Minun mielestäni lapsen sopeutuminen päivähoitoon on ensisijaisesti

No mites sitten sellainen, että lapsi vie äitiä kuin pässiä narussa? Hoitoon viedessä hirveä itku päällä ja roikkuminen äitissä. Äiti maanittelee, että josko nyt jäisit, jos äiti nyt lähtis, kohta äiti lähtee, yksi pusu vielä niin äiti lähtee... Ja näin usein vaikka päivähoitaja kehoittaa äitiä vain jättämään lapsen hoitoon ja lähtevä, kun tietää, että lapsi hiljenee samantein kun äiti ovesta pihalla....

Eli ensisijaisesti lapsen vanhempien ja päivähoidon aikuisten vastuulla on tämä homma =)





En ole kyllä kuullut lapsia syytettävän tästä asiasta?

Erotilanne on asia erikseen, siinähän nyt ilmiselvästi on kyse vanhemman ja lapsen välisestä tavasta hoitaa erotilanteet. Mutta terveet, tavallisesti kehittyneet lapset tyyntyvät vanhemman lähdettyä ja sopeutuvat ryhmään nopeasti, jos vain tästä on kyse. Ja kyllä tässäkin tapauksessa myötätuntoinen ph-täti voi huomattavasti pehmittää tilannetta ottamalla tällaisen lapsen syliin ja tarvittaessa rauhoitella myös äidin.



Mutta puhuinkin tässä erityisesti niistä lapsista, joilla on vaikeaa ja raskasta koko päivähoitopäivän ajan tai pitkin päivää/pitkin viikkoa. Lapsella on lyhyt aikajänne ja itkuisuus tai ahdistuneisuus kesken päivän kertoo tietenkin enemmän päivähoidon henkilöstön tavasta hoitaa tilanteita kuin vanhemmuudesta tai lapsesta.



ap

Minun nuorimmaiseni tarvitsi lisävuoden. Sitten kun oli kypsä menemään, sopeutui kahdessa tunnissa.

Minulla on itselläni kokemusta kahdesta päiväkodista ja niillä neljästä eri osastosta.



Kun hoitaja on sellainen lämmin, mutta topakka, joka osaa hoitoontulotilanteessa "ottaa tilanteen haltuun", sujuu hoitoon sopeutuminen paljon helpommin. Ja toki AINA on lapsikohtaisia eroja - toiselle homma menee helpommin ja toiselle paremmin, ja tässä on myös päiväkohtaisia eroja. Mutta myös hoitajan asenteella on hirmuisen paljon merkitystä.



Esim. lastemme aloittaessa päiväkodissa, oli toinen 4-vuotias ("hyväksyttävässä" hoitoonviemisiässä") ja toinen hiukan alle 2. Yllätys oli suuri, kun 2-vuotias sopeutui aivan merkittävästi paremmin hoitoon. Ensimmäisten päivien jälkeen jäi sinne ilolla ja vilkutti mennessään. 4-vuotiaalle koko syksy oli tuskaa ja alkoi itkettää jo ovella. Näiden kahden osaston hoitajissa oli myöe ero kuin yöllä ja päivällä. Pienemmän osastolla osaton varsinaiset opet/hoitajat tulivat aina iloisesti jo eteiseen juttelemaan ja saivat tilanteen haltuunsa. Muutamalla pienellä kysymyksellä saivat lapsen huomion "koukutettua" ja ottivat usein heti syliin. Isomman puolella taas ovi osastolle oli suljettuna ja eteisessä riisuttiin itsekseen, kukaan ei tullut juttelemaan ja ottamaan lasta vastaan. Ymmärrän tietenkin, että isojen puolella ei ole samat systeemit kuin pienimmillä, mutta toisaalta nykyisessä päiväkodissamme vielä eskarissakin aina joku tulee heti ovelta ottamaan homman hanskaan. Samoin pienempien puolella.

Ajatelkaa nyt itsekin, lapsen kannalta. Lapsi on täysin aikuisten armoilla ja vaistoaa täysin kaikki "vastapelaajan" eli häntä hoitavien aikuisten tunteet, kiireen, stressin, torut, tiukkuuden, asenteet. Aikuinenkin reagoisi, jos teillä on kokemusta sairaalassa olosta, niin ajatelkaa miltä tuntuisi olla kiukkuisten ja epäsensitiivisten hoitajien armoilla päivästä toiseen. Ja sitten vielä omat vanhemmat kiikuttavat tyytyväisin mielin lapsia tällaisten aikuisten huomaan.



Vastuu on siitä pisteestä varhaiskasvattajilla, kun lapsi ovesta sisään tulee.

kerhossa vuoden ennen päivähoitoa ja siellä oli loistava vetäjä! Lämmin ja jämäkkä ja turvallinen. Silti lapsi jännitti sitä 3 tuntia ja oli lähinnä mykkä pitkälle kevääseen.



Seuraavana syksynä oli rohkaistunut ja meni päiväkotiin suit sait.



4

kolmantena aamuna hoidossa ei halunnut mennä käytävästä sisälle vaan istui naulakon alla ritilällä. Hoitaja tuli siihen ja vinkkas mun menemään eteiseen hyvästelyjen jälkeen. Hoitaja istuutui lapsen viereen sinna alas ja juttelivat siinä rinnakkais istuen pari minuuttia. Sitten lapsi otti hoitajaa kädestä ja yhdessä menivät leikkihuoneeseen, ei edes katsonut minua ( seisoin ulkoeteisessä lasioven takana). Hoitaja hoiti tilanteen hienosti, lasta kuunnellen. Sen jälkeen meni oikein hyvin.