Voi että kun tuli taas paha mieli oman isän sanoista (lapsen hoitopäivistä)
Teen etätöitä kotoa käsin neljänä päivänä viikossa. Työni vaatii täydellistä keskittymistä, on hyvin tarkkuutta vaativaa.
Minulla on kolme lasta, joista kaksi vanhinta jo koulussa. Nuorimmainen 5,5-vuotias, on ollut tähän syksyyn asti kotona. Kerhossa käynyt viime vuoden 2krt/vk. Eka- ja tokaluokkalainen olivat kotihoidettuja kouluikään asti.
Tänä syksynä, kun siis aloitin etätyöt, hain nuorimmaiselle tarhapaikan. Tyttö on hoidossa 3-4krt/vk ja 3,5h/krt. Hän aloitti lokakuun alusta, joulukuun on kokonaan kotona. Kesäksi sitten jää taas täysin kotiin, kun koululaisetkin ovat kotona...
Itse olen ollut kotihoidettu ja äitini on lievästi fanaattinen kotihoidon tukija. Samoin monet sukuni naiset. Nyt äitini, isäni ja jotkut ystäväni ovat kritisoineet sitä miten vien tytön hoitoon, kun itse olen kotona. Siis mähän teen töitä?! Isäni selittää vapisevalla äänellä miten tyttöni ei YHTÄÄN pidä hoidossa olemisesta. No mitä luulette, että 5v vastaa kun pappa kysyy pelokkaalla äänellä:" Onko sulla pikkuressukalla ihan kamalaa siellä hoidossa?" :( Tottakai se alkaa myötäillä tuota papan surkeaa oloa..
Todellisuudessa tyttö menee joka hoitopäivä iloisin mielin hoitoon ja haettaessa on aina siellä hymy huulilla touhuamassa. On saanut paljon ikäisiään kavereita ja sopeutunut todella mainiosti. Mielestäni hoitotilanne on ideaali! Miksi silti tunnen piston sydämessäni? Jotenkin tuo sisäinen käsikirjoitus on niiiin tiukassa. "lapset kuuluu hoitaa kotona".
Kommentit (108)
yrityksellenne, että käännät epäpätevänä?
Huonot käännökset, huono kieli ja epäpätevyys eivät ole hyvää mainosta millekään firmalle.
Minä en ainakaan osta mitään sellaisesta firmasta, josta paistaa epäpätevyys ja itsekritiikin puute.
vuodatat omia asioitasi tämmöisellä palstalla. Täällä tulee kateellisilta paskaa niskaan. Aina. Nytkin puututaan ihan sivuseikkoihin. UNOHDA tyhmät kommentit, TEE omat päätöksesi, ÄLÄ koe huonoa omaatuntoa turhaan, ÄLÄ kysele av-mammoilta mitään, niillä ei useimmiten ole omaa elämää. TSEMPPIÄ!!
Tätä noudatan itsekin.
yrityksellenne, että käännät epäpätevänä? Huonot käännökset, huono kieli ja epäpätevyys eivät ole hyvää mainosta millekään firmalle. Minä en ainakaan osta mitään sellaisesta firmasta, josta paistaa epäpätevyys ja itsekritiikin puute.
ap sanonut, että kääntää asiakkaalle, joka kyllä tietää kääntäjän ja homma toimii hyvin?
Miksi esim kaupallisessa koulutuksessa opetetaan alan sanastoa ja esim asiakirjojen laatimista, jos niitä ei saisi tai kannattaisi käyttää tosielämässä ja ne pilaisivat yrityksen maineen.
Ap:n perheellä on perheyritys, joka tekee kauppaa välillä Suomi-Korea. Ap puhuu sujuvasti kieltä, ei ammattikääntäjän ammattitaidolla, mutta silti erittäin pätevästi. Ap kääntää tarjouksia, vastatarjouksia, ym. sähköpostiyhteydenpitoa, mainoksia jne. Kyllä tuollaiseen kaupankäyntiin riittää amatöörikääntäjänkin kielitaito. Ei tässä varmaan mistään Nokia-tason kaupankäynnistä puhuta. Kyllä kai asiakas ymmärtää esimerkiksi nyt, että Pietarsaarelaisen pienyrityksen työväki ei hallitse koreankieltä täydellisesti ja on erittäin tyytyväinen jos edes jotenkin.
Itse yrittäjänä tiedän, että kunhan kaupankäynti sujuu, on aivan yhdentekevää lähettääkö asiakas tilauksensa täydellisellä englannin kielellä vai ei.
Eikä se että tuntee toimeksiantajan, vielä tee käännöksestä pätevää... Kyllä pitäisi osata myös kääntää.
joka ei osaa kirjoittaa edes sanaa "pietarsaarelainen" oikein.
Epäpätevä vaikutelma vie kauppoja, uskokaa huviksenne!
Eikä se että tuntee toimeksiantajan, vielä tee käännöksestä pätevää... Kyllä pitäisi osata myös kääntää.
tietysti kääntää perheyritykselle, mutta tuntee yrityksen asiakkaan, jolle nämä käännökset menevät. Rautalankaa!!!!! Jos homma on jo toiminut kyseisen (YRITYKSEN) asiakkaan kanssa jo pitkän aikaa, miten se pätevyyden puute nyt on tässä ongelmana?
Jos joku kysyy minulta saksaksi jotain, niin en kyllä soita tulkkia apuun, jos vain pystyn asian omalla kielitaidollani tarpeeksi hyvin ilmaisemaan. Ei siinäkään ole pätevyydellä väliä pätkääkään, jos vastaanottaja hyväksyy tilanteen (ja niinhän ap:n tilanteessa ilmeisesti on).
Kyllä varmasti onnistuisi, mutta millaista se olisi lapselle? Nelisen tuntia joka päivä leikkiä yksinään. Kyllähän moni muukin työ onnistuisi lapsen kanssa, mutta ei lapsen paikka mielestä ole työpaikalla. Ja kotini on työpaikkani tällä hetkellä osan päivästä.
ap
onnistu,jos lapset häslää kotona. Niitähän täytyy kuitenkin ruokkia yms.
ja käännöstyössä varmasti täytyy keskittyä kunnolla, ettei tule surkeaa tekstiä.
Ap teki aivan oikein.
Vasta on aloittanut.
Ja puhelinkeskustelu nyt ei ole kääntämistä...
Kyllä huoliteltu kieliasu ja pätevä kielenkäyttö vaikuttaa vähintään alitajuntaisesti siihen, kenen kanssa asioi.
Jos joku lastenvaatekauppias kauppaa minulle gollege asuja, en mene ko. kauppaan...
Tai osta käytettyä autoa autokauppiaalta, jonka käännösteksteissä on kaikki auton osat vähän sinne päin...
ja paljon! Hoidan nuo puhelut, vaikka oma kielitaitoni on tosi kepuli. :) Pitääkö mun lopettaa yritystoiminta vai yhdistää aina jollekin kääntäjälle puhelut?
Hei oikeasti suomalaiset tekee tälläsista asioista ison jutun. Kun tekee kauppaa enemmän, kiertää messuja, tutustuu jälleenmyyjiin, soittellee tehtaille jne. tajuaa, että oikeasti sitä kielitaitoa ei tuolla maailmalla kauheasti ole. Ja silti ne puhuu ja käyttää sitä kieltä (onneksi!) ja asiat saadaan hoidettua. Jos yritystoiminta olis ammattikääntäjien varassa niin kyllä maailmankauppa pysähtyis.
Vasta on aloittanut. Ja puhelinkeskustelu nyt ei ole kääntämistä... Kyllä huoliteltu kieliasu ja pätevä kielenkäyttö vaikuttaa vähintään alitajuntaisesti siihen, kenen kanssa asioi. Jos joku lastenvaatekauppias kauppaa minulle gollege asuja, en mene ko. kauppaan... Tai osta käytettyä autoa autokauppiaalta, jonka käännösteksteissä on kaikki auton osat vähän sinne päin...
mene nyt vain sitä romaaniasi kääntämään! Tosin mä en usko, että sä mikään kääntäjä oletkaan.
Itselle tuli mieleen etta olisin varmaan vetanyt papalle aika isot pultit siita, etta todennakoisesti HANEN puheensa aiheuttavat tytolle pahaa mielta (jota ei muuten tarvitsisi olla ollenkaan, tuon ikaisella lapsella ja noilla hoitoajoilla varsinkaan). Nimittain jos vanhemmat/sukulaiset osoittavat kaytoksellaan etteivat luota lapsen hoitopaikkaan, se aiheuttaa myos lapsessa epavarmuutta.
Sinun lapsesi ei edes ole paljoa hoidossa. Muistuta isääsi, että tuo on teidän perheen ratkaisu ja toimii. Ja että lapsesi viihtyy hoidossa.
Meillä appiukko oli kesällä näreissään (ensimmäinen kerta kun jopa suutahti minulle), kun kerroin, että olen aikaistanut töihin menoa syksyyn ja lapset 5v ja 2v menevät elokuussa hoitoon. Hänen mielestään minun olisi pitänyt olla vielä vuosi kotona.
No sitten tuli elokuu ja hoito alkoi. Lapset sopeutuivat hyvin alusta saakka ja minäkin nautin töiden alkamisesta. Kuukausi töitä ja hoitoa, ja nähtiin appiukko. Hän alkoi kehumaan miehelleni kuinka hyvinvoivalta näytän, ja että työssäkäynti on tehnyt hyvää minulle, ja miten nuo lapset ovat niin iloisia (toki olivat aikaisemminkin). Ja mieheni vielä kehui kuinka molemmat lapset viihtyvät hoidossa. No muuttui kerta laakista appiukon asenne:) Toki häntä miellyttää se, että teen lyhyempää työpäivää ja lapsemme ei ole 8 tuntia kauempaa hoidossa.
Näin jälkikäteen ajattelen, että murehti vain miten jaksamme arjen pyörittämistä, kun minäkin olen töissä. On kuitenkin kovin kiintynyt lapsiimme ja lapsemme häneen.
5 vee on jo sen ikäinen että ei ole mitään syytä tuntea pistoa sydämessään , tuo hoito mikä noin vähäistä tekee hänelle vain hyvää. Oma kolme vee on ollut nyt hoidosta pois kohta viikon ja kun vietiin esikoinen tänään eskariin niin sanoi : Mäkin haluan jo hoitoon:) Tietysti tykkää olla kotonakin ! Mutta ehkä kaipasi hoitokavereita ym. juttuja jo...
Ja tosiaan olisiko sukulaisista parempi että tyttö möllöttäisi käytännössä yksinään kotona sen ajan kun teet töitä etkä ole siis läsnä kun se että on sen ajan leikkimässä ikätovreiden joukossa ja oppii siellä taitoja ryhmässä olemisessa mitä ei kotona opi. Ja kun tulee hoidosta niin touhuut sitten hänen kanssaan.
Älä välitä heidän puheistaan tai puhu vanhemmillesi asiasta. Mutta tiedät varmaan itsekkin että olet nyt itse oikeassa ja tuo syyllisyytesi on ihan turhaa. Mutta se ei ole kiva että lapselle puhutaan noin että voi raukkaa kun hoidossa joudut olemaan koska lapsi alkaa sitten itsekkin ajatella olevansa raukka ja ei ehkä uskalla kertoa iloiten päiväkodista olosta kun ajattelee että sen pitäisi olla jotenkin kurjaa niinkun pappa hänelle sanoo. Joten tuosta voisit aivan hyvin sanoa isällesi että voisiko hän vaikka kysyä että olitkos hoidossa tänään ja oliko kiva päivä? ja siihen tyyliin...
typerää oli häneltä kritisoida päätöstänne alunperin, mutta viisas mies kun huomasi olleensa väärässä ja tavallaan myönsikin sen. Hienoa.
Oma isäni ei varmaan myöntäisi lapseni viihtyvän hoidossa, vaikka enkelijoukko taivaasta laskeutuisi sen hänelle kertomaan. Päiväkoti on paha ja sillä sipuli, sanoi kuka tahansa mitä tahansa.
Suututtaa siinä mielessä, että itse koen panostaneeni aika paljon lasten, kodin ja perheen hoitoon. Olin kuitenkin 8 vuotta täysin kotona lapsia varten. Edelleen olen joka päivä kotona, kun lapset tulevat koulusta ja kuopuskin saa olla viikosta 3-4pv täysin kotona. Tuntuu kohtuuttomalle, että minua arvostellaan itsekkääksi. Oikeastaan nyt kun tätä kirjoitan tajuan, että se on suorastaan ihan naurettavaa.
ap
kysellä lapsilta kivoja kysymyksiä päiväkodista, ja oikein surkealla äänellä
*onko siellä ikävää?
*onko siellä pahaa ruokaa?
*komentaako ne tädit kovasti?
*jätetäänkö teidän leikkien ulkopuolelle?
*paleleeko teitä siellä?
Yleensä lapset vastaa tuolla tavoin esitettyihin kysymyksiin 'joo'. Viimeaikoina eivät tosin ole edes halunneet vastata mummonsa kysymyksiin.
Lapsia ei palele päivähoidossa, hoitajilla on aikaa ja motivaatiota huolehtia että kaikilla on vaatteita sopivasti päällä.
Ruoka on yleensä hyvää, lapset ovat oma-aloitteisesti kehuneet.
Kavereitakin lapsilla on pk:ssa ja hoitajat kohtelevat lapsia hyvin.
Jos ollaan vapaapäivänä kuljettu pk:n ohi, ovat toiset lapset tulleet aidalle huutelemaan ja pyytävät leikkiin mukaan.
Siis asiaan kuin asiaan voi saada mieleisensä vastauksen oikein johdattelemalla. Tyyliin
"Tuntuuko susta, että isi on ihan HIRVEÄN paljon pois kotoa? Ajatteletko sä välillä, että isi ei varmaan rakasta sua?"
tai
"Eikö olekin ihanaa kun isi antaa sulle paljon huomiota" Eikö tulekin olo, että isi rakastaa sua ihan hirmuisesti"
Voisin lyödä vetoa, että vielä tokaluokkalaisenikin vastaisi molempiin kyllä.
ap
että tämä oli tämän päivän eka työ:)). Olet ihana, pusi pusi!