisiksi yhden tarinan perusteella, sille ei voi mitään. Se on kuitenkin vain niiden ihmisten omasta heikkoudesta ja pelosta johtuvaa.