Miehen työmatkat harmittaa kun itse väsyy kotona

Mun mies reissaa paljon enemmän kun tuo sinun miehesi. Rankkoja aikoja ovat aina, mutta kun tulee takaisin, pidän huolen että hän hoitaa iltapuuhat ja lähden välillä itse tuulettumaan. Järkkään tyttöjen iltoja, shoppailua, urheilua jne. Kyllä mies saa sitten myös vaikka sen 4 illan edestä tehdä myös "enemmän".



Voihan sitä mies ja lapset lähteä yökylään jonnekin, että saat olla rauhassa itseksesi kotona ja järkätä vaikka tyttöjen illan. Aina ei tarvita rahaa siihen.

ja virkistäytymistä niin kuin sinä kuvittelet. Töitä kellon ympäri ja sitten syömään ja ehkä baariin yhdelle. Hiukan lisää töitä omassa huoneessa ja pää tyynyyn.



Minusta tuntuu että kuvittelet miehesi työmatkojen olevan helpompia kuin ne oikeasti ovatkaan ja olet turhaan kateellinen hänelle.

Työmatka on työtä sanan varsinaisessa merkityksessä. Toki siihen voi sisältyä jokin illanvietto, mutta se ei korvaa lepoa ja omaa aikaa tai aikaa perheen kanssa mitenkään. Työmatkalla päivät ovat pitkiä ja vapaa-aika käytetään myös enemmän tai vähemmän työn merkeissä, illanvietto on osa suhteiden hoitamista, joka ei ole lainkaan sama asia kuin olisit lomalla.



Jos voisin valita, en menisi koskaan työmatkoille vaan tulisin ajoissa kotiin päivittäin.. ikävä kyllä tämä ei ole mahdollista.

En valita, oon niin tottunut. Asennekysymys!

mutta provo on provo.

Työmatka on työtä sanan varsinaisessa merkityksessä. Toki siihen voi sisältyä jokin illanvietto, mutta se ei korvaa lepoa ja omaa aikaa tai aikaa perheen kanssa mitenkään. Työmatkalla päivät ovat pitkiä ja vapaa-aika käytetään myös enemmän tai vähemmän työn merkeissä, illanvietto on osa suhteiden hoitamista, joka ei ole lainkaan sama asia kuin olisit lomalla.

Niin varmasti. Mutta työmatkalaisen osa on kuitenkin eräässä mielessä helpompi kuin kotona pienen lapsen/lasten kanssa homehtuvan osa.

Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta joudun kärsimään samasta tilanteesta kuin ap siinä mielessä, että olen yrittäjä ja teen työtäni kotona, yksin. Mies taas käy normaalisti työpaikalla, jossa tapaa ihmisiä. Ja työmatkoilla, joiden aikana tapaa vielä muunlaisia ihmisiä ja välillä rennommissakin merkeissä, jollaisia ne illanvietot kuitenkin usein ovat (ei tietty yhtä rentoa olemista kuin omien kavereiden kanssa olisi, mutta rennompaa kuin perus työnteko).

Se, joka ei tiedä, ei pysty kuvittelemaan kuinka hulluksi ihminen voi tulla ilman sosiaalista kontaktia toisiin aikuisiin! Itselleni tämä on suuri ongelma, jolle voin onneksi tehdä jotain ja olen jo tehnytkin. Mutta jos on kysymys pienistä lapsista, jotka vaativat ympärivuorokautista läsnäoloa ja hoivaa, heitä hoitava osapuoli on tilanteensa vanki niin kauan kuin toinen vanhempi on poissa. Kun sosiaalisesta kanssakäymisestä tulee puute, joka johtuu osittain siitä että toinen puoliso on sosioimassa ihmisten kanssa oikein olan takaa, voin kuvitella että kateellisuus nostaa päätään.

Minkäsikäinen lapsi on?

Voi pyhäyksinkertaisuus sun kanssa. Miten ihmeessä jaksat rutista.

Meillä on viisi lasta. Isommat on koulussa ja nuorin on pk:ssa.

Kyllä mä sanon että fyysisesti sata kertaa helpompaa olla kotona yhden kanssa.

Käyn siksi töissä että saan ajatella jotakin muutakin kuin kotiympyröitä, eli mulle on henkireikä nähdä aikuisia.

Jos olisin nuorimman kans kotona niin kyllä varmaankin kävisin sen kanssa ihmistenilmoilla.

meillä mies voi olla kuukausiakin poissa kotoa. onneksi työ on raskasta mutta välillä kyllä harmittaa. ymmärrän että tuntuu pahalta ap.

Meillä tosin on jo kaksi lasta mutta yhtä rasittavia ne työmatkat olivat ekankin aikana.



Meillä on jostain syystä vielä sellainen karma näissä miehen työmatkoissa, että melkein aina jompikumpi lapsista, tai molemmat, tai sitten itse sairastaa juuri silloin kun mies on työmatkalla. Sitä kun valvoo päivät ja yöt kipeiden lasten kanssa eikä pääse edes tunniksi vaikka kaupassa käymään, että saisi hetken hengähdystaukoa, niin ei paljoa naurata kyllä.



Mutta rasittavia ne on kyllä ilman sairasteluitakaan. Se miksi se tuntuu raskaalta on varmaankin se, että mieheni on hyvin osallistuva isä. Hoitaa lapsia ja hoitaa kotia. Pääsen paljon omiin harrastuksiin iltaisin. Sitten kun sitä toista hoitajaa ei siinä olekaan niin kyllähän sen heti huomaa.



Ja tässä on turha kenenkään tulla läykyttämään mistään asenteista tai siitä kuinka itse on 50 viikkoa vuodessa yksinhuoltaja. Voi voi, se on teidän oma tilanteenne ja elämänne. Jokainen tuntee juuri niin kuin tuntee eikä se tunne ole yhtään sen väärempi kuin muidenkaan.



Niin ja mieheni kyllä ymmärtää sen, että nämä työreissut ovat raskaita kotona olevalle. Vaikka meilläkin mies tekee paljon töitä matkakohteissa, niin kyllähän mies saa kuitenkin yönsä rauhassa nukkua, syödä ateriansa ihan rauhassa, monesti iltaisin on myös aikaa käydä kaupungillakin. Minullakin on jonkin verran töissä ollessani työreissuja ja kyllä se matkustaminen on rankkaa juu ja töitä tehdään mutta on siinä hauskojakin puolia.

AP, onko rahat tosiaan niin tiukilla, että et voisi hankkia työmatkojen ajaksi vähän helpotusta. Mä palkkaisin ihan roheasti lapsenhoitoapua, jotta saisit vaikka yhden vapaahetken viikkoon. Kympin tunti palkkaa, niin kolmellakympillä saisit jo kolmen tunnin vapaan käydä jumpassa, hiihtämässä, kirjastossa tms.



Tai ottaisit siivojaan vaikka muutamaksi tunniksi yhtenä päivänä työmatkojen aikana.



Tai entä jos tekisitte reissun sukulaisiin päiväksi tai kahdeksi työmatkojen aikana?

minulla ei enää pieniä lapsia olekaan. Kotona oleminen on aika raskasta, täyttä työtä se on, vaikka moni toisin luulee. Onhan siinä lapset, mutta muut virikkeet jää pois. Toinen taasen on töissä, ja se on täysin toinen maailma nykyisine vaatimuksineen. Työmatkatkaan tuskin ovat hupia, onneksi itselläni ei sellaisia ole. Enpä usko, että olet kurja ihminen, kun miehesi työmatkoja "kadehdit", enkä myöskään usko, että miehesi sinun työpanostasi väheksyy.



Uskoisin, että kysymys on siitä, että sinulla ei ole tarpeeksi aikaa omalle itsellesi ja että teillä ei ole tarpeeksi (milloinkaan ? ) aikaa vain teille kahdelle, siis puolisoina. Siten, että lapset olisivat hoidossa, ja saisitte laatuaikaa kahdestaan. Niille, ketkä ehdottaa lastenhoitoapua, sanoisin että mistä sitä saa? Itselläni ei aikanaan ollut mitään turvaverkkoa, kun ukit ja mummit oli joko kuolleet tai liian raihnaisia hoitamaan. Ketään ventovierasta en olisi päästänyt kotiini, enkä vienyt lapsia vieraaseen paikkaan. Joten, ei sekään ole aina se ratkaisu.

ja vähän noita sun miehen matkapäiviä loppujen lopuksi on. Pienen lapsen kanssa arki on tuota, ei sille oikein muuta voi kuin kasvattaa itselleen lehmän hermot, aika onneksi auttaa nopeasti. Jospa hankit jotain kivaa harrastusta tai jotain muuta mieltä piristävää.