Haluan lahjoittaa munasoluja..

Eikös siinä sitten vedetä biologisilta sukujuuriltaan jos jossain:D Ei hertsileijjaa mikä kommentti:)

Toiseksi parasta, jos adoptioperhe löytyisi omasta kulttuurista. Viimeinen vaihtoehto olisi sitten kansainvälinen adoptio.



Miksi synnyttää lisää lapsia, joilla tulee olemaan tunne juurettomuudesta, kun maapallolla on nytkin lapsia ylenmääräisesti vailla huolenpitoa? Kyllä se luovuttaja ajattelee itsekkäästikin omien geeniensä jatkuvuutta, eikä vain anna sitä lahjaa. Rajaan oman itsekkyyteni siihen, että täytyy voida huolehtiakin lapsista, jotka kauttani saavat alkunsa! Ihan itse ja vaimon kanssa yhdessä kasvatetaan lapsi/tulevat lapset! Suku on myös tärkeä, mutta vanhemmathan ne monesti käytännössä tekevät yli 99% lapsensa hyvän elämän eteen.



17.

Okei hehe:D oikeasti, juo vähemmän.Ja voit nyt häipyä kukaan ei tarvitse typeriä kommenttejasi.:D

Tehdään yhdessä lääketieteellinen penetraatio yhtyminen jossa vapautan sperman sisääsi jossa vilkkain siittiö kohtaa munasolusi. Näin voit seurata koko loppuelämäsi ajan munasolusi kasvamista. Tehdään yhdessä hyvä teko. Sinulla ei ole epäselvää tämän jälkeen munasolusi taipaleelta.

ei kelpuutettu, kun oli lapsettomuushoitoja taustalla.

etsiä biologiset juurensa. senhän todistaa jo esim. kadonneen jäljillä ohjelma. ja minulle munasolu olisi sama kuin oma lapsi eli en luovuttaisi.

Se on aika aikaavievä ja työläskin prosessi eli tärkeää on, että elämäntilanteesi on sillä hetkellä hyvässä mallissa. Itseäni jäi harmittamaan, etten ottanut selvää myöhemmin alkoiko luovutetuista soluista yhtään raskautta, sen selvittäminen olisi selvinnyt yhdellä puhelinsoitolla, miksei sitä voisi tehdä vieläkin.. Koen, että olen voinut auttaa parhaimmalla mahdollisella tavalla jotakin paria enkä kadu asiaa yhtään. Luovuttaessani minulla oli kaksi lasta ja juuri se äitiyden kokonaisvaltainen onni sai minut luovuttamaan ja antaa mahdollisuuden joillekin muillekin kokea tämä tunne, jos se ei ole muuten onnistunut. Jos joku tulee soittelemaan ovikelloani joskus ja esittäytymään lapsekseni, otan hänet ilomielin kotiini ja haluan tutustua häneen. En näe asiassa ongelmaa vaikka ihmisellä sitten olisi kaksi äitiä.

Mulle on tehty ivf/ icsi 4krt. Ihanaa että on ap; kaltaisia ihmisiä

negatiivisten kommenttien runsaudesta.

Ajattelisitteko samalla tavalla, vaikka lahjoitettu munasolu olisi teille itselle ainut tapa saada lapsia? Kehottaisitteko silti muita olemaan lahjoittamatta? Olen oikeasti melko järkyttynyt.



Minua ei häiritse ajatus siitä, että joku 18 vuoden päästä tulee koputtamaan ovelleni ja haluaa tutustua minuun. Haluaisin itsekin tutustua häneen ja nähdä mitä solustani on kehittynyt. En kuitenkaan koe, että hän olisi minun lapseni, koska en olisi häntä kasvattanut. Äitiys on ymmärtääkseni muutakin kuin yhteisiä geenejä.



Ja kiitos kommenteista! Olivat ne sitten kannustavia tai eivät. Mielenkiintoista kuulla erilaisia näkemyksiä asiaan.



Ap

Hei



olen 44 ja mieheni 51, takana monia hoitoja.

etsimme munasolun lahjoittajaa jonka silmien väri saisi "mieluiten" olla ruskeat tai vihreät koska olemme molemmat tummia.Lapselle pitää kertoa biologinen tausta vaikka itse en sitä halua tehdä ennen kuin hän on aikuinen (itselläni on 23 vuotias tytär)



jos kiinostuit niin kirjoita



t.Sari

Viime viikolla luovutin ja siitä seurasi tulehdus/hematooma. Viikon sairasloma ja kivut kovat :( Ja yksityinen klinikka, jolla kävin ei välitä munasolunluovuttajista keräyksen jälkeen. Tämäkin olisi voitu estää, jos olisivat ultranneet minut huolestuneen yhteydenottoni jälkeen. Mutta ei, raha puhuu ja munasolunluovuttaja jää yksin ongelmiensa kanssa. Saa nähdä mitä tästä loppujen lopuksi seuraa. Onneksi on lapset tehty.



t:pettynyt luovuttaja

ihan uteliaisuuttani kysyn :p

Hei



olemme mieheni kanssa molemmat tummia,

ja toivoisimme että luovuttajakin olisi,



2000e on kahden klinikan hintaero, niin sen voisimme maksaa+lääkkeet ja hoitokulut

Selkeästi osa ei tiedä mistä puhuu ja on ihan ihmeellisiä negatiivisia kommentteja, mutta mitä täältä voi muuta odottaakaan.



Luovutettu sukusolu ei ole sama kuin hylätty lapsi tai adoptoitu lapsi, mutta se on vastaanottajalle ja synnyttäjälle OMA lapsi.



Jokainen luovuutaja on arvokas ja tekee teon empaattisesti ajatellen myös muita ja on hieno ihminen. Luovutukseen tulee kuitenkin lähteä vasta kun on varma asiastaan. Olen kuullut, että adoptiota tai aborttia on moni katunut, mutta en ole kuullut kenestäkään, joka olisi katunut luovutettua sukusolua, ellei ole tullut jokin komplikaatio toimenpiteestä, jotka ovat tosi, tosi harvinaisia ainakin Suomessa.



Luovutus ei välttämättä satu ollenkaan fyysisesti ja yleensä on muutenkin kivuton juttu, joskus saattaa jollekin olla vaikeaa käyttää lääkitystä ja olla punktoitavana, mutta harvemmin. Tiedän kun minua on punktoitu viisi kertaa ja vain kerran oli aika kivulias ja lääkitys tuntui helpolta myös (IVF).



Maailmassa ja Suomessa on aika paljon lapsia, jotka ovat saaneet alkunsa "luomuna" luulevat isänsä olevan oikea isä, mutta eipä olekaan, äiti salaa isän tai ei edes tiedä kuka on isä kun on ollut kahden jopa kolmen tai useamman miehen kanssa samoihin aikoihin.



Siittiöitä on luovutettu kautta aikain ennen klinikoitakin eli jos aviomies ei saanut lapsia aikaan niin joku mies sopimuksesta auttoi sängyn kautta.



Operaatiosta ei makseta paljon, joten ei ole raha takana vaan auttamisen halu.



Sekä luovuttaja että vastaanottaja käyvät psykologilla, joka arvioi tilanteen. Luovuttajan terveydentila ja suvun terveys arvioidaan myös eli huonoja sairaita geenejä ei haluta vietävän eteenpäin. Mikäli luovuttajan lähisuvussa on jokin vaikea sairaus esim. skitsofrenia, sokeritauti, verenvuototauti, reuma ym. ei luovuttajaksi huolita ja on edesvastuutonta tuolloin luovuttaa.



Minä luovuttaisin, jos ikäni puolesta voisin. Te jotka luovutatte olette silmissäni hyviä ihmisiä ja uskon, että se hyvyys tulee jossain muodossa itsellenne takaisin.

Vaikka meillä luovutetut alkiot olemme silti lapsemme biologisia vanhempia.

Biologinen vanhempi on se joka lapsen kantaa. Luovuttaja on geneettinen vanhempi.

Miksi 37 et mene tuonne Itään Baltian maihin hakemaan edullisemman ja nopeamman hoidon? Siellä ei tarvitse odotella kauaa ja hoito on todella halvempi kuin Suomessa. Sieltä löytyisi varmaan noita tummiakin luovuttajia paremmin.

ja oletko sopiva luovuttaja. Otappa rohkeasti yhteyttä vaikka, AVA klinikkaan, sieltä saat kaikki tiedot. Ystäväni on käynyt luovuttamassa 3 kertaa ava klinikalla ja hoito on ollut kuulemma todella ihanaa ja ystävällistä :) Jakorvauksetkin kohtuulliusia.

ja kuten tuolla aiemmin joku luovuttaja totesi, komplikaatioita on.

Itse en voisi koskaan luovuttaa, oma lapsi on aina oma lapsi (ja niille jotka väittää että luovutettu munasolu ei ole mitään tai vain 50% lapsesta, kyllä nämä minun biolapset ovat 100% minun lapsiani vaikka biosti vain 50%) ja voin vain ajatella sitä tuskaa joka luovuttajalla on joskus myöhemmin, kypsänä aikuisena, kun miettii onko maailmalla joku oma, jolla on hätä, vaikeaa..

toistaiseksi muu kuin suomi ei kiinosta,



olemme toki klinikoillakin jonossa, mutta kun sitä ei tiedä miten kauan jonotus kestää

Olen lahjoittanut munasolujani "täydet" viisi kertaa, vaikka itse olen lapseton ja lapsia on suunnitelmissa myöhemmin.



Fyysisesti prosessi oli helppo. Pistämään tottui ja punktiot oli kivuttomia. Klinikka tuki kaikessa, mihin aikaan tahansa saatoin kätilölleni soittaa tai tekstata. Hyperstimulaation riski on toki olemassa, mutta itse en ollut tästä huolissani tiuhan seurannan vuoksi. Korvaukset eivät olleet kovin suuret, toisaalta eipä niillä ollut merkitystä.



Itse sain tietää, onko raskaus alkanut, vauva syntynyt jne. ja tykkäsin kyllä kuulla kuulumisia.

(: