***MARRASMASUT vko.47-oma kuu***

Onnea pienen tytön johdosta!



Aotearoa ja Ansku

Otsikosta huolimatta ensin onnittelut kaikille uusille vauvoille ja heidän perheilleen!



Ongelma mulla nyt on se, että olo on äärimmäisen tukala. Istuminen vaikeaa ja tuntuu siltä, että masu ratkeaa ihan kohta. Sukkia ei saa jalkaan kuin äärimmäisellä taituruudella, samoin on housujen laita... Kengistä puhumattakaan. Mieli heittelee ihan järkyttävästi ja onpa itsemurhakin käynyt jo mielessä (samaa ajattelin aikoinani kun söin e-pillereitä). Vauva painaa alapäätä niin kovin, että sängystä nouseminen on kohta täysin mahdotonta (vihloo ja sattuu siis). Suppareita tulee, mutta ei tarpeeksi voimakkaita eikä säännöllisiä. Mulla on huomattavasti parempi olo sillon kun niitä tulee - toivon joka kerta, että jatkuisivat ja kovenisivat vaan! Pelkään, että jos tässä käynnistykseen asti joudun kärvistelemään niin oikeasti vielä hengen vien itseltäni... Kun vielä tiedän miten nää hormoonit muhun vaikuttaa niin käynnistys ei kyllä kuulosta yhtään sopivalle... Maitoa tulee jo niin paljon, että on pakko pitää liivinsuojia koko ajan, myös öisin päällä (hormooneita siis todellakin piisaa vaikka muille jakaa).



Kaiken lisäksi pelkään vielä, että kieltävät isät täälläkin synnäriltä. Silloin synnytän kotona - muuta vaihtoehtoa ei ole, koska vain mies saa mut rauhottumaan kun panikoin. Toivoisinkin, että tää hysteria possulunssan suhteen laantuisi - eihän se ole tällaista normaalin kausi-influenssankaan suhteen ja nyt on kuitenkin huomattavasti vähemmän kuollut ihmisiä täällä tuohon kuin normi-influenssaan. Itse en osaa tautia pelätä, koska kaikki, jotka tuon ovat tuttavapiirissäni sairastaneet, ovat sen sairastaneet äärimmäisen lievänä. Vauvallekaan se ei asiantuntijoiden mukaan ole vaarallinen. Edelleenkin epäilen, että me sairastettiin tuo jo mieheni kanssa kesällä (todella lievänä). Mies tuon olisi luultavasti jo saanut töistään, jossa possulunssa on riehunut...



rv 38+5



(kuukautisista laskettu la 12.11 ja rakenneultrassa olisi ollut 22.11)

Onnitteluja vielä ihan uusille vauvoille ja heidän perheilleen. Taidan olla yksi niistä harvoista loppukuun tulevista synnyttäjistä, jotka ovat vielä kirjoittaneet tänne. Mullahan on la 25.11, mutta varma vauvan ulostulo siinä mielessä muutamaa päivää ennen, kun tehdään sektio. Sen takia minusta ei varmaan kuule ensi viikolla ja toivotan tuleville synnyttäjille täten tsemppiä! :)



Siinä mielessä tuli parempi mieli, kun kävin polilla juttelemassa lekureiden kanssa, että verenvuototaipuvaisilla on yleensä parempi veren hyytyvyys raskaana! Luonto on niin järjestänyt sen homman. Minulta otettiin ihan verikokeet(odotin tuloksia 2 viikkoa) ja mulla oli nyt normaalia ihmistä paremmat hyytyvyystekijät. =) Raskaus muuttaa tilannetta siis positiiviseen suuntaan. Ne arvot saattavat romahtaa sitten muutaman päivän päästä synnytyksestä, mutta siis nyt hyvä tilanne. Kuitenkin hieman pelottaa se epiduraalin pisto, sillä siinähän on aina kaikilla se riski, että tulee verenpurkaus selkärankaan ja sen vuoksi halvaantuminen. Tämä on faktaa, kun nukutuslääkäri siitä kertoi. Nukutuksella tehdään todella harvoin Suomessa sektioita, kun siinä on 14 kertainen riski mennä jokin vikaan eli kuitenkin puudutus on parempi vaihtoehto.



Joku kysyi siitä, että olisko miehillä paremmat tsänssit päästä synnytykseen mukaan/synnytysosastolle, jos olisi rokotettu. Kätilö sairaalassa sanoi näin, että aviomiehen rokotus olisi EHKÄ auttanut tilanteeseen, mutta toisaalta sitten kuitenkaan kaikkia perheenjäseniä kaikilla ei ole rokotettu eli se sikainfluenssavirus saattaa silti olla isällä. Lisäksi myös, vaikka ei olisi muita lapsiakaan niin kuitenkin isä voisi tuoda sairaalaan viruksen työpaikaltaan siis kantaa jo virusta, vaikkei ole kipeä. Tiukat ovat varotoimenpiteet. Tuntuu, ettei sairaalassakaan oikein luoteta siihen rokotustehoon. Lisäksi maailmalla on laskettu, että vastaavat rokotukset kuin meillä, antavat vaan sellaisen 30-70 prosenttisen suojan. Se THL:n 90 prossanen kuulostikin aika optimistiselta ja propagandalta, että ihmiset ottaisivat sen rokotteen. Itse olen siis ottanutkin ja mun poika, vaikka päätös olikin todella vaikea. Lääkärit muuten kyselivät minulta, että kun tulen osastolle, onko minut rokotettu. Pelkäsin täällä, että minua kohdeltaisiin potilaana jotenkin huonommin, jos en olisikaan ottanut rokotetta. Toisaalta lääkärit kyselivät rokotustilannettani, kun miettivät tulevaa lääkitystäni. Tietävätpähän, että olen sitten rokotuksen ja lääkkeiden yhteisvaikutuksen alainen.



Sitten kuulin, että kun mies ei saa tulla tsemppaamaan mua sektioon, (enkä tosiaan näe häntä useampaan päivään sen jälkeenkään), että ennen sitä sektiota ei anneta rauhoittavia lääkkeitä, kun ne voivat jotenkin sotkea puudutuksia. Aikamoiseet hermot siinä saa sitten olla, kun menee yksin sinne sairaalaan odottelemaan useammaksi tunniksi, milloin pääsee leikkaukseen. Nythän on yleisöosastoilla lehdissäkin ollu niitä päättömiä kommentteja (jostain kivikauden ajalta-ajattelua), että mitä sillä miehellä siellä synnytyksessä/sairaalassa edes muka tekee...Meillä ainakin on sellainen suhde, että miehestäni olisi ollut suuri tuki ja turva.



Epeli tuossa kirjoitti, että tähän sikainfluenssaan on kuollut suhteessa vähemmän kuin normi-influenssaan...eikä osaa tautia pelätä. Totta on, että taudilla on ihan hirveästi peloteltu ihmisiä. Eikö se ollut lääkäri Antti Heikkilä, joka jossain ajankohtaisohjelmassa juuri puhui tuosta ja sanoi, että sairaalabakteeriinkin kuolee monin kertaisesti enemmän ihmisiä vuoden aikana ja siitä ei puhuta mitään. Lisäksi suomalaisessa mediassa puhutaan vähän, että monet sairastavat taudin todella lievänä. Ei rauhoitella sen suhteen enempää ihmisiä. Sikainfluenssa voi sairastaa jopa kuumeettomana...niin kuin se yksi suomalainen raskaana ollut nainen. Nuo asiat ovat varmistuneet ihan laboratoriotestein. Netistäkin löytyy asiasta vaikka kuinka paljon, jos osaa vaan hakea asiallsia sivuja...Media, jopa Ylen uutiset, eivät vaan käsittele yleensä tämmöisiä rauhoittavia asioita. Uutiskynnyksen ylittävät vaan ne kaikki järkyttävimmät uutiset. Ei ole ihme, että se luo hysteriaa. Ostetaanpahan sitten taas paremmin lääkkeitä.



Toivottelen vielä kerran sydämestäni kaikille jo synnyttäneille ihania hetkiä perheen ja vauvan kanssa. Lisäksi toivotan voimia ja jaksamista synnyttämään meneville!!! Varsinkin niille lisähermoja, joilla on mennyt yli la, sillä tiedän epämiellyttävän odotustunteen, malttamattomuuden edellisestä synnytyksestäni, joka meni yli la:n viikolla. :) Ilmeisesti silloin olisi käynnistetty, kun olisi tullut 42 viikkoa täyteen, kun sekään ei ole vauvalle hyväksi, jos menee kovin yli. Ei kai ne siis nykysinkään kovin pitkälle päästä synnytystä(joku kyseli tästä). :)



rv 39+3

Paljon onnea Parsalle!!



Mä täällä iloitsen ensimmäisestä supistuksesta :) Tosin niitä oli vain se yksi ja ainoa, mutta olipahan kuitenkin. Heräsin siihen yöllä ja kovasti odottelin josko niitä tulis lisää, mut ei... no, jokatapauksessa tää tarkoittaa vaan sitä että kyllä se munkin synnytys sieltä lähestyy hitaasti mutta varmasti :)



Oikein paljon voimia erityisesti meille loppukuun odottajille!!! Yritetään kestää, loppusuoralla kuitenki ollaan!



Santsuli 39+2

Lämpimät onnittelut parsalle tyttövauvan johdosta! Oli vähän samaa kokoa kun meidän neiti.



Hirveesti jaksuja Epelille. Täytyy kyllä sanoa, että mahaa ei ole ikävä just noista syistä. Ja mä en oo ees koskaan iso ja saan kengät yms jalkaan. Toivotaan, että vauveli sieltä tulis.



Samoin Satsulille onnea koitokseen, jospa ei menekään enää kauan.



Käsittämätöntä miten joku väittää, ettei isistä salissa ole apua. Me ei olla ehditty yhdestäkään lapsesta olemaan synnytysosastolla kauan, mutta etenkin ponnistusvaiheessa olen miestä todella tarvinnut.



pp

Onnea vauvan saaneille! Pystyn nyt vasta synnytyksen jäljiltä istumaan, joten ajattelin pikaisesti kertoa, että saimme tytön 14.11. klo 13:36. Sairaalaan lähdimme jo 13.11. aamulla, kun koko yön supisteli. Antoivat siellä Cytoteciä ja supistelin kipeästi koko päivän. Amme helpotti hetkeksi, samoin petidiini. Yöksi päätettiin synnytys keskeyttää jollain piikillä käsivarteen, kun en ollut auennut kuin 3cm. Nukahdin pariksi tunniksi ja sitten alkoivat kivuliaammat supistukset.



Koko yön kärvistelin tarkkailuhuoneessa yksin, mutta aamuseitsemältä soitin kelloa ja kahdeksalta olin 4cm auki ja soitin miehen synnytyssaliin. Siellä ilokaasun voimin mentiin hetki, mutta oksitosiinitippa kädessä teki tehtävänsä ja päätin pyytää epiduraalin. Ei auttanut kuin tunniksi, eikä uusi annos mitään. Pyysin kohdunkaulanpuudutetta ja lihasrelaksantteja, mutta olin jo 9cm auki ja aloin koeponnistaa. Ponnistusvaihe kesti vain 26min, jonka seurauksena sain toisen asteen repeämän ja 3 tai neljä tikkiä. Neuvolantäti poisti tikit eilen, sillä olivat liian kireällä.



Painoa oli siihen nähden, että meni 13pv lasketun ajan yli (41+6), ainoastaan

3730g ja pituutta 50cm. Päänympärys 35,5cm. Pikkuinen joutui tänään toistamiseen verikokeisiin korkean kilpirauhasarvon vuoksi, mutta arvo oli nyt ok. Tyttö on kiltti ja rauhallinen kuin mikä, ei turhia itkeskele. Yöt menee vielä heräillessä, mutta jostain kummasta itsellä riittää silti energiaa.



Hanna & Sandra 1vk

Meille syntyi myös tyttö tänään 21.11 (rv.40+1), neidin mitat olivat 3460g/49cm, pipo 36cm. Vedet menivät yllättäen perjantaina puoliltaöin ja varsinainen synnytys ekasta supistuksesta vauvan parkaisuun vei vain reilun 3 tuntia.



Päivittelen listaa huomenissa, nyt vaavin kera makoilemaan. Tiistaina 3vrk tarkistus synnytyssairaalassa, ihana kyllä kotiutua näin pian, varsinkin kun isommat lapset viikonlopun kylässä ja saa tutustua vauvaan rauhassa oman kodin suojissa:)



Helene+pikkuneiti 9 tuntia:)

Onnea Hande-83 ja Helene4 ihanista tytöistä!



Handen synnytys kuulosti aika rankalta. Toivottavasti toivut nopeasti!



Aotearoa

Lämpimät onnittelut pikkuprinsessoista Hanna ja Helene!!! Eikö ole ihanaa nuuskuttaa vastasyntynyttä!



pp ja typy

Ja kaikki muutkin, joiden nimeä en muista, mutta jotka ovat vauvan saaneet! Luin kyllä kaikki kirjottelut läpi!



Meille syntyi tyttö 19.11 aamulla klo. 09.10. Painoa pikkuisella oli 3310g, pituutta 47cm ja pipo 33,5cm. Rv:t oli tuolloin 41+3. Supistelut alkoi 6.45 ja olivat jo tosi tujuja ja niitä tuli tiuhaan kolmen minuutin välein. En millään meinannut uskoa, että synnytys olisi oikeasti nyt käynnissä, vaikka sattukin reippaasti. Pakkailin pojalle hoitokassin, kävin suihkussa ja hoputin miestä lähtemään. Poika vietiin hoitoon ja suunnattiin aamuruuhkassa synnärille. Liikenne oli jossain välissä ihan pysähdyksissä ja mulla käsi ovenkahvalla etten kestä enää yhtään istua. Pientä paniikin poikaa tuppas kun tuntui ponnistamisen tarvetta autossa ja liikenne seis. Tuloaika sairaalaan oli 8.40 ja minä kahdeksan senttiä auki. Synnytyssalissa ehdin kärvistellä kahden supistuksen verran ennen kuin kiipesin sängylle ponnistamaan. Seuraavaa supistusta odoteltiinkin tovi, melkein kymmenen minuuttia ja sekin oli laimea ja lyhyt kuin mikä. Supistukset laantu, sain pari piikkiä reiteen, yhden suoneen vauhdittamaan ja sitten parilla kunnon supistuksella sainkin tytön pihalle. Kesto oli kätilön papereitten mukaan 15 minuuttia, mutta tuntui paljon pitemmältä. Aluksi oli vaikea ponnistaa kun supistukset laantu ja kipu tuntui alavatsalla ja ponnistamisen tarve katos.



Istukkaa odoteltiin melkein tunti ja sen jälkeen jouduin vielä oksitosiinitippaan vauhdittamaan kohdun supisteluja. Verta menetin reilun litran. Jälkisupparit oli osastolla karmeita, ihan kuin uudelleen olisi synnyttämässä ollut, mutta nyt niistä on selvitty ja kotona ollaan. Olen niin onnellinen, että kaikki on ohi! Olo on aikas hutera vieläkin, pissaaminen sattuu ja Hb oli lähtiessä 91. Rautaa siis pitäis alkaa syömään.



Tyttö on kyllä ihana. Rauhallinen ja itkee vain vähän vaipan vaihdon yhteydessä. Viime yönä söi tunnin kahden välein ja aamulla nukkui kolmen tunnin unet eli ihan hyvin sai äitikin nukutuksia.



Adara ja lyyli 4pvä

Olen kyllä nyt hieman kade kun marrasmasut alkoivat poksumaan oikein urakalla ja itse täällä vielä sinnittelen! Ihanaa kuitenkin, että kaikilla on synnytykset menneet hyvin ja terveitä lapsosia on tullut maailmaan roppakaupalla. Ihana on lukea myös synnytyskertomuksianne, eli kiitos että jaksatte niitä tänne kirjoitella vaikka varmasti olette väsyneitäkin synnytyksen ja vauva-ajan alun myötä. Helenelle myös kiitos listan päivittelystä vaikka varmasti on muutakin mietittävää tällä hetkellä!



Missäköhän kaikki muut vauvaansa vielä odottavat luuraavat?



Jos tämä ei huomiseen mennessä tule niin sitten varailen toivottavasti viimeistä neuvola-aikaa. Saas nähdä olisiko siitä seuraava etappi sitten jo yliaikaiskontrolli sillä johan tässä ollaan melkein viikko yli LA:n...



Nemilia 40+5

Mulla alkoi supistelee lasketun ajan päivänä siinä aamu yöllä. Ajattelin, että kun ne eivät olleet säännöllisiä (10min-15min välejä oli) niin ei menty sairaalaan, ettei kävisi taas niin kuin viimeksikin. Yritin mieheni lähdön jälkeen nukkua, mutta turhaan. Sen verran supistelut haittasivat nukkumistani. Rupesin kellottamaan ekan kerran 12aikaan päivällä. Supistuksia tuli säännöllisesti puolen tunnin verran sitten ne lakkas. Meni toiset puoli tuntia niin alkoi uusi kierros supistuksia ja niitä alkoikin tulee sitten 10minuutin välein, mutta kivut eivät olleet kamalan kovia.

Kellon lähestyessä 19 aloitin kellotuksen uudestaan ja nyt niitä tuli kunnollisia ja todella kivuliaita. Kipristelin kotona siihen 23kelloon asti ja sitten mentiin TAYSiin.

Jouduin käyrille ja kätilö vain nauroi kun vauva liikkui koko sen ajan, oli kuuleman vaikea ottaa arvoja. Huomasin, että täti meinasi pistää mut kotio. Oli sellainen asenne, mutta kun koitti sisätutkimuksen aika niin täti yllättyneenä totesi, että oli auki 4cm. Siitä sitten suoraan synnärille.

Sain kaksi kohdunkaulan puudutusta (kätilöt ehdottivat sitä, kun synnytys oli siihen mennessä mennyt mallikkaasti), ilokaasua (ei auttanut yhtään silloin alussa)ja lämpöpusseja silloin alussa. Puudutuksien jälkeen supistukset lakkasivat kuin seinään joten sain sitä ainetta mikä lisää supistuksia.

Tyttö syntyi aamulla ja kätilöt totesivat vain, että:oot vaan niin hyvän mallinen, ettei me ommella tai leikattu sun välilihaa. Vain pieni pinta naarmu tuli alapäähän. Särkylääkkeillä ja huuhtelulla sen pitäis parantua. Koko synnytys kesti n. 11 tuntia ja ponnistus vaihe 10minuuttia. Kyllä meikäläinen karjui ainakin kaks kertaa=)

Kotiin päästiin heti seuraavana päivänä kun kaikki meni niin hyvin. Ja tyttö ollut tosi kiltisti.

Mies on ihan myyty tytölle. Meinasi kuuleman itkeä moneen otteeseen synnytyssalissa, mutta oli kuitenkin niellyt ne kaikki. Sanoin että olisi toki saanut parkua kun mäkin tein niin=)Kaikki oli kyllä sen arvosta!!

Ainakin Helene, Parsa ja Odessa muut vauvan saaneet! Ihanan pikaiset kotiutumiset Parsalla ja Helenellä:)



Voimia odottaville!



- HH