Onko säästäminen ja säästeliäisyys ainoa hyväksyttävä elintapa?

Eli kun rahaa tulee vain sen verran että se riittä vuokraan+ruokaan+pakolliset vaatteet, eikä tilillä ole rahaa kuin kerran kuussaa, niin siitä rahasta ei sitten tarvitse enää huolehtiakkaan kun sitä ei ole :)

Käärinliinoissa ei ole taskuja ja joku ne rahat joskus kuitenkin johonkin käyttää.



Itse kuulun varmaan siihen piheimpään ja säästäväisimpään osaan ihmisiä monen mielestä. Omasta mielestäni taas haluan vain itse päättää mihin rahani käytän. Meillä kuljetaan kotona kirpparivaatteissa, syödään edullista ruokaa, tehdään monet sellaiset asiat itse mihin muut käyttävät palveluita, eikä tehdä heräteostoksia, käydä kahviloissa tai osteta sitä sun tätä hetken mielijohteesta.



Juu, ja siellä tileillä taitaa tosiaan maata tällä hetkellä lähemmäs se 50 000 euroa. Mutta ei se siellä siksi makaa, ettei sitä haluttaisi "mihinkään" käyttää. Meillä on iso ja komea talo, jossa on kiva asua, tykkäämme panostaa asumisen laatuun. Matkustamme kaukomatkoilla 1-2 kertaa vuodessa ja lähempänä pari kertaa vuodessa. Lapsillamme on aika kalliit harrastukset. Ajamme hyvillä, joskin vähän kuluttavilla ja järkevänkokoisilla autoilla jne...



Minusta pointti ei ole siinä, säästääkö vai ei, vaan siinä, että käyttää rahansa tietoisesti (ja suunnitelmallisesti) siihen, mihin haluaa ne käytä eivätkä rahat vain häviä jonnekin taivaan tuuliin ilman, että tiedostaa mihin ne käyttää. Meillä säästetään ja sijoitetaan osa rahoista ihan jo siksi, että haluamme säilyttää elintasomme vielä eläkkeelläkin ja mm. matkustella myös mikäli terveys sallii sitten kun aikaa on vielä enemmän. Jos sitten käy niin, että kuolemme aikaisemmin, niin lapsemme saavat isohkon perinnön eikä se raha mielestäni sittenkään hukkaan mene. Pahempi vaihtoehto minusta on se, että nyt törsäisimme hullun lailla kaikkeen turhaan ja sitten eläkkeellä ei olisi varaa ruokaan ja lääkkeisiin.