Lue keskustelun säännöt.
mitä tarkoittaa, jos kissa on FIV positiivinen?
Kommentit (15)
1/15
|
30.12.2009 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Hei, minulla on 7-vuotias poikakissa, joka sai fiv-tartunnan perheeseemme tulleelta kodittomalta kissalta, joka sittemmin kuoli fiviin. Poikakissamme testattiin loppuvuodesta 2005 ja lääkärin mukaan kissan tulokset osoittivat "voimakasta reagointia virukseen." Nyt, neljä vuotta myöhemmin kissa on täysin terve. Pyritty minimoimaan stressitekijät sen elämästä ja huolehdittu esim. suun hyvinvoinnista käyttämällä eläinlääkärissä puhdistuksissa jne. Ihana kissa, toivottavasti elää vanhaksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"kissojen aids".
Tartunnan jälkeisten oireiden (kestävät muutaman kuukauden) laannuttua kissa voi elää parikin vuotta ihan mukavasti suht oireettomana, mutta immuunijärjestelmä tuhoutuu kuitenkin ennen pitkää. Lopulta kissa kuolee johonkin tautiin tai kasvaimeen tms. Hoitoa ei ole.
kymmenenkin vuotta FiV diagnoosin kanssa.
Tai sitten ei kuole. Tiedän useita kisooje, jotka ovat eläneet kymmenenkin vuotta FiV diagnoosin kanssa.
Vanha ketju, mutta nostan. Eli itselläni on ollut vallan ihana FIV- kissaherra jo yli kymmenen vuotta. Se on entinen kulkukissa, rankalla taustalla. Hyvin ollaan pärjätty, taudit hoidettu ja muutenkin on isäntä talossa.
Kisuni on onnellinen, tempperamenttinen ja tykkää nukkua kainalossa. Rapsutuksesta pitää ja kehräilee.
Nyt olen miettinyt mitä tehdä: hampaat se on menettänyt taudin vuoksi, soseruokaa syö. Nyt epäilen kaihia tms.
Mitä tehdä: kissani nauttii ilmiselvästi elämästään, vaivoistaan huolimatta. Olenko itsekäs, kun en vie sitä piikille? Ajatukseni on, että niinkauan kun elämäniloa löytyy ja kipuja ei ole, niin kuljemme rinta rinnan? Se saa vähän hyvitystä onnettomasta alkuelämästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miau! kirjoitti:
Vanha ketju, mutta nostan. Eli itselläni on ollut vallan ihana FIV- kissaherra jo yli kymmenen vuotta. Se on entinen kulkukissa, rankalla taustalla. Hyvin ollaan pärjätty, taudit hoidettu ja muutenkin on isäntä talossa.
Kisuni on onnellinen, tempperamenttinen ja tykkää nukkua kainalossa. Rapsutuksesta pitää ja kehräilee.
Nyt olen miettinyt mitä tehdä: hampaat se on menettänyt taudin vuoksi, soseruokaa syö. Nyt epäilen kaihia tms.
Mitä tehdä: kissani nauttii ilmiselvästi elämästään, vaivoistaan huolimatta. Olenko itsekäs, kun en vie sitä piikille? Ajatukseni on, että niinkauan kun elämäniloa löytyy ja kipuja ei ole, niin kuljemme rinta rinnan? Se saa vähän hyvitystä onnettomasta alkuelämästään.
Kissasta ei kyllä helposti päälle päin näy, onko se huonovointinen. Eli on vaikea olla varma siitäkään, nauttiiko se elämästään. Onko sinulla käsitystä herran iästä?
Sinuna neuvottelisin eläinlääkärin kanssa asiasta. Hehän helposti suosittavat, että iäkäs ja sairas kissa saatellaan manan maille jo ennen kuin sen kunto lopullisesti romahtaa. Ei ole helppo päätös, tiedän - meilläkin pian edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinuna neuvottelisin eläinlääkärin kanssa asiasta. Hehän helposti suosittavat, että iäkäs ja sairas kissa saatellaan manan maille jo ennen kuin sen kunto lopullisesti romahtaa. Ei ole helppo päätös, tiedän - meilläkin pian edessä.
Tämä seiskalle siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
FIV on kissan immuunikadon aiheuttama virus. FIV on verrattavissa ihmisen HIV-virukseen. Virusta kantava kissa voi elää hyvin onnellisen ja pitkänkin elämän. Tästä viruksesta ei paljoa puhuta ja kissan omistajat usein kauhistelevat tautia pitäen sitä ”pahana mörkönä”. Harva kuitenkaan testauttaa virusta omalta kissaltaan, koska kissa on heidän mielestään täysin terve. On kuitenkin mahdollista, että osa näistä täysin terveistäkin kissoista kantaa virusta omistajan tietämättä. FIV tarttuu tavallisesti kissasta toiseen esimerkiksi astumisen, verensiirron, pureman tai sylkikontaktin välityksellä. FIV ei tartu juuri koskaan kissojen yhdessä käyttämien ruokakuppien tai hiekkalaatikoiden kautta.
Tartunnassa on erilaisia vaiheita ja oireet vaihtelevat vaiheen mukaan.
Akuutti vaihe: Kissa saattaa oireilla 1-2kk kuluttua tartunnasta, mutta aina omistaja ei edes huomaa lieviä oireita. Kissa saattaa olla normaalia rauhallisempi ja kuumeinen. Myös imusolmukkeet suurenevat. Tämä ensimmäinen vaihe saattaa kestää pari viikkoa, tai useamman kuukauden, jonka jälkeen oireet katoavat ja kissa vaikuttaa taas terveeltä ja normaalilta.
Oireeton kantajavaihe: Tämä vaihe voi kestää useita vuosia, jolloin kissa vaikuttaa terveeltä ilman minkäänlaisia oireita. On myös mahdollista, että kissa ei koskaan siirry kolmanteen vaiheeseen.
Krooninen vaihe: Tämä vaihe voi kestää kuukausista vuosiin. Kissan puolustuskyky heikkenee ja erilaisia tulehduksia alkaa ilmetä. Yleisimpiä tulehduksia ovat suun ja hengitysteiden tulehdukset, silmätulehdukset ja krooniset ihotulehdukset. Kissa saattaa myös ripuloida ja laihtua rankasti. Mitään rokotetta tai hoitokeinoa tartuntaan ei ole vaan kissa kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Miau! kirjoitti:
Vanha ketju, mutta nostan. Eli itselläni on ollut vallan ihana FIV- kissaherra jo yli kymmenen vuotta. Se on entinen kulkukissa, rankalla taustalla. Hyvin ollaan pärjätty, taudit hoidettu ja muutenkin on isäntä talossa.
Kisuni on onnellinen, tempperamenttinen ja tykkää nukkua kainalossa. Rapsutuksesta pitää ja kehräilee.
Nyt olen miettinyt mitä tehdä: hampaat se on menettänyt taudin vuoksi, soseruokaa syö. Nyt epäilen kaihia tms.
Mitä tehdä: kissani nauttii ilmiselvästi elämästään, vaivoistaan huolimatta. Olenko itsekäs, kun en vie sitä piikille? Ajatukseni on, että niinkauan kun elämäniloa löytyy ja kipuja ei ole, niin kuljemme rinta rinnan? Se saa vähän hyvitystä onnettomasta alkuelämästään.
Kissasta ei kyllä helposti päälle päin näy, onko se huonovointinen. Eli on vaikea olla varma siitäkään, nauttiiko se elämästään. Onko sinulla käsitystä herran iästä?
Minulla se on ollut reilut kymmenen vuotta ja aikuisena tuli. Vaikkaus 2 -3 vuotta. Kiitos neuvoista. Tiesin jo ottaessani, että joudun näitä miettimään.
Pieni tarina: Kisuni luulee että syön jotain, kun kylppärissä pesen hampaita. Yrittää tassulla "napata ruoan suustani". Perso ruoalla, kun on ollut nälkiintynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap.. tarkioitan, että arvioisin 12-13 vuotta ikää.
Vierailija kirjoitti:
Ap.. tarkioitan, että arvioisin 12-13 vuotta ikää.
No eihän se sitten ikäloppu ole. Minun kissani, jolla siis kohta edessä loikka pilven päälle, on kohta 20. Tosin terveenä sisäkissana lorvaillut koko ikänsä.
En osaa sanoa miten FIV kissasi vointiin vaikuttaa, mutta ovatko sen munuaiset ja sydän kunnossa, eikä ole kasvaimia eikä diabetestä? Kyllä sillä saattaa olla käyttöikää jäljellä vielä muutama vuosi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miau! kirjoitti:
Vanha ketju, mutta nostan. Eli itselläni on ollut vallan ihana FIV- kissaherra jo yli kymmenen vuotta. Se on entinen kulkukissa, rankalla taustalla. Hyvin ollaan pärjätty, taudit hoidettu ja muutenkin on isäntä talossa.
Kisuni on onnellinen, tempperamenttinen ja tykkää nukkua kainalossa. Rapsutuksesta pitää ja kehräilee.
Nyt olen miettinyt mitä tehdä: hampaat se on menettänyt taudin vuoksi, soseruokaa syö. Nyt epäilen kaihia tms.
Mitä tehdä: kissani nauttii ilmiselvästi elämästään, vaivoistaan huolimatta. Olenko itsekäs, kun en vie sitä piikille? Ajatukseni on, että niinkauan kun elämäniloa löytyy ja kipuja ei ole, niin kuljemme rinta rinnan? Se saa vähän hyvitystä onnettomasta alkuelämästään.
Mun kissalla oli fiv ja samoja oireita, hampaat otettiin pois ja silmissä kaihin tapaista. Kuivanappulat oksenteli, mutta märkäruoka ja liha pysyi sisällä. Ihan tyytyväiseltä vaikutti kaikin puolin, leikki ja oli seurallinen. Ei silloin ole mitään aihetta laittaa piikille. Sittemmin jouduin luopumaan kissasta, ja uudessa paikassa hän eli pari vuotta kunnes yllättäen kuolla kupsahti. 7-vuotiaaksi eli kaikenkaikkiaan, eli aika nuorena meni. Rakas kissa oli minulle ja oli kyllä kissa parhaimmasta päästä, tosi kiltti mammanpoika.