Mä en saa otetta elämästä.

Olin naimisissa 12 vuotta. Viimeisenä 3 vuotena ei ollut miehen kanssa yhteistä, ei seksiä. Olin tosi yksinäinen. Olin varma, että haluan eron, että en sisäisesti kuole. Asuimme kuin kämppikset.



Kuitenkaan en ole yhtään onnellisempi nyt, kun olemme eronneet. En halua uutta miestä. En jaksa arkea. Kaipaan platonista suhdettamme. Olen luovuttanut, että koskaan saisin muuta. Voisin tehdä vapaina viikonloppuina mitä haluan. En tee. Nukun kaiket päivät. Työssä olen iloinen ja toimelias. Arkikin menee lasten harrastuksissa. Itselläni vain ei ole mitään. En nauti mistään.



Mun tekisi mieli ottaa mies takaisin, mutta tiedän, että hukkaan itseni siinä suhteessa. Mikään ei ole hyvä ja elämää on ainakin ajatuksena vielä jäljellä. Olen masentunut, mutta tälle ei voi tehdä mitään. En tarvitse lääkkeitä eikä mua oteta psykologille, kun ei ole tavallaan ongelmia.