tarvitsen apua ja neuvoja teiltä elämää enemmän kokeneemmilta

että ehkä nää lapsen päiväuniajat voisi toki käyttää muutenkin kuin netissä roikkuen. tiedän!

-ap

Täällä se joka kyseli olisiko jotain kivaa mitä voisit keksiä...



Minä tein itse siten, että kirjoitin lapulle kaikkea mitä pitäisi tehdä. Ja jaoin sen jossain välissä (pahimmillaan) aivan naurettavan pieniin asioihin. Niin pieniin, että ne oli jaksamisen kannalta mahdollisia. Lapussa ei siis todellakaan lukenut "siivoa koti" tai edes "pese pyykit".. Pyykkäämisenkin jaoin moneen pieneen tehtävään (hassua miten moneen ne saakaan).



Päätin, että en ahdistu siitä kun laput oli hurjan pitkiä. Tärkepmpää oli nähdä, että saa edes JOTAIN tehtyä. Ihan sama vaikka se olisi ollut yhden sukan vieminen pyykkikoriin. Ja siitä sitten vähitellen se lista "lyheni" kun tajusin, että saankin jopa samalla laitettua sen koneen päällekin jne.. Listalla myös luki: syö omena, syö leipä, tms... :)

tässä sainkin taas syötyä hyvillä mielin, jopa vähän ruokahalua oli. ja pestyä pyykkiä! uskomatonta ;)

tiedän hyvin miltä tuntuu.. olen itse ollut vastaavassa tilanteessa.



Tiesin että apua oli haettava, mutta pelkkä neuvolaan soittaminen ahdisti niin paljon etten saanut sitä tehdyksi. Kuvittelin että purskahdan itkuun enkä saa sanottua sanaakaan, tai että en pysty tarpeeksi selvästi kuvailemaan tuntemuksiani.



En koskaan soittanut, mutta seuraavalla neuvolakäynnillä sitten se pelätty itkukohtaus tuli, ja näin jälkeenpäin ajatellen oli onni että tuli. Sain apua (keskustelua psyk. sh:n kanssa ja ihan konkreettista apua perhetyöntekijän muodossa). Vähitellen, päivä kerrallaan mennään eteenpäin.



Voimia kovasti!

Jatkaa täällä numero 14. Minulle ihan tavallinen pitkä lämmin suihku sai jo päivän hieman paremmaksi. Sen jälkeen oli jo jotenkin helpompaa pukea oikeat päivävaatteet päälle ja tunsikin olonsa virkeämmäksi. Myöhemmin terapeuttini sai ylipuhuttua minut uimaan. Koska siinä vaiheessa miehenikin ymmärsi jo miten tukea toipumistani, pääsin pari kertaa kuukaudessa käymään aivan yksin uimahallissa. Tuntui ihmeellisen kevyeltä kellua siellä vedessä ilman vastuuta kenestäkään muusta kuin itsestään.



Onnittelut siitä, että olet saanut ajan varattua!

ja ainoa apu, jonka keksin oli turvakoti. Vaikken minkäänlaisesta väkivallasta kärsinytkään. Olin vain yksinkertaisesti niin poikki etten kyennyt muuhun. Turvakoti oli siinä lähellä ja olin usein kävelly sen ohi joten... Sillä kertaa kävelin sisään ja ekan päivän vain itkin. Vietin kaksi viikkoa siellä, sain psykiatrista apua, sosiaalitoimen apua ja homman haltuun muutenkin.



Soittamaan en siinä umpisolmussa kyennyt, en olisi kyennyt muodostamaan järkeviä lauseita itkultani.

tosta vedestä.. mä oon kanssa huomannu sen auttavan. Käyn välillä ihan vaan lämpimässä suihkussa seisomassa, saan hetken rauhaa kun lapsi on nukkumassa ja se oikeasti auttaa. Uintia kans oon miettinyt.



#33, saako turvakotiin mennä ihan tuosta vaan vaikka kotona kaikki olisi hyvin?

niin olet kyllä kiireellinen tapaus.

Mene lääkäriin ja hae apua.

Masennus on sairaus joka pilaa muidenkin elämän-kuten lasten.

On eri asia olla väsynyt joskus tai huono päivä joskus-kuin olla masentunut.

Sen voi hoitaa, jos itse haluat. Älä suostu pelkkään "tässä sulle vähän lääkettä-koita pärjät" höpötykseen vaan vaadi terapiaa/psykiatria mitä nyt ikinä voi tarvita.



Tsemppiä! Aloita miettimällä mitä ihanaa elämässä on. Miten ihana lapsesi on, miten kivaa olisi ulkoilla jne....kaiva ihan pienetkin jutut.

Olisi ihana mennä lämpimään suihkuun-olisi kiva leikkiä vaikka saippuakuplilal lasten kanssa...mitä vain. Jotain mikä saa hymyilemään!

Olen pahoillani tilanteestasi! Ymmärrän kyllä sinua,itsellänikin ollut samantyyppistä. Onko sulla miestä? entä muuta sukua tms? eikö he ole puuttuneet tilanteeseen? kysäse eka tk:sta saisitko ajan,jos et niin sit ykstyiselle!

Aloita hyvä ihminen sillä,et syöt ja puet päälle. pikku hiljaa siitä sit ulos tms. mut lekurii kannattaa mennä!

kiireellisempiä tai jotenkin sinua tärkeämpiä ihmisiä. Jos sinä haluat apua tilanteeseesi, niin puhelin käteen ja aikaa varaamaan. Onko sinulla puolisoa, ystäviä tai perhettä joilta saisit tukea?

Ihmisten ilmoille ja ulos lapsen kanssa ainakin kerran päivässä. Ja jos et pysty omaa hyvinvointiasi laittamaan etusijalle, niin laita sitten etusijalle lapsen hyvinvointi, hän tarvitsee sinua.



Voimia sinulle.

on mies. narsisti sellainen. tilanne ei johdu pelkästään miehen aiheuttamasta itsetunnon murenemisesta, kai se on omastakin luonnosta kiinni mitä jaksaa ja mitä ei. Tätä on kestänyt nyt yli 6kk, välillä on hyvä kausi, välillä huono. Koko kesän makasin kotona, syksyksi hetkeksi piristyin mutta nyt taas..

Sekä sinä että lapsesi tarvitsette sitä. Onko sulla työpaikka odottomassa? Minkä ikäisen lapsen kanssa olet kotona? Joskus on kaikille parempi ratkaisu, että lapsi on päivähoidossa ja äitikin menee töihin. Jos taas lapsi on vielä vauva, kärsit ehkä synnytyksenjälkeisestä masennuksesta. Puhu tunteistasi neuvolassa tai missä vaan se tuntuu luontevimmalta. Liikkeelle lähteminen on varmasti vaikeaa, mutta se on ainoa tie ulos.

se on sos kriisipaivystys, mutta tarvitset apua heti, niin tilanteessasi voit kylla soittaa sinne