Lue keskustelun säännöt.
Mies ei hoida koskaan (ainakaan vapaaehtoisesti) lapsiaan :(
17.11.2009 |
Meillä on nyt 8kk ikäiset kaksoset. He olivat erittäin toivotut ja pitkään yritetyt. Raskausaikana mies vielä oli innoissaan vauvoista, mutta kun sitte syntyivät niin kiinnostus lapsiin katosi. Oli ensimmäisen kuukauden kotona, sillon vielä touhusikin heidän kanssaan, mutta kun sitten palasi töihin niin lasten hoito/huomiointi jäi.
Miehen työ on sellainen, että on pari viikkoa pois kotoa ja pari viikkoa kotona. Kotona ollessa voi olla lyhyitä työpäiviä muutamana päivänä viikossa. Sillon kun mies on poissa niin meillä on lastenhoitaja, koska yksin olisi liian raskasta, kaksoset valvottavat todella paljon. Noina "vapaaviikkoinaan" ei kuitenkaan myöskään hoida lapsiaan nukuta ym, ellen erityisesti sitä pyydä.
Asiasta on keskusteltu, mutta muutosta ei ole tapahtunut. Mies on vedonnut väsymykseensä jota työt aiheuttaa, voi olla niinkin, mutta tässä on itse kukin väsynyt, itsekään saa öitä nukkua kaksosten takia.
Oisko mitään vinkkejä miten muuttaa tätä? Tällä hetkellä tuntuu siltä, että olen yksinhuoltaja, vaikka yhdessä asummekin.
Mies siis hakee työtä, jossa saisi olla kotona ja vain päivät töissä, mutta vielä ei ole löytynyt.
Kommentit (47)
En halua puolustaa miestäsi, totean vain että aika monella miehellä aito kiinnostus lapsiin herää sitten kun lasten kanssa voi oikeasti tehdä muutakin kuin heiluttaa helistintä. Mutta en kyllä ihan ymmärrä väsymyksesi määrää jos teillä on jatkuvasti hoitaja paikalla päivisin ja osittain öisin! Minullakin on kaksoset, jotka vauvavuotensa heräilivät jatkuvasti (5-6krt) syömään eikä pullo kelvannut kummallekaan. Samoin on kaksi vanhempaa lasta, josta toinen oli vielä vaipoissa tuolloin. Mieheni on yrittäjä ja "aina" töissä, isovanhemmilla ei ollut mahdollisuutta auttaa kuin satunnaisesti. Kyllä väsytti, mutta kaikesta selviää kun asennoituu. Vauvat kasvavat ja kehittyvät, kun omasi on jo noin isoja niin olet voiton puolella. Pidä vauvoille tiukka unikoulu niin saat nukkua ja pakota lapset päivisin samaan rytmiin jolleivät jo ole niin saat päiviin ennakoitavuutta ja lepotaukoja. Ihan oikeasti, millaisista ongelmista nykyajan ihmisillä onkaan varaa marmattaa...
Sen olen aikaisemminkin todennut että pahimpia kaksosten äitien kritisoijia ovat toiset kaksosten äidit:(((. Just näitä, joilla kaikki menee niin loistavasti jos kaikkeen vain asennoituu oikein, trall lal laa! Kuulostat lähinnä katkeralta mielestäni? Etkö itse saanut mieheltä tarpeeksi apua? Oli pakko selviytyä yksin ja siksi kaikkien muidenkin pitää? Kaikkia vauvoja ei niin vain rytmitetä, tiesitkö sen? Ei tsemppiä vaan ap. T. toinen jo vähän isompien kaksosten äiti. Ei se vauva- ja taaperoaika tosiaankaan ollut mitään ruusuista...
tuollainen katkera kaksosäiti. Mies on kuin 15v. kakara ja saan kasvattaa ja hoitaa häntä lasten ohessa. Pakko on vaan selvitä ilman aviomiestä.
Olen katkera, lohduton ja itkettää. Mä nään punasta kun joku yhden lapsen äiti kehtaa valittaa, että 'voi voi kun on rankkaa'.
En haluaisi olla tällainen, mutta oon jääny niin yksin tän kaiken kanssa että ainoa millä mä jaksan mennä eteenpäin on se, että puren hammasta ja pakolla ja kiukulla teen kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en tunne ainuttakaan perhettä missä mies oikeesti ilman kehotusta hoitas niitä lapsia.
Kyllä meillä mies hoitaa lapsia, erilaisten työaikojen takia hän on välillä kotona lasten kanssa kun minä olen töissä ja pärjäävät silloinkin. Ja kyllä mies meillä muutenkin pesee oma-aloitteisesti pyykkiä, osallistuu siivoukseen, tyhjentää joka päivä astianpesukoneen jne. Ja näin on suurimmassa osassa tuttavaperheistämmekin. Harva kaverini valittaa, ettei mies osallistuisi.
Eihän ap missään sanonut, ettei mies koskaan osallistu vaan ettei osallistu vapaaehtoisesti ja mielestäni ap koki pahimpana yöt kun hän joutuu valvomaan/heräilemään. Minusta voi kyllä todellakin väsyä, jos ei saa kun pari yötä kuussa nukkua heräilemättä, ennen pitkää ap uupuu. Minusta olisi vähintäänkin kohtuullista, että mies valvoisi sillon kun on kotona niin 2-4yötä tai siis heräilisi lasten kanssa, tuo ei ole liikaa vaadittu eikä mies siinä liikaa väsy ja ap saisi levätäkin joskus. Päivisin sitten suosittelisin yhteisiä vaunulenkkejä tai isi lasten kanssa vaunulenkille. Hanki itsellesi harrastus tai aloita vanha, jos olet sen laittanut jäihin kaksosten takia ja isi hoitaa lapsia harrastuksen ajan ja kun isi poissa niin sitten lastenhoitaja. Näin tehtiin meillä ja kun mieheni sai olla yksin meidän kaksosten kanssa niin sitten hoiti jonkin ajan kuluttua myös kun minä olin paikalla. Myöhemmin oli miehen kanssa tästä puhetta, niin hän sanoi (huvittavaa kyllä), ettei uskaltanut osallistua hoitoon kun minä olin läsnä. Tein hänestä kaiken paremmin ja luuli, että arvostelisin, jos hän ei tekiskään samalla tavalla. Voisko teillä ap ehkä osittain olla tästä kyse? Harvalla miehellähän on kauheasti ennestään lasten hoidosta kokemusta.
Ja sinulle moronoro vai mikähän olit. Oletko siis sitä mieltä, että ap:n tapauksessa on ihan ok, että mies ei hoida yhtään yöheräilyjä kun on pari viikkoa kotona ja ap:n täytyy aina valvoa? Eikö olisi kohtuullista, että ap:n mies hoitaisi esim. 2-4yötä kaksosten heräilyt? Ehtii hän silti levätäkin. Meinaan tuo 2yötä jonka ap saa tällä hetkellä nukkua niin on aivan liian vähän.
Sinulle vielä, joka valitit, että kaikesta ihmiset valittaakin. Oletko ap:lle jotenkin katkera kun hällä on apua ja sinulla ei ollut ja kaikesta mielestäsi selviytyy kun vaan asennoituu, just joo. Kaikkia kaksosia ei todellakaan saa samaan rytmiin, vaikka miten haluaisi ja sitten on vaan hyväksyttävä se ja elettävä sen mukaan.
En halua puolustaa miestäsi, totean vain että aika monella miehellä aito kiinnostus lapsiin herää sitten kun lasten kanssa voi oikeasti tehdä muutakin kuin heiluttaa helistintä.
Mutta en kyllä ihan ymmärrä väsymyksesi määrää jos teillä on jatkuvasti hoitaja paikalla päivisin ja osittain öisin!
Minullakin on kaksoset, jotka vauvavuotensa heräilivät jatkuvasti (5-6krt) syömään eikä pullo kelvannut kummallekaan. Samoin on kaksi vanhempaa lasta, josta toinen oli vielä vaipoissa tuolloin. Mieheni on yrittäjä ja "aina" töissä, isovanhemmilla ei ollut mahdollisuutta auttaa kuin satunnaisesti. Kyllä väsytti, mutta kaikesta selviää kun asennoituu.
Vauvat kasvavat ja kehittyvät, kun omasi on jo noin isoja niin olet voiton puolella. Pidä vauvoille tiukka unikoulu niin saat nukkua ja pakota lapset päivisin samaan rytmiin jolleivät jo ole niin saat päiviin ennakoitavuutta ja lepotaukoja.
Ihan oikeasti, millaisista ongelmista nykyajan ihmisillä onkaan varaa marmattaa...
vapaaehtoisesti hoida lapsia, ei, pitää vaan pitää kulisseja yllä.
Monet esikoisvauvan kohdalla vielä hehkuttavat kun se mies vaihtaa niin ihanasti ja innokkaasti vaippaa mutta viimeistään kun lapsia tulee lisää ja arki astuu kunnolla kuvioihin niin en tunne ketään jonka mielestä mies enää olisi ihanan innokas :) Paitsi toki silloin kun halutaan maalailla sitä ihastuttavaa perheidyllin kulissia.
vapaaehtoisesti hoida lapsia, ei, pitää vaan pitää kulisseja yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta mielestäni hän on ryhdistäytynyt kyllä vuosien myötä. Nyt vanhimmat lapset (kaksoset) ovat jo 8v ja nuorin kohta 4v. Tätä nuorinta hän on kyllä hoitanut tosi paljon ja vanhempien lasten kanssa viettää paljon aikaa. Ihan vapaaehtoisesti.
Meillä mies katosi lastenhoitokuvioista lähes täysin vauva-aikana. Kun lapset (tytöt) olivat isompia, niin alkoi vasta kiinnostua heistä jollain tapaa...mutta kun POIKA syntyi, niin mies ei muuta tehnytkään kun höösäsi vauvan kimpussa, jutteli, pelasi futista pojan kanssa, kun tämä opetteli ensimmäisiä askeliaan ja osallistui jopa kerran tarhan vanhempainiltaankin..:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä tais ainakin yks pohtia, että mitä tarkoitin sillä, ettei mies vapaaehtoisesti osallistu lasten hoitoon. Mies siis kyllä vahtii lapsia, jos ovat lattialla, etteivät mene tekemään pahojaan tai loukkaa itseään ja muutenkin hassuttelee heidän kanssaan. Mutta vaipanvaihdot, nukutus, syötöt ja yöheräilyt on kaikki minun vastuulla, mies ei ole tehnyt niitä töihin palattuaan. Hyvähän se tietty on, että tuonkin verran osallistuu, mutta kyllä minusta mies vois edes muutamana yönä kotona ollessaan hoitaa yöheräämiset ja kun hoitaa heräämiset niin hoitais myös nukuttamiset. Alan olla todella väsynyt kun itse ei saa ikinä hengähtää miehen ollessa kotona. Luonnollisesti myös ruoanlaitto ja kaikki kotityöt on minun vastuulla.
Minulla on ollut kaksi harrastusta ennen kaksosten syntymää, mutta molemmat ovat nyt jäissä. Olen kyllä harkinnut, että alottaisin ainakin toisen harrastuksen tässä kohta puolin. Alkaa kyllästyttää tämä kotona olo, kun ei ole omaa aikaa, harrastuksessa saisin ainakin omaa aikaa noin pari tuntia kahdesti viikossa. Lisäksi oon harkinnut, että alottaisin taas säännöllisen lenkkeilyn, näinkin mies joutuisi väkisinkin hoitamaan kaksosia, jospa sitten hoitais muutenkin enemmän.
Joku mainitsi, että syy saattais tuohon, ettei mieheni hoida olla se, ettei hän "uskalla" hoitaa kun olen läsnä ja pelkää, että arvostelisin. Tarkemmin kun miettii, niin ei mikään mahdottomuus, ei siksi, että arvostelisin, mutta miehellä ei ole vauvoista yhtään kokemusta. On vanhin sisaruksista ja nuoremmilla ei vielä ole lapsia eikä muutenkaan ole pahemmin lapsituttuja.
ap
Ja sinulle moronoro vai mikähän olit. Oletko siis sitä mieltä, että ap:n tapauksessa on ihan ok, että mies ei hoida yhtään yöheräilyjä kun on pari viikkoa kotona ja ap:n täytyy aina valvoa? Eikö olisi kohtuullista, että ap:n mies hoitaisi esim. 2-4yötä kaksosten heräilyt? Ehtii hän silti levätäkin. Meinaan tuo 2yötä jonka ap saa tällä hetkellä nukkua niin on aivan liian vähän.
Meillä yöheräilyt on aina hoitanut vaimo. Mielelläni olisin osallistunut (ei tosin kaksosia meillä siis) mutta kun rinnoistani ei ole tullut koskaan maitoa. Juuri ehdotin viimeksi että jos vaimo pumppaa valmiiksi niin minä voin kyllä antaa että saa edes yhden kunnollanukutun yön. Ei kuulemma auta kun pitää tyhjentää pumpulla tissit siitä huolimatta. Minä olen sitä mieltä että tässä ei osotella ketään vaan kannattaa alkaa koko parisuhdetta hoitamaan ja puhumaan asioista, tekemään asioita yhdessä (esim juuri ulkoilua ja vaunulenkkejä) eikä mitään tollasia "jaetaan työt" järjestelyjä. Voin olla oikeassa, väärässä tai miten vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiedätkö, kuinka miehesi oma isä on osallistunut lapsenhoitoon, kun miehesi oli pieni?
Lullenpa, että tuo osallistuvuuden malli t ulee yleensä sieltä.... Meidänkin miehen isä on ollut oikea lapsenhoidosta luistaja, vieläkin hokee, että:"Kyllä MUMMI hoitaa.." (entäs se vaari?-never!) Ja näin on munkin mieheni kanssa, on automaattinen oletus, että äitihän se kantaa avstuun kaikesta. Olen sanonut sata kertaa, että mies voi tehdä kaikkea paitsi imettää, mutta jotenkin se ei mene kaaliin. Hän vaan ei tajua omaehtoisesti tarttua toimeen, ei kai NÄE, mitä pitäisi tehdä.
Oma isäni oli 70-luvulla todella osallistuva, äitinikin myönsi saman. Olen siis pitänyt itsestäänselvyytenä sitä, että isäkin hoitaa.
yhdessä kaksosten kanssa vaunulenkeillä ja muutenkin oltu yhdessä heidän kanssaan. Ei siis mitään sellaista jakoa ole. Minä yksinkertaisesti vaan haluaisin, että mies tekisi muutakin kun vahtisi lapsia, ettei kaikki enemmän työtä vaativa olisi minun vastuulla. Erityisesti tuo valvominen ottaa koville, kärsin suht vaikeasta migreenistä ja tämän valvomisen myötä kohtaukset on lisääntyneet. Onko se sitten liikaa vaadittu, että mies hoitaisi välillä yöllä heräämiset, jotta saisin nukkua? Ei minusta. Minä en imetä meidän kaksosia, on ns. suihkutissit ja oon kokenu helpommaks lypsää ja antaa pullosta.
ap
Ja sinulle moronoro vai mikähän olit. Oletko siis sitä mieltä, että ap:n tapauksessa on ihan ok, että mies ei hoida yhtään yöheräilyjä kun on pari viikkoa kotona ja ap:n täytyy aina valvoa? Eikö olisi kohtuullista, että ap:n mies hoitaisi esim. 2-4yötä kaksosten heräilyt? Ehtii hän silti levätäkin. Meinaan tuo 2yötä jonka ap saa tällä hetkellä nukkua niin on aivan liian vähän.Meillä yöheräilyt on aina hoitanut vaimo. Mielelläni olisin osallistunut (ei tosin kaksosia meillä siis) mutta kun rinnoistani ei ole tullut koskaan maitoa. Juuri ehdotin viimeksi että jos vaimo pumppaa valmiiksi niin minä voin kyllä antaa että saa edes yhden kunnollanukutun yön. Ei kuulemma auta kun pitää tyhjentää pumpulla tissit siitä huolimatta. Minä olen sitä mieltä että tässä ei osotella ketään vaan kannattaa alkaa koko parisuhdetta hoitamaan ja puhumaan asioista, tekemään asioita yhdessä (esim juuri ulkoilua ja vaunulenkkejä) eikä mitään tollasia "jaetaan työt" järjestelyjä. Voin olla oikeassa, väärässä tai miten vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hoitais välillä yöheräämiset. Tuolla menolla sinä uuvut ja siitä ei seuraa mitään hyvää.
Ilmoitat vaan, että ensi yönä on sinun vuorosi. Ei siinä tarvitse mitään lupia kysellä tai neuvotella, ihan reiluuden nimissä kuuluu vuorotella asioissa kuin asioissa.
Ja aloita se harrastus myös. Nyt on elintärkeää, että huolehdit itsestäsi. Tekee myös todella hyvää miehellesi luoda kuunon kiintymyssuhde lapsiinsa ja arjen askareissahan se parhaiten toteutuu.
Minun tuttavapiirissäni isät osallistuvat innolla omien lastensa hoitoon. Kyllä se on aikuisen miehen merkki, että osaa jakaa vastuuta äidin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaulinta kehiin niin johan alkaa miueskin tottelemaan. miehet tossun alle.jumalan siunausta.ja voimia tässä kamalan raskaassa tilanteessa.
kaksoset ovat tavallista haastavampi yhdistelmä- mies kuriin tai osta lapsenhoitoapua ja MIES maksaa neuvolasta saa ilmaista kotipalvelua- vetoa lasten etuun ja uupumisen uhkaan ja miehen MASENNUKSEEN muuten on vaarana ap OMA uupumuksesi ja mites sitten käy????
lapsenhoitoapua ja miehen työn luonne tuskin oli yllätys vaimollekaan.
Ei kaikki miehet tosiaankaan ole tuollaisia. Meillä ainakin mies on hoitanut lasta syntymästä saakka ihan ilman pyyntöä, ja häätänyt minut omiin harrastuksiini heti kun kynnelle kykenin.
Lapsi nyt vuosikas, ja edelleen mies leikkii, vaihtaa kuiviin, hoitaa kylvetykset AINA, syöttää ja tekee kaikkea. Ja on meistä se, joka ei koskaan eikä missään tilanteessa hermostu lapselle... Jo raskausaikana kävi kanssani joka kerta neuvolassa ja kysyi joka ikinen päivä, että olenhan vitamiinit ottanut ja huolehti, että kaapissa oli terveellistä ja monipuolista ruokaa.
Niin, ja minä olen hoitovapaalla. Silti, kun hampaita on tullut tai ollut kuumetta, mies itse ehdottaa että ollaa pojan kanssa vuoroyöt että toinen saa nukkua kunnolla. Ja itse käy töissä.
Se tosin on fakta, että meillä voisi omakotitalon pihatyöt ja pienet remppahommat olla vähän skarpimmin tehtynä, mutta kaikkeahan ei ehdi, enkä minä valita, että mies on asettanut lapsen etusijalle. On meillä aikaa sitten nyhrätä omiamme vaikka 15 vuoden kuluttua.
tai tekstistä sain ainakin kuvan, että kunhan mies saa tarpeeks levätä ja vähän käy vaimon ja vauvan kanssa vaunulenkillä ym. niin se on sitten siinä, vaimon väsymyksestä viis. Kyllä se nyt on niin, että se isä pärjää ihan samalla tavalla niiden lasten kanssa, jos on ekana kuukautena pärjännyt niin miksei nyt pärjäis? Ja äitikin kaipaa sitä omaa aikaa, ei se ole mikään miehen etuoikeus. Minäkin suosittelen ap aloittamaan harrastuksesi ja kerrot miehelle, että tällä menolla sinä palat loppuun ja että kaipaat välillä muutakin kun ainaista lasten hoitoa. Ja samalla teet selväksi, että vapaaviikkoina mies hoitaa lasten yöheräilyt vähintään kahtena yönä, mieluummin vaikka neljänä. Lapset on yhteisiä niin kyllä niiden hoitokin täytyy jakaa eikä sen kuulu jäädä toisen harteille.
perhevalmennuksesta ennen ekaa lasta (nyt kolme). Se oli: sopikaa ENNEN lapsen syntymää, milloin on kummankin oma aika ja milloin olette yhdessä ilman lasta. Alussa se oli sitä, että mä kävin yhtenä iltana syöttöjen välissä jumpassa tms. ja mies yhtenä iltana omassa harrastuksssa. Tästä oli se hyöyty, että mies sai heti olla ilman mua lapsen kansssa ja hoitaa sitä kuin parhaaks näki ilman että minä "maailman paras äiti" olin siinä neuvomassa. Silloin miehelle tuli heti varmuus, että osaa asian. (Suuttui kun ekalla kerralla soitin perään, että pärjäättekö.) Kun vauvan pystyi jättämään jollekin vaikka pariksi tunniksi nukkumaan, niin mentiin vaikka vaan kauppaa keskenään noin kerran kuussa tai hiukka harvemminkin. Tätä on yritetty ylläpitää, vaikka lapset on lisääntynyt ja on tosi hyvä juttu.
Ihan peruskuvio on mielestäni se, että molemmat tekee kotitöitä ja hoitaa lapsia, ihan ilman eri ilmoituksia tai aneluja. Nyt kun ollaan molemmat töissä, niin toinen vie, toinen hakee, toinen pistää pyykit, toinen tiskit jne. ihan siinä sen kummemmin jakamatta. Mutta tietty välillä tulee kränää ja tuntuu, että teen enemmän. Ehkä mä teen enemmän sellaista näkymätöntä työtä, jota mies ei huomaa (pistän vaatekaappeeja järjestykseen, soitan neuvola-aikoja tms.)
kaksoset ovat tavallista haastavampi yhdistelmä- mies kuriin tai osta lapsenhoitoapua ja MIES maksaa
neuvolasta saa ilmaista kotipalvelua- vetoa lasten etuun ja uupumisen uhkaan ja miehen MASENNUKSEEN
muuten on vaarana ap OMA uupumuksesi ja mites sitten käy????
on erilainen jaksamisen taso. Se mitä toinen ei pidä ollenkaan pahana, saattaa toisella olla todella raskas ajanjakso tai tapahtuma. kaikki muukin vaikuttaa, jos on lähiaikoina ollut vaikeuksia ystävien, perheen kanssa tai vaikeuksia talaoudellisesti...