Kyllä perheissä, missä lapsi viihtyy paremmin pk:ssa kuin kotona on jotain pahasti vialla!!
Poikani viihtyy pk:ssa (eskarissa on), mutta jos saa valita, niin jää mieluummin kotiin.
Kommentit (54)
T: yhteistyötä vanhempien kanssa tekevä päivähoidon ammattilainen/ yli 26 v alalla
päiväkodissa kuin kotona? Miten sellainen lapsi käyttäytyy? Teetkö tosielämän tutkimusta tästä aiheesta?
päivähoidossa- se on heidän työtään ap
valitsee kyllä päiväkodin kuin kotona olon ilman ystäviä. On tosi sosiaalinen ja on ystävystynyt kaikkien ryhmänsä lapsien kanssa.
En koe että perheessämme on jokin suuresti vialla. Minä en voi hänelle kokopäiväiseksi leikkikaveriksi ryhtyä.
Muutenkin tosi tökerösti kommentoitu. Ei äly riitä vissiin ymmärtämään erilaisia tilanteita. Säälittävää
Onkohan kyseessä sama hiippari, joka tosissaan kerran täällä väitti lapseni olevan häiriintynyt, kun hymyilee paljon ventovieraille? ; )
Kerroin siis sosiaalista ja ulospäinsuuntautuneita lapsistamme (3 kpl), jotka ovat kaikki vauvana olleet tosi hymyileväisiä ja vierastaneet tuskin lainkaan koskaan. Minulle sanottiin, että tämähän on merkki siitä, ettö heillä on olematon kiintymyssuhde äitiinsä ja siksi pienet raukat epätoivoisina ja syvästi traumatisoituneina hakevat kontaktia kehen tahansa aikuiseen.
Ai niin, ja pahin juttuhan on se, että kaksi vanhinta myös viihtyvät mielummin kavereiden kanssa kuin vanhempiensa. Tosin halaavat ja pussaavat meitä paljon ja kertovat rakastavansa, mutta leikkiseuraksi kelpaa paremmin omanikäinen seura esim. päiväkodissa ja kerhossa.
Soittakaa lastensuojeluun.
ap on kävelevä ohjelmatoimisto lapselleen, mutta pelkää silti suunnattomasti, että lapsi jonain päivänä sanookin menevänsä mielummin eskariin :)
päivähoidossa- se on heidän työtään ap
ap kirjoitti, että jos viihtyy paremmin päiväkodissa kuin kotona.
Kyllä minäkin vähän ihmettelin kun naapurin äiti kertoi lapsensa olvan pahoillaan ettei pääse päiväkotiin kun äidillä on vapaapäivä.
Ehdottomasti olen samaa mieltä ap:n kanssa. Mutta kukin tyylillään enkä siitä jaksa ruveta kenenkään kanssa kinaamaan.
päivähoidossa- se on heidän työtään ap
ap kirjoitti, että jos viihtyy paremmin päiväkodissa kuin kotona. Kyllä minäkin vähän ihmettelin kun naapurin äiti kertoi lapsensa olvan pahoillaan ettei pääse päiväkotiin kun äidillä on vapaapäivä. Ehdottomasti olen samaa mieltä ap:n kanssa. Mutta kukin tyylillään enkä siitä jaksa ruveta kenenkään kanssa kinaamaan.
Meillä lapset ovat aina viiihtyneet päiväkodissa, mutta jos on mahdollisuus valita, niin kotiin jäävät. Toki sitten pitkän loman aikana saattavat jo kaivatakin kavereitaan ja takaisin myös sinne päiväkotiin. Lähinnä silloin on kuitenkin ikävä niitä kavereita :)
Kyllä mä uskoisin että normaali, leikkivä ja kavereistaan pitävä haluaa kavereiden kanssa leikkiä mieluummin kuin äidin tai isän :)
Mikä siinä on ap:lle niin vaikeaa? Joskus on kivempaa olla vaikka pk:ssa tai kerhossa tai vaikka kaverin luona kylässä kuin kotona. Joskus taas toisinpäin. Kaikkea kohtuudella.
Kyllä mä uskoisin että normaali, leikkivä ja kavereistaan pitävä haluaa kavereiden kanssa leikkiä mieluummin kuin äidin tai isän :)
teidän lapsilla ole muualla kavereita kuin päikyssä?
Eiköhän ne kaverit ole sitten enimmäkseen siellä.
Pitääkö lapsen vaihtaa koko kaveripiiri sisaruksen synnyttyä? Olisin itse varmaan vetänyt pikkuveljeäni lättyyn säännöllisesti kostoksi, jos äitini olisi ottanut minut aikoinaan eskarista pois. ; D
Suomessahan ei kuitenkaan saa koskaan tehdä niin, kuin olisi helpointa äidille. Ei, vauvan synnyttyä pitää muistaa hoitaa kaikki lapset, tehdä soseet, jaksaa olla ihana äiti yövalvomisista huolimatta ja apua ei saa hakea omaan jaksamiseensa. toisin kuin lähes kaikissa muissa maailman kulttuureissa, joissa ei vaadita, että äidin on itse hoidettava kaikki, muuten ei saa tehdä lapsia.
Kotona on kivaa ja
päiväkodissa on kivaa.
Mitäs tähän sanoisit?
Asian voi kääntään niinkin, että sosiaalinen ja hymyilevä lapsi tuottaa kateutta ja varsinkin, jos itsellä kotona hiljainen myrtsinaama.
Hymyilevä lapsi on onnellinen lapsi.
T.8
lähtee hyvällä mielellä niin eskariin kuin kouluunkin, ja kun asiat ovat kunnossa, kaipaavat pitkän kesäloman jälkeen taas kavereita ja toimintaa.
Olen ap:n kanssa samaa mieltä, jos puhuttaisiin pienistä lapsista, mutta eskarilainen, joka mieluummin olisi kotona kuin eskarissa, ei ole minusta mikään ihanne. Toki lapsi voi olla temperamentiltaan sisäänpäinkääntynyt, ja tilanne voi olla ihan normaali, mutta omista lapsistani olisin oikeasti huolissani, jos eskariin ei oikeasti haluttaisi mennä.
Pidän tytön kotona ma ja pe, muuten käy 3 päivää viikossa aamupäivät. Viime pe vähän itkeskeli, kun isoveli meni kouluun, mutta hän ei "päässyt" minnekään kivaan paikkaan. Kyllä hän sitten ihan tyytyväisenä leikki minun kanssani eväsretkeä, mutta kaverit ovat jo niin tärkeitä megasosiaaliselle neidille.
Minusta on jotenkin ihanaa, kun tytöllä on niin hyvä perusluottamus ihmisiin, että hän uskaltaa olla myös erossa vanhemmistaan, kunhan paikka tuntuu turvalliselta ja viihtyisältä hänen mielestään.
Kotona on kivaa ja päiväkodissa on kivaa. Mitäs tähän sanoisit?
Eiköhän ne kaverit ole sitten enimmäkseen siellä. Pitääkö lapsen vaihtaa koko kaveripiiri sisaruksen synnyttyä? Olisin itse varmaan vetänyt pikkuveljeäni lättyyn säännöllisesti kostoksi, jos äitini olisi ottanut minut aikoinaan eskarista pois. ; D Suomessahan ei kuitenkaan saa koskaan tehdä niin, kuin olisi helpointa äidille. Ei, vauvan synnyttyä pitää muistaa hoitaa kaikki lapset, tehdä soseet, jaksaa olla ihana äiti yövalvomisista huolimatta ja apua ei saa hakea omaan jaksamiseensa. toisin kuin lähes kaikissa muissa maailman kulttuureissa, joissa ei vaadita, että äidin on itse hoidettava kaikki, muuten ei saa tehdä lapsia.
Onkohan miehenikin laitostunut, kun viihtyy työpaikallaan ja menee aamulla sinne mielellään? Apua.
Mutta ehkä syynä on sekin, että meillä on monta lasta ja aina kavereita, aika usein myös lasten kavereita tai lapset käy sitten (myös päiväkoti-ikäiset) vuorostaan kavereilla leikkimässä tai meidän kaverit, joilla on lapsia käy meillä ja päinvastoin.
päivähoidossa- se on heidän työtään ap
ap kirjoitti, että jos viihtyy paremmin päiväkodissa kuin kotona. Kyllä minäkin vähän ihmettelin kun naapurin äiti kertoi lapsensa olvan pahoillaan ettei pääse päiväkotiin kun äidillä on vapaapäivä. Ehdottomasti olen samaa mieltä ap:n kanssa. Mutta kukin tyylillään enkä siitä jaksa ruveta kenenkään kanssa kinaamaan.
Meillä lapset ovat aina viiihtyneet päiväkodissa, mutta jos on mahdollisuus valita, niin kotiin jäävät. Toki sitten pitkän loman aikana saattavat jo kaivatakin kavereitaan ja takaisin myös sinne päiväkotiin. Lähinnä silloin on kuitenkin ikävä niitä kavereita :)
Ymmärrätkö, että lapsia on erilaisia. Toiset on enemmän introvertteja, toiset ekstrovertteja, toisilla ekstroverttius on sen verran voimakas piirre, että todella kaipaavat kodin ulkopuolista elämää. Jos on luonteekseen saanut enemmän ekstroverttiutta, onko silloin perheessä joku pahasti vialla?