Onko teillä sydäntä jättää ostamatta jotain mitä lapsi kovasti toivoo joululahjaksi?

En ymmärrä, millaiset vanhemmat edes antavat lapsilleen leluteollisuuden mainoslärpäkkeitä käteen ja sanovat, että "valkkaa siitä, mutta älä nyt mitään kauhean kallista". Miksi lapsille pitäisi antaa kuva siitä, että tässä on se valikoima, josta muutkin lapset valikoivat haluamansa lelut?!



Meidän lapsi ei todellakaan edes tiedä minkään lelukuvastojen olemassaolosta. Hän pitää rakennuspalikoista, legoista, liikkumisesta, lukemisesta, laskemisesta ja piirtämisestä, joten varmaan jotain näihin liittyvää tulee saamaan. Sen sijaan jos ehdottaisi jotain muovikrääsää tai naurettavan kallista lelua, niin ei todellakaan tulisi saamaan. Mutta onneksi ei ehdota.



Me vanhemmat muokkaamme lastemme maailmankuvan. Haluatteko te oman lapsenne maailmankuvan olevan sen, että uusi muovikrääsä joka joulu ja synttäri (eli aikuisena vaikka uusi telkkari tai sohva tai korvakorut aina palkkapäivänä) tekee onnelliseksi? Tai että ylipäänsä on tärkeää pohtia pitkiä aikoja sitä, mitä hauskaa mutta turhaa seuraavaksi hankkisi?

Kyllä mulla merkkaa muutkin asiat jouluna, mutta antamisen ilo on minulla se joka saa toteuttamaan lasten hartaimpia toiveita.



Muistan itse vielä lapsena miltä se tuntui saada muutama ihana uusi lelu tai peli, jota sitten perheen kesken pelattiin.



Kyllä meidän lapset ovat silti kiitollisia ja onnellisia kaikista lahjoista ja lahjar avataankin niin että jokainen avaa vuoronperään. Näin ei tule sellaista hirveetä hysteriaa lahjojen ympärille. Rauhassa katsotaan ja iloitaan mitä kukin saa.

kerron asiasta etukäteen

En todellakaan anna mainoskuvastoja käteen, mutta en myöskäään sensuroi niitä pois postin joukosta. Kyllä meidän lapsi tykkää ihan samoista asiosta kuin teidänkin lapsi.



Mun mielestä on tärkeää, että lapsen toiveita kuunnellaan. Itse muistan 70-luvulla saaneeni aina silloin tällöin jonkun muotilelun. Muistan vieläkin, mitä pettymyksiä välillä oli.. Telkkarissa mainostettiin "luikeroa". Mahtavalta lelu näytti tv-mainoksessa. Äitini yritti toppuutella, mutta sain luikeron kuitenkin. Mikä pettymysten pettymys. Muotilelujen saaminen voi olla myös kasvattavaa.

tyttö ei tule saamaan melkein satasen maksavaa pehmokissaa, vaikka kuinka toivoisi...



Ja muutenkin... Poika tahtois järjestelmällisesti kaiken, mitä lelukirjan sivuilla näkyy ja tytönkin lahjalista taisi olla parinkymmenen kohdan mittainen, joten luopumisia tiedossa... ;D

paljonkin.



Sitten isompi saa jo itsekin osallistua esim. kotityöpanoksellaaan kalliimpien juttujen ansaitsemiseen. Eli isommalle ei tule kuin manulle illallinen enää. Ja lukumääräisesti vähän kouluikäiselle.

ostamatta, kun toiveet on ollut kohtuullisia. Tyttärellä on parina jouluna ollut niin pitkät listat että olen sanonut, että pukki ei ehkä ihan kaikkea pysty tuomaan, kun muillekin lapsille pitää tuoda (siis listalla oli 10 tai yli). Sanoinkin, että laitetaan listan toiveet siihen järjestykseen, mitkä on tärkeimmät toiveet ja ne tärkeimmät on toteutettu (kohdat 1-4 ainakin). Jos jotain todella kallista, niin sitten vain se kallein meiltä ja pienempiä toiveita kummeilta ja isovanhemmilta.



Nyt kun tytär on 8v niin ymmärtää paljon tavaroiden hinnoista ja arvosta ja mihin on varaa. Esim. ds pelikonsolin ja pari peliä (taisi olla yht yli 200 eur) olisi halunnut jo kesällä synttärilahjaksi, kun kaverinsa sai sellaisen, sovittiin että voi säästää osan siihen itse ja sitten saa sen joululahjaksi. Mutta: huomasi että kaikki viikkorahat joutuu säästämään eikä voi muita juttuja niillä ostella, niin halusikin kesken säästämisen käyttää rahat muuhun ja sanoi ettei tarvitse sitä ds laitetta. Hyvin on unohtunut koko laite, ei ole muutenkaan kova pelaamaan vaan leikkii edelleen mielellään kaverietten kanssa muilla leluilla ja piirtää ja lukee, ym.



Ihan hyvä mielestäni, että luopui tuosta toiveesta. Kun meillä on kuitenkin tietokone ja pleikka, joilla voi halutessaan pelata erilaisia pelejä. Nuo ds-pelit kun maksaa noin 40-50 eur/kpl. Ja meidän perheessä toinen on tällä hetkellä opiskelija ja toinen kotiäiti. Eri asia jos oltaisiin molemmat nyt töissä ja rahaa olisi käytettävissä enemmän.

http://www.amazon.com/Hasbro-76471-FurReal-Friends-Butterscotch/dp/B000…



Tallaista toivoo melkein 9v tytto. Ei tule saamaan! Saa pienia hevosia tilalle.

Me saimme lapsena kyllä ne ykköstoiveet, vaikka kaikkia toivomuksia ei luonnollisestikaan toteutettu. Minusta ei silti tullut mitään sietämätöntä narsistia eikä myöskään sisaruksistani. Ei meistä kukaan nyt aikuisena enää mitään lahjoja sen enempää toivo, mutta kaikki me tykkäämme antaa niitä. Minusta on julmaa tehdä noin. :(

Jeesuslapsellekin tuotiin kalliita lahjoja, mutta ei hän niitä ollut toivonut. Jumala antaa meille arvokkaan lahjan, syntien anteeksiannon Jeesuksessa Kristuksessa. Siinä on joulun tärkein sanoma. Me emme lähde siitä että lapset toivoisivat jotain maallisia lahjoja ja me niitä toteutamme. Se ei ole joulun ydinsanoma.

toteutan vain yhden tai kaksi toivetta, en kaikkia. En valmistele lasta siihen. Eivät yleensä muista lahjavuoren keskellä että jotain toivottua jäi saamatta!



Elämässä ei aina saa sitä mitä haluaa eikä onnellisuus tule siitä että saa kaiken mitä haluaa.

Vanhemmat on tylsiä, itselle lapsena päätettiin yhdessä joululahjat (sitten kun ikää oli riittävästi) tyyliin luistimet, oleskeluasu tms.



Tähän asti ei ole ostettu käytännössä lainkaan lahjoja (neljä lasta) ja aina on ollut jotain jouluna jaettavaa. Anoppi ostaa jotain halpoja lärpäkkeitä, jotka on rikki jo aattona. Tai mitä en itse ostaisi ikinä :-) Niistä soittopeleistä on sitten riemua revitty.



Lapset ovat tehneet joulupukille kirjeen jokaisesta postista tulleesta mainoslehtisestä. Kuluttajakasvatusta on ollut, ettei niitä kaikkia tarvitse ostaa ja ihan rauhassa ovat saaneet kirjoittaa listansa. Roinaa tulee hankittua muutenkin, kirpparilta ostavat edullisesti itse. Ja viimeisin villitys on nämä little pet shopit.



Semmoisen huomion olen tehnyt, että poikien lelut ovat kalliimpia?



Itse en ole koskaan osannut iloita lahjojen antamisesta ja saamisesta, siksi ajattelin jatkaa saman trauman lapsilleni. Kamalin muisto lapsuudesta on kaverin kirje joulun jälkeen, jossa kertoi mitä kaikkea oli saanut joulupukilta. Muistan jo silloin pitäneeni sitä jotenkin vääränä. Ostakaa ostakaa!

ykköstoiveet, vaikka kaikkia toivomuksia ei luonnollisestikaan toteutettu. Minusta ei silti tullut mitään sietämätöntä narsistia eikäm yöskään sisaruksistani. Ei meistä kukaan nyt aikuisena enää mitään lahjoja sen enempää toivo, mutta kaikki me tykkäämme antaa niitä.

Minusta on julmaa tehdä noin. :(

koottava lämmin iso autotalli, jotta voisivat isän kanssa askarrella siellä. Pakko kai alkaa sitä ostamaan, ettei lapsi pety...

joten on =) Ja aina on kelvannu meidän valkkaamat lahjat..

pojat ei oo pyytäneet yhtään mitään. :)

Mut mietitään aina tarkkaan mikä olisi se paras.

Viime vuonna vanhimmalle pojalle Make-rekka oli rakkain joululahja, kaikki muut jäi sivuun.

Meillä myös anopilta tulee ihmeellistä "krääsää" joka lähtee varastoon tai kaappiin. Viime vuonna toivottiin etteivät osta kovaäänisiä leluja, niin niitä tuli 6kpl....

Koska 6-vúotias poikani toivoo ja haluaa: legon paloaseman, korjaamon, punaparran laivan, gormit mythos saaren, bakugan kamaa, tenininjakamaa ja noista tulee noin 400-500 euroa, joten olen ilmoittanut, ettei joulupukki voi toteuttaa kaikkea, koska maailmassa on paljon lapsia ja kaikki ei saa kaikkea. Poika edelleenkin luulee saavansa kaiken. Tulee pettymään jouluna, piste.

eihän lasten toivelista = kauppa/puutelista!!!!



Meidän mukulat ainakin tietää, että kannattaa toivoa harkiten max tusinan verran asioita, ja niistä sitten saattaa joitain jopa sitten tullakin paketista

Yleensä se kallein. Kaikkea toivomaansa eivät saa, mutta kohtuuden rajoissa se tärkein toive on toteutettu. Lahjoja tulee paljon muiltakin ja annetaan aina jotain yleistä vinkkiä, mitä lapset toivovat.



Lapset 4 ja 7 - ja tietävät kyllä, ettei kaikkea toivottua saa.

Ostaisin ilman muuta esimerkiksi tuon Legon ritarilinnan, jos lapsi sellaista kovasti toivoisi. Kummit ja mummot voisi pyytää siihen osallisiksi, jos rahasta on tiukkaa.



Lapset toivovat meillä enimmäkseen Legoja, Playmobileja ja Brioja ja niitä ostan mielelläni. Mitään erityisempiä muotihärpäkkeitä eivät onneksi ole koskaan toivoneet, ellei Star Wars- ukkeleita ja miekkoja lasketa mukaan. Niitäkin saavat.

Otti suunnattoamsti päähän yks joulu, mutta ostin silt kamalan, ruman, muovisen ja kalliin little pet shop-härvelin, kun oli ainoa virallinen toive.



Joulu on täyttyvien toiveiden aikaa, ei pettymysten sietoon opettelun.

En minä vain saanut. Kyllähän se silloin harmitti, mutta ei pahoja traumoja jäänyt.