Onko teitä täysimetetty? Miten olette menestyneet elämässä?

70-luvulla annettiin maksamakkaraa ja tuoremehua jo parikuisille.



Tämän takia minulla on pelkästään opistotason tutkinto sekä ahdistuneisuushäiriö.

koko ajan korvakierteessä ja puhkottiin korvat sata kertaa... olen myös ylipainoinen...

Tissi oli kuulemma koko ajan suussa ja jossain vaiheessa alettiin miettimään onko mulla joku vika mahassa kun puklasin koko ajan ja syy oli se että mua syötettiin koko ajan...



että kiitos vaan äiti. Parhaasihan sinä teit ja luulit tekeväsi oikein. No ollaan aika läheisiä, mutta äitini on narsistinen.

hyvin kaiketi.



Olen kiittänyt äitiä monesti, mutta uskoakseni en nimenomaisesti tästä asiasta.



En arvosta tai ole arvostamatta tämän takia, monen muun asian takia kyllä arvostan.



Ihmettelen kyllä, miten jaksoi, kun oli raskaanakin...

itse en ainakaan sitä ole oman lapseni kohdalla sellaiseksi kokenut.



Mua on täysimetetty silloisen suosituksen mukaan ilmeisesti neljä kuukautta, osittain imetetty noin vuoden ikään (mikä oli 70- ja 80-lukujen taitteessa pitkä aika). Ihan hyvin olen elämässä menestynyt, ja kyllä minusta on mukavaa, että äitini on imetysmyönteinen ihminen (on ollut kiva keskustella hänen kanssaan imetysasioista oman lapsen syntymän jälkeen).



Mutta en mä nyt usko, että mun menestyksellä ja tissinsyönnillä on hirveesti tekemistä keskenään .

Hyvin olen menestynyt, enkä tupakoi, ei siis mitään oraalifiksaatioita/-kompensaatiota :)

ja olisko 3kk iästä alettu antamaan kiinteitä.



Olen ilmeisesti menestynyt elämässäni, koska olen todella onnellinen. Minulla on hyvä avomies, viisi ihanaa lasta, mielenkiintoinen ammatti (kätilö) ja terveydentilani on moitteeton.



Arvostan äitiäni, mutta en todellakaan sen vuoksi, että on imettänyt minua. Olemme äitini kanssa hyvin erinlaisia ihmisiä ja ehkä arvomaailmammekin on aika erilainen, mutta silti molemmat arvostamme toisiamme ja olemme tosi hyvissä väleissä.

Onko teitä täysimetetty?

Ei ole, äidiltä ei tullut maitoa. Olen syntynyt -73, ja meiltäpäin ei saanut tuttelia joten mun vaari lähetti postilla tuttelia Valiolta Hämeenlinnasta. Tuohon aikaan tosiaan annettiin jo muutaman viikon ikäiselle mehua ja raasteita, vanha neuvolakortti on todella hauskaa luettavaa. Lisäksi hoitoon vietiin apaut 3 kk vanhana kun äitiysloma loppui ja äiti meni töihin.



Miten olette menestyneet elämässä? Ihan hyvin mielestäni. Hyvä työ ja ihan kohtuulliset tulot. Vielä parempi aviomies ja ihana poika 8v. En voi valittaa.



Oletteko muistaneet kiittää äitiänne että on uhrautunut vuoksenne? En koe että äiti olisi uhrautunut vuokseni, en minäkään koe että olisin itse "uhrautunut" kun ole lapsen saanut.



Arvostatteko äitiänne erityisesti tämän takia? Arvostan äitiäni mutta edelleenkään en koe että hän olisi puolestani erityisesti uhrautunut.

Ihan hyvin olen pärjännyt. En arvostaisi äitiäni imetyksen takia yhtään enempää. Arvostan häntä jo nyt niin paljon. On maailman paras äiti :)

riittänyt. Lisäksi olen saanut maksamakkaraa ja tuoremehua jo alle kolmikuisesta. Pahemmin en ole koskaan sairastellut, edes lapsena.

Olen onnellinen ja korkeakoulutettu, naimisissa oleva kahden pojan äiti. Poikia ei myöskää imetetty pitkään, sillä maito riitti vain pari kuukautta, liekö perinnöllistä. Olen hyvin läheinen äitini kanssa ja arvostan häntä. Olen läheinen myös omien lasteni kanssa, jotka ovat reippaita, perusterveitä koululaisia imettämättömyydestä huolimatta. : )

ei edes yritetty.

Synnyin sektiolla reilusti etuajassa (olin kuolla jos ei olisi leikattu), olin ainakin sen ajan mittapuun mukaan liian pieni että olisi voitu edes yrittää. Elämäni 2ekaa kk vietin sairaalassa, äitini kävi kuulemma minua lähes joka päivä katsomassa (tästä tiedosta olen vähän järkyttynyt - siis ettei edes ihan joka päivä. Ok, matkaa oli kotoa 50km, mutta silti!)



En nyt tiedä olenko miten menestynyt..en kai yleisen mittapuun mukaan.. Hyvin pärjäsin koulussa, lähihoitajaksi kuitenkin päädyin, onnellisesti naimisissa ja äitinä olen. Itse olen tyytyväinen kuitenkin, koska teen sitä mitä haluan.



Ja en ole äitiä sen kummemmin kiitellyt (enkä syytellyt!) siitä että asiat meni miten meni silloin pienenä. Tällä hetkellä arvostan äitiäni erityisen paljon koska hän on niin loistava isovanhempi lapselleni.

Ja nelikuisena menin hoitoon. Olen mielestäni ihan hyvin pärjännyt elämässä: yliopistotutkinto, kiva työ, ihana mies ja lapsi, kiva asunto, ystäviä, jne.

70-luvun lapsena sain korviketta ennen kuin aidinmaito nousi, tuoremehuakin tosi varhain, ja aiti palasi kokopaivatoihin kun olin muutaman kuukauden vanha. Mulla on 3 yliopistotutkintoa, hyva tyo, kiva mies, kolme lasta, talo, ystavia, kohtalaisen hyva terveys (allergioita kylla on) jne. Eli en voi valittaa. Mutta silti minusta on ollut mukavaa taysimettaa omat 2 nuorimmaistani, esikoisen kanssa se ei onnistunut. En kuitenkaan usko etta se on mitenkaan "autuaaksi tekevaa".

Ja olin vähän yllättynyt, kun esikoisen syntymän jälkeen mulle selvisi, että äitini suri sitä vieläkin (yli 30 vuoden jälkeen). Sanoin, että jos siitä olisi ollut jotain haittaa, niin kai se olisi jo tullut ilmi. Että lopeta kuule hyvä ihminen sen asian sureminen!



Menestyminen on suhteellista.



Mutta omasta mielestäni olen pärjännyt ihan hyvin. Minulla on hyvä koulutus, työpaikka ja saan ammattilaisen palkkaa. Lisäksi minulla on hieno perhe, joka ilahduttaa minua joka päivä, silloinkin kun muu maailma näyttä ikävimmät puolensa.

voin kertoa millainen hän on:



hyvin empaattinen, mutta kovin vietävissä. Ei ilmeisemminkään äitinsä kanssa kovinkaan läheinen. Ehkä enemmänkin kapinoitsia. Hakee vielä aikuisenakin rajojaan.



Ei onnistu parisuhteissa. Rakastuu aina vääränlaisiin miehiin ja on huijattavissa. Ei opi virheistä. Ihana ihminen, mutta hieman hölmö.



Paljon kipeänä ainakin aikuisiällä, jatkuvasti kuumetta ja flunssaa. Käynyt peuskoulun ja lukion...nyt työssä kaupassa. Ikää melkein 30w.



Muita noin pitkään imetettyjä en tunne!

jotta lapsista ei tullut heoteltuja ja syötettiin kellon mukaan eikä vauvantahtisesti. Nyt minulla onvaikea bulimia.

synnyin -74 ja siitä lähtien äitini on minua imettänyt. En ole koskaan halunnut muuta ravintoa, kuin tuoretta, lämmintä rintamaitoa. Nyt pitääkin mennä jo taas yömaidoille! Heippa!

Vaikkei imettänyt minua ollenkaan.

Minä imetin lapsiani pitkään.

Synnyin -72. Äiti joskus huokaillut jälkikäteen, kuinka kauheaa oli kellosta katsoa ruokailuajat. Ei sitten suostunut niihin rytmeihin. Mut mun käsittääkseni silloin ei edes mitään tutteleita ollut, laimennettua maitoa vaan. Oonko väärässä?



No, joka tapauksessa ihan onnellinen tänä päivänä olen. Hoitoon menin jo pienenä, mutta korvatulehduksia ei ollut lainkaan, terveenä pysyin, eikä olllut/ole allergioitakaan. Ja lisäksi vielä, kotona oli ilma harmaa tupakansavusta koko ajan. Että näin.



Tästä huolimatta itse olen molemmat lapseni imettänyt 1-vuotiaaksi, enkä ole pyrkinyt tupakansavulle altistamaan =) Eiköhän äidit aina pyri kunkin ajan suosituksia noudattamaan. Lopputulos taitaa silti olla herrassa =)

Synnyin etuajassa, olin kovin pieni enkä jaksanut imeä rinnasta tarpeeksi, joten sain heti alusta lähtien myös korviketta. Minua on kuitenkin imetetty lapsentahtisesti eikä kellon mukaan. Lisäruokia aloin saada ajan tavan mukaan 2-kuisena, ja niistä sain ihottumia. Olen kuitenkin muuten ollut varsin terve. En tosin ollut päivähoidossa, sillä äiti jäi kotiin minua hoitamaan.



Hyvin olen elämässä pärjännyt. Nyt on kolme täysiaikaisina syntynyttä omaa lasta, joita olen imettänyt 8 kk- 1 v.

minua imetettiin 2 kk. Sitten äiti palasi töihin ja minut vietiin naapurin tädille hoitoon. Kärsin pitkään korvatulehduskierteestä ja nyt aikuisella iällä todettiin 1-tyypin diabetes. Liekö näillä yhteyttä noihin varhaisiin ravitsemusasioihin..? Mutta terveysongelmia lukuun ottamatta olen kyllä tyytyväinen elämääni. Välit äidin kanssa sen sijaan ovat etäiset.