Äitini ei halua olla mummo kuopuksellemme

työssäkäyvä ja vilkasta seuraelämää viettävä perusterve nainen.



Välimme ovat aina olleet todella avoimet (joskaan ei kitkattomat), siksi hän pystyi suoraan sanomaan myös ajatuksensa toisesta lapsestamme ja mummoudestaan.



Olen varma, ettei äitini ole tekemässä kuolemaa. Hän on kova kontrolloimaan ja arvostelemaan asioitani, mutta kun se kostautuu omalle lapselleni, en voi enää sitä sallia.



Kiitos kaikille kommenteistanne! Tuntuu hyvältä tietää, että taustalla voi olla erilaisia syitä eikä tilanne ole ainoa maailmassa :)



ap

hoidatuttanut esikoista hänellä liikaa? Jospa on väsynyt.

Ei kuulosta ihan normaalilta käytökseltä tuo nimittäin, ennemminkin jotenkin häiriintyneeltä... Lapsenlapsiraukka joutuu omaa syyttään tuntemaan olevansa "toisen luokan" lapsenlapsi... Minulla menisi kyllä äitiini välit poikki jos noin omituisia rupeisi ehdottelemaan (olettaen että ihan täysissä järjissään olisi, jos olisi sairaudesta johtuvaa, kehottaisin hakeutumaan hoitoon).

hoitaa toisen tyttärensä molempia lapsia lähes 24h, toisen lapsen lapsia ei niinkään koska oli sitä mieltä jo kakkosen ja kolmosen kohdalla (kaksosia) että liikaa tekevät. Nyt sisaruksilla huonot välit, koska äiti on toisille käytössä siis sen 24h, ja toiselle (joka yh) ei ollenkaan vaikka siellä olisi hoidolle suurempaa tarvetta.



sääli lapsia, toivottavasti kotona riittää niin paljon rakkautta ettei siellä tule eriarvoisuuden tunnetta

päästäisi kumpaakaan lasta hänelle kylään. Ei ole oikein, että toinen lapsi kokee syrjintää ja toinen on rakastettu. Kuinka se vaikuttaa lasten keskinäisiin väleihin?! Toinen on suosittu ja toinen syrjitty.

Kyllä vanhemman tehtävä on kietäytyä tuollaisesta kuviosta. Mummo saisi hävetä!

vaan mummo on hoitanut esikoista esim. kyläillessämme puoliväkisin itse. Halunnut nukuttaakin illalla ja loukkaantunut, kun olen halunnut lapsen omaan sänkyyni hänen vierestään nukkumaan. Esikoinen oli mummollaan hoidossa "oikeasti" ensimmäistä kertaa 9 kk ikäisenä pitkän kinuamisen jälkeen.



Mummo asuu 80 kilometrin päässä, joten ihan joka viikkokaan ei nähdä. Äitini olisi toivonut minun keskittyvän töihin "etten tipu kärryiltä" esikoisen äitiysloman jälkeen. Kun emme noudattaneet hänen tahtoaan, tapahtuikin näin.



Olen todella raivoissani siitä, että hänen piittaamattomuutensa kohdistuu pieneen vauvaani, eikä esim. minuun. Kun sanoin, ettei tarvitse nähdä meidän perhettämme enää ollenkaan, hän väitti että käytän esikoista pelinappulana ja pakotan hänet vastoin tahtoaan hoitamaan kuopusta (miten täysimetettyä lasta "hoidatetaan väkisin", kun vanhemmatkin ovat paikalla..?).



ap

Huhhuh. Ei ihan terveeltä vaikuta, anteeksi vain. Itse kyllä sanoisin asiasta napakasti, että tuollainen käytös ei käy.

Vielähän ei vauva ymmärrä asiaa, mutta jos tuollainen asenne jatkuu, se on todella vahingollista kuopukselle! Isosisarus saa mennä kylään, mutta kuopus ei kelpaa??! Aivan järkyttävää. Ja jo aika pienet lapset kyllä tajuavat etteivät ole tervetulleita :( Voi miten surullista.



Kysyisin kyllä äidiltä syytä tähän? Ja ihan suoraan että miten hän aikoo toimia kun kuopus kasvaa? Että onko yhtään miettinyt millaista mielipahaa ja tuhoa pienessä lapsessa sitten tulee aiheuttamaan? Ja onko tämä ajatus ihan ok "hyvän" mummon mielestä?

ja irrottautua äidistään vihdoin viimein. Kyllä se äiti sitten alkaa niitä yhteyksiä taas pitämään (myös kuopukseen) kun huomaa, että ap kykenee myös seisomaan omilla jaloillaan.

Minulla on hiukan samankaltainen aiti, ei kuitenkaan ihan noin outo. Tassa on nyt kyse jonkinlaisesta vallankaytosta aitisi taholta, ja tosi ikavaa etta se kohdistuu pieneen lapseen. Mina laittaisin aitiin valit poikki, HANHAN se on joka lapsia pelinappulana kayttaa. Varmastikaan han ei tule nakemaan asiaa teidan nakokulmastanne, mutta lieko tuollaisen ihmisen mielipiteella valiakaan?

Kyllä isompi ennen pitkää huomaa että hän käy mummolla mutta pikkusisarus ei pääse. Lapset eivät ole tyhmiä, kyllä he huomaavat olevansa eriarvoisia.



Ja pienempi sisarus on syytön siihen että syntyi "jo" vaikkei mummo halunnut. Hän saa tuntea olevansa arvoton ilman mitään syytä ja aivan varmasti keksii itsestään syitä miksi ei muka kelpaa.



Se on mummolle joko-tai. Joko kohtelee molempia lapsenlapsia lapsenlapsena, tai sitten ei kumpaakaan. Jos mummo haluaa kokeilla olla välit poikki, niin anna kokeilla.

hoidatuttanut esikoista hänellä liikaa? Jospa on väsynyt.

on ihan ymmärrettävää on vanha ja sairaaloinen eikä pysty hoitamaan villiä taaperoa. Kun tuo taapero tuosta kasvaa niin ehkä mummo häntäkin jaksaa vähän hoitaa. Siihen asti me kyläillään mummon luona puolin ja toisin. Käydään välillä kaikki yhdessä jossain tapahtumassa jne. Mummo välillä pelailee tai lukee jotain kirjaa kuopukselle ja ihan hyvä suhde heillä on. Ei aina tarvitse olla mitään yökyläilyitä tai viikonloppu juttuja Muistakaa mammat mummot on jo lapsensa hoitaneet, ette voi vaati heiltä apua. Toivoa toki voi.

Mä oisin katkassa välit äitiini jo silloin, jos olisi alkanut vihjailla, ettei halua meidän tekevän toista lasta oman aikataulumme (vaan hänen) mukaansa. Ja jos yrittäisi kieltäytyä olemasta mummo toiselle, niin ei tarvitse olla kummallekaan. Tässä ei todellakaan nyt ole kyseessä äitisi halu olla mummo, vaan yritys kontrolloida sun elämää ja valintoja. Olet AP jo aikuinen ja vieläpä perheellinen ihminen. Jos sun äiti ei osaa kunnioittaa sun valintoja, niin olkoon sitten yksinään.

että jaksaako/eikö jaksa kuopusta hoitaa. Kyllä minäkin sen ymmärrän, että vauvan -hoitaminen- on eri asia kuin taaperon tai vanhemman.



Mutta että on jo päättänyt että toinen "saa hoitaa mummouden" on aivan eri asia. Eli tämä "mummo" haluaa siis "pestä kätensä" kokonaan nuoremman lapsenlapsen elämästä..näin käsitin. Ja se on todella väärin.



Molemmat tasapuolisesti, tai ei mitään. Sääli esikoista siinä tapauksessa, jos on hyvät välit mummoon, mutta eihän mummo nyt tuolla tavalla SAA toimia. Jos ei sitä tajua, niin se on mummon menetys.

Enkä tarkoita että mummon pitäisi vauvakin ottaa hoitoon, jos isompi pääsee. Vaan että huomioi molempia lapsenlapsia samalla tavalla.

jotenkin rivien välistä olin lukevinani, että hoitamisesta kuitenkin pohjimmiltaan on kyse. Mieten huomioidaan pientä vauvaa ja leikki-ikäistä samalla tavalla?



Tiedän erään mummon joka tyttärelleen kritisoi kun toinen vauva "hankittiin" niin pian.



Kuulostaa ikävältä, äidin puuttumiselta lapsensa elämään, mutta mummo oli aivan puhki poikki jo sen esikoisen hoitamisesta. Tytär taas mielestään vaan antoi äidilleen mahdollisuuden viettää laatuaikaa lapsen kanssa.



Mummo asui meidän naapurissa ja olisi melkein luullut että tämä lapsi asui siellä myös.

Olen ekonomi ja äitini sanoi, että vaarannan vakavasti työurani ja eläketurvani. Oikeassa olikin näiden suhteen.



Äitini ei ollut kiinnostunut kolmannesta lapsesta ekoina vuosina, nyt kyllä jo.



Kyllä äideilläkin (mummoilla) on oikeus suuttua tyttärien tyhmille ratkaisuille. Ei kaikkea tarvitse ymmärtää. Anna anteeksi äidillesi ja odota tilanteen rauhoittumista.

Kyllä äideilläkin (mummoilla) on oikeus suuttua tyttärien tyhmille ratkaisuille. Ei kaikkea tarvitse ymmärtää.

Onhan äideillä oikeus ja tavallaan jopa velvollisuus suuttua lastensa tyhmistä ratkaisuista, mutta on se nyt aika kova juttu irtisanoutua toisen lapsen mummoudesta vain siksi, että hänen mielestään lapsi olisi pitänyt tehdä myöhemmin.

Olen myös sitä mieltä, että kaikesta ei tarvitse perheen sisällä olla samaa mieltä ja sen voi kertoakin, mutta aikuisten ihmnisten valintoja pitää kunnioittaa. Ja etenkin äitinä olen sitä mieltä, että lapseni tarvitsee minua etenkin silloin jos tekee väärän valinnan (vaikkakin tyhmyyttään). Ei lasta tai lapsenlasta sen takia hylätä.

Syynä oli, että hän sairasti parantumatonta syöpää ja tiesi kuolevansa. Esikoiselle uhrasi aikaansa kuolemaansa asti. Kuopukseen ei ymmärrettävästi halunnut tutustua.



Onko ihan varma, että äitisi ei esim. ole tekemässä kuolemaa? Kaikki ei halua kertoa läheisilleen jos tietävät kuolevansa johonkin sairauteen.