Lue keskustelun säännöt.
Läheinen ihminen kuoli parisen vuotta sitten enkä ole
22.11.2009 |
vieläkään surrut menetystä kunnolla. Mitä se sitten tarkoittaakaan. Työnnän asiaa pois, enkä halua ajatella asiaa. Olen huomannut että en enää hätkähdä huonoista uutisista mitä maailmalla tapahtuu (esim. koulusurmat jne.) ja jollain lailla yhdistän tämän kovuuteni siihen, että en ole tehnyt surutyötä tarpeeksi oman menetykseni kohdalla.
Miten tästä eteenpäin? Miten surra? Välillä tiedostan että minun pitäisi mennä puhumaan jollekin ammattiauttajalle, ja välillä ajatus tuntuu ihan hyvältä, mutta en pelottaa se, jos vastassa onkin ihminen jolle en halua avautua. Esim. sellainen hissukka-tyyppi.
Ja keneen minun pitäisi ottaa yhteyttä jos haluaisinkin apua?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2v sitten kuollutta isoäitiäni. Isoäiti oli jo vanha mutta kuului lähes joka päivä elämääni viimeisinä vuosinaan.
En ole edes ikävöinyt häntä, paremminkin ollut helpottunut että ei enää tarvitse käydä hänen luonaan, kaupassa, siivoamassa, pitämässä seuraa, selvittämässä jotain päivän selvää asiaa jne.
Minä taas suren maailman tapahtumia enemmän kuin isoäitiä ja se hävettää. Työkaverille sanoin pari kuukautta sitten että itken kissaamme, joka oli lopetettava enemmän kuin mummoa enkä paljon kisuakaan itkenyt.