Mitä ajattelet sanonnasta "pojat on poikia"?

Tekosyy, jolla pojat saavat käyttäytyä huonosti.

lapset on lapsia.

kaikki muut sanonnan hyväksyvät paitsi tiukkapipoiset opettajat. Aivan yhtä hyvä sanonta, kuin että tytöt on tyttöjä.

jotka eivät viitsi kasvattaa lapsiaan.

Mutta ei sitä silti tarvi käyttää tekosyynä huonon käytöksen hyväksymiselle/kasvattamattomuudelle/kurin puutteelle.



Keskimäärin pojat OVAT fyysisempiä, äänekkäämpiä jne, poikkeuksia toki löytyy suuntaan jos toiseenkin.



Mutta silti, jos otetaan kasa poikia niin aika epärealistista olettaa että he toimivat samoin kuin satunnainen kasa tyttöjä = pojat opn poikia ja tytöt on tyttöjä.

nokkapokka, kun kyseistä sanontaa käytti. Heillä on kaksi esiteini-ikäistä poikaa, jotka on ihan kahjoja. Appiukko oli vaan sitä mieltä, että sukupuolesta johtuu riehuminen, levottomuus jne. Tytöt taas luonnostaan kiltimpiä. Bullshit, sanon minä! Tytöt kasvatetaan usein vauvasta asti varovaisiksi, huolehitvaisiksi ja tottelevaisiksi, pojille annetaan enemmän vapauksia olla rohkeita ja kokeilla rajojaan jne.



Onneksi oma äitini oli poikatyttö ja kapinallinen, sanoikin pienenä toivoneensa olevansa poika. Vähän sellainen Ingallsin Laura tyyppinen oman tien kulkija. Jännästi äitin sukupuolisensitiivisempi kasvatus ei näykkään niinkään minussa ja siskoissani, vaan veljessäni, joka oli lapsena hirveän herkkä ja feminiinen. Nykyisin hyvinkin maskuliininen, mutta mieheksi poikkeuksellisen empaattinen ja tunteensa tiedostava.

lapset jätetään kasvattamatta ja huono käytös laitetaan "pojat on poikia" piikkiin

josta tulee mieleen aina että, "pojat on poikia ja tytöt tekee lisää".



T: Tytön ja pojan äiti

Minä nuorempana uskoin vakaasti että kaikki johtuu kasvatuksesta - nyt kolmen tytön ja neljän pojan äitinä olen muuttanut mieltäni :)

Jännästi äitin sukupuolisensitiivisempi kasvatus ei näykkään niinkään minussa ja siskoissani, vaan veljessäni, joka oli lapsena hirveän herkkä ja feminiinen. Nykyisin hyvinkin maskuliininen, mutta mieheksi poikkeuksellisen empaattinen ja tunteensa tiedostava.

siis en mä huonoa käytöstä suvaitse, mutta annan poikieni esim. painia hyvässä mielessä, niin kauan kun se on leikkiä, eikä ketään satu. Näin mä sen sanonnan käsitän. Ei siis heti rajummista leikeistä olla ojentamassa, että älkääs nyt pojat......

Minä nuorempana uskoin vakaasti että kaikki johtuu kasvatuksesta - nyt kolmen tytön ja neljän pojan äitinä olen muuttanut mieltäni :)

Jännästi äitin sukupuolisensitiivisempi kasvatus ei näykkään niinkään minussa ja siskoissani, vaan veljessäni, joka oli lapsena hirveän herkkä ja feminiinen. Nykyisin hyvinkin maskuliininen, mutta mieheksi poikkeuksellisen empaattinen ja tunteensa tiedostava.

ja meidän pojissa ei ainakaan näy riehumista ja ilkeilyä.

mutta sanonnassa on hitunen tottakin. En tarkoita tällä sitä että sanontaa voisi käyttää tekosyynä poikien huonolle kasvatukselle, vaan sitä, että jos asiaan yhtään perehtyy niin tunnustaa kyllä, että miehet ja naiset EIVÄT ole kaikessa samanlaisia ja herranjestas - hyvä niin! Lukekaapa esim tunnetun lastenpsykiatrin Jari Sinkkosen kirjoja, vaikkapa "Pelastakaa pojat" tai "Elämäni poikana". Minulle ainakin ne ovat avanneet ihan uusia tajunnan ulottuvuuksia siihen, miksi kolme poikaani tekevät ja näkevät ja käsittelevät asioita tietyllä tapaa.

Luulin synnynnäisiksi ominaisuuksiksi mutta kun molemmat tyttäreni kasvoivat hyvin poikavaltaisessa kaveripiirissä tuli heistäkin rämäpäitä, joita ei paljon nukkeleikit kiinnosta.

Minusta nämä ovat enemmän synnynnäisiä ominaisuuksia kuin kasvatuksen tuloksia. Minä nuorempana uskoin vakaasti että kaikki johtuu kasvatuksesta - nyt kolmen tytön ja neljän pojan äitinä olen muuttanut mieltäni :)

Jännästi äitin sukupuolisensitiivisempi kasvatus ei näykkään niinkään minussa ja siskoissani, vaan veljessäni, joka oli lapsena hirveän herkkä ja feminiinen. Nykyisin hyvinkin maskuliininen, mutta mieheksi poikkeuksellisen empaattinen ja tunteensa tiedostava.

siis en mä huonoa käytöstä suvaitse, mutta annan poikieni esim. painia hyvässä mielessä, niin kauan kun se on leikkiä, eikä ketään satu. Näin mä sen sanonnan käsitän. Ei siis heti rajummista leikeistä olla ojentamassa, että älkääs nyt pojat......

"älkääs nyt tytöt"? Jos sinusta ei tarvitse, niin koko sanonta on turha ja sen voi korvata sanonnalla lapset on lapsia.

En tosiaankaan käytä. Ehkä maailman ärsyttävin sanonta. Epätasa-arvoistava, epäreilu tyttöjä kohtaan ja auttamattoman vanhanaikainen lausahdus.

Pojat on poikia ja tytöt on tyttöjä! Molemilla sukupuolilla on tiettyjä ominaisuuksia, joita voi yleistää koskemaan suurinta osaa. Mikä tässä on epätasa-arvoistavaa ja epäreilua?

En tosiaankaan käytä. Ehkä maailman ärsyttävin sanonta. Epätasa-arvoistava, epäreilu tyttöjä kohtaan ja auttamattoman vanhanaikainen lausahdus.

mutta kyllä jokaisella ihmisellä on se perustemperamentti. SYnnynnäisiä ominaisuuksia voi sitten kasvatuksella vahvistaa tai vaimentaa mutta minusta on ihan turha kieltää poikien ja tyttöjen erot. TOki se ei yksilöiden kohdalla päde, ts ei se, että lapsesi on tyttö/poika automaattisesti tarkoita että hän on tietynlainen ja kiinnostunut tietynlaisista asioista.



t. esim yhden herkän ja empaattisen helposti riehumaan yltyvän pojan äiti (se, jolla on kolme muutakin poikaa + 3 tyttöä)

vapauden käyttäytyä huonosti.



En käytä.





yhden pojan ja kahden tytön äiti

Eli pojilla on synnynnäisesti keskimääräistä suurempi taipumus olla fyysisempi, kovaäänisempi jne.



Itse en katso että sanonnan avulla voi laiminlyödä kasvatuksen, vaan pikemminkin kasvatus on paljon haasteellisempaa keskimäärin joiltain osin poikien kohdalla kuin tyttöjen juuri näiden synnynnäisten äijäominaisuuksien vuoksi. Tyttöjen kasvatus taas on keskimäärin hankalampaa joiltakin kohdin juuri näiden synnynnäisten akkaominaisuuksien vuoksi. Tytötkin on tyttöjä.