Kehukaa mulle pieniä poikia! ov

Kaveri on vasta 6kk, mutta hurmannut jo satoja vastaantulijoita. Hymyilee niin valloittavasti, että ihmiset pystähtyy kadulla ja kaupoissa jututtamaan. Tyttöä ihastelivat myös aikoinaan, kun oli vauvana ihan nuken näköinen, mutta tämä on ihan käsittämätöntä.



Toisekseen meillä ainakin tyttö on se adhd ja tämä poika tuntuu oikein rauhalliselta tapaukselta.

Muuta niin suoraa ja mutkatonta saa maailmasta hakea. Tytöt on erilaisia, enkä ole koskaan kaivannut tyttöä omaksi lapsekseni. Rakastan kahta poikaani enemmän kuin mitään maailmassa!

Sekin on tervettä tajuta, että jotkut pojat vaan on tehty koiranhäntätupsukoista. Ennen omaa poikaa ajattelin jotenkin, että pojatkin voisivat olla kuin tytöt jos viitsisivät, mutta eivät vaan viitsi! Nyt tajuan että ehei, meissä on aivan jokin perustavanlaatuinen ero siinä tavassa, jolla maailma hahmotetaan, ja se todellakin on rikkaus ja hyvä asia.



Katseltiin kerran missikisoja telkkarista, ja kaverin pieni poika leikki siinä lattialla. Hän katsoi telkkariin, mietti hetken ja sanoi sitten "mun äiti on kaikkein kaunein!". Siis ihana..sai tuolla lauseella varmaan vuoden kolttoset anteeksi. ;)

Vain hieman eri tavalla. Ja minä puhun kokemuksesta, sillä meillä on molempia. Minäkin luulin ennen, ettei pojille ole olemassa ihania vaatteita ja etten osaisi leikkiä tai olla poikien kanssa. Mutta eipä se pitänyt paikkaansa alkuunsakaan. Eivät pojat ja tytöt loppujen lopuksi edes hirveästi pieninä toisistaan eroa. Meillä ne leikkivätkin ihan samoilla leluilla ja samoja leikkejä.

maailman ihaninta poikaa enkä kyllä pois antais. Ihania ja rakkaita on. Niin on tyttökin. Meidän prinsessa. Myös pojat ihastelee kun tyttö tulee näyttämään uutta mekkoaan:))Sukupuoli on ainaki mulle toisarvoinen,mulle lapset on tärkeintä maailmassa sukupuolesta riippumatta.

olen tosi onnellinen, olisin ollut varmasti tytöstäkin, mutta poikaa olen aina toivonut. En osaa edes perustella miksi! Pojat ja tytöt yhtä ihania. Poikakin voi olla hyvin herkkä ja rauhallinen kun taas tyttö voi olla riehuja. Yksilön sinä synnytät, hylkää stereotypiat pojista ja tytöistä. Ihana lapsi sieltä tulee joka tapauksessa.

tytöt ovat paljon ihanampia. Söpömpiä, suloisempia, fiksumpia. Pojat on sellaisia kollopäitä, suoraviivaisia puskutraktoreita joissa on ärsyttävän kova ääni.

pojat on sitä ja tytöt tätä. Pienet lapset ovat loppujen lopuksi hyvin sukupuolettomia, persoonallisuus ratkaisee paljon enemmän.

Voi olla että saatkin vaikka tytön joka remuaa ja riehuaa eikä ole hiukkaakkan kiinnostunut nukeista tai prinsessaleikeistä.

ja poika on paljon helpompi tapaus kuin tyttö. molemmat kyllä riehuu samalla tavalla. pienillä pojilla on vielä ihan kivoja vaatteita myös.

ja rakastan toki ihan samalla lailla kumpaakin. Mutta jostain syystä poika on enemmän äidinkulta, tyttö taas läheisempi isälleen. Siis jos nyt ymmärrätte mitä tarkoitan. Oma 3v poikani on niin hellä, herkkä, vahvasti tunteella elävä, en ollut sellaisiksi osannut poikia kuvitella ennen hänen syntymäänsä. Oma mielikuvani oli juuri sellainen riehuja-spidermän-tyyppinen, joka onneksi osoittautui vääräksi. Vaatteitakin löytyy pojillekin ihania, ei tarvi olla mitään liekkiä tai printtipaitoja. Omani rakastaa värejä, erityisesti punainen, vihreä, oranssi ja esim popilla ja meandilla on tosi kivoja mitkä käyvät meillä ainakin molempien lasten makuun ja tyyliin.

niin, ettei ehkä rakastaisi toistakin SUKUPUOLTA?! Tosi outoa....



Mutta joka tapaukesssa. Itse olen aina rehellisesti kaikille sanonut, että toivoisin saavani molemmat joskus, ihan siksi, että varmasti tytöt ja pojat ovat erilaisia ja itse äitinäkin suhtaudun varmaan heihin eri tavalla.



Esikoiseni on poika, ollut mitä ihanin lapsi. Rauhallinen, tunteellinen, herkkä poika, ja tajuan nyt, miksi miehet aikuisenakin ovat ikuisesti "äidin poikia". Sodassakin kuulemma viimeinen sana mitä miehet huutavat, on äiti....



Jumaloin poikaani, todella. On vaikea kertoa mitä tarkoitan, mutta pojassa yhdistyy toisaalta rakkaan mieheni ominaisuuksia ja sitten juuri se poikien "rehellisyys" ja ja suorasukaisuus.



Kuitenkin toivoin pojan jälkeen tyttöä ja kuopus olikin tyttö. Olin ikionnelinen, kun ajattelin että voin ostaa ihania tyttövaatteita ja toivoin tytöstä oikein tyttömäistä tapausta. No, kyllä hän onkin ja on ihanaa ajatella esim. että tyttäreni joskus saa omia lapsia ja voin jakaa näitä naisten asioita hänen kanssaan. Tytär tykkää kauniista vaatteista kuten minäkin ja on oikea pikkuprinsessa, sekin on ihanaa :-) Mutta luonteeltaan paljon haastavampi ja vaikeampi tapaus kuin rauhallinen ja herkkä esikoispoika, ja tavallaan ymmärrän ja sympatiseeraan esikoistani juuri siksi, että itse olen niin samanlainen.



En tiedä mitä vielä sanoa, mutta olen varma, että jos saisit pojan, rakastaisit häntä yhtä paljon, mutta varmasti eri tavalla ja eri asioista, niin minä ainakin rakastan. Yhtä paljon mutta erilailla tavallaan :-)

että meillä ei pojalla ole ollut yhtäkään örkkipaitaa, ei liekkejä eikä spidermaneja. Päinvastoin, olen löytänyt (näin vaatefriikkinä ....) aivan ihania ja kauniita vaatteita pojalleni. Ostan yksivärisiä ja raidallisia paitoja, tilaan tanskan nettikaupoista jne. Pojille kyllä löytää nykypäivänä todella kauniita vaatteita. Jos haluaa edullista , löytyy yksivärisiä ja esim. raitapaitoja H&M:stä, kauniita myös Zarasta, merkkivaatteista esim. Timberlandilta kauniita neuleita, tanskalaisista merkeistä kaikkea kivaa jne.....

omaan lapseen rakastuu pikkuhiljaa ja vuosien myötä aina vain lisää. Minulle poikien maailma oli ja on yhä ajoittain uusi ja outo ja poikani kautta tutustun siihen, mutta poikaani rakastan aivan järjettömästi!

ja antaa halipusun äidille niin kyllä äidin sydän sulaa...

Vaikka ne pojat onkin pienenä aika viliskantteja niin kyllä niistä joskus kasvaa isoja aikuisia miehiä joista toivottavasti saa olla ylpeä!

Itselläni on 3 poikaa ja mä olen aivan mahdottoman ylpeä heistä jo nyt, tunnen itseni jotenkin vahvemmaksi kun tiedän että mulla on joskus 3 aikuista poikaa tai siis miestä. Äidin ja pojan välinen suhde vaan on jotain niin erityislaatuista. Tosin onhan se varmasti äiti tytär suhdekin.. siitä en kyllä itse tiedä.

Ja kyllä pojat on NIIIIIIN mahtavia pikkuisia hurmureita.



Suoria, ei semmoista kieroilua kun tytöillä usein näkee/kuulee.



Pojille äiti on rakas ja ainoa nainen ja häntä suojellaan aina ja kaikessa, isi kanssa tietysti. :)



Olen ihan intona, että sain kolme ihanaa POIKAA!! :)



Ovat vilkkaita, elämänhaluisia, rakkaita, äidin omia. :)

Järjellä ajateltuna olisi niin hienoa, jos lapset olisivat molempia sukupuolia. Mutta inhoan suurinta osaa poikien vaatteista, kammoksun riehumisleikkejä jne. Muuttuuko tällaiset tunteet sen oman pojan syntymään? Vai olenko mahdollisesti aina huono, tyttöjä suosiva äiti? Kauhistuttaa pelkkä ajatuskin...

Pojissa ja tytöissä kun ei pohjimmiltaan ole suuren suurta eroa. Paitsi jalkovälissä ;-)...

Pojalle ei ole pakko ostaa hirviö-öhki-möhkivaatteita (tai ei ainakaan ennen kuin osaa itse moisia haluta). Eivätkä kaikki pojat riehu suuna päänä riehumisleikeissä.

Meillä on kaksi poikaa ja kolme tyttöä. Ja olen heidän äitinä olemisensa jälkeen entistä enemmän sitä mieltä, että lapsi on ennen kaikkea lapsi :), oli sitten kumpaa sukupuolta tahansa. Melko samoja leikkejä jne on pienenä ollut koko katraalla eikä meillä ole ollut sukupuolesta riippuvia eroja liiemmin havaittavissa.

Toki sitten eskari/kouluiässä on ympäristön vaikutus ollut reippaampi ja esim. tiettyjä taisteluleikkejä on ollut enemmän kuin tytöillämme.

Toisaalta meillä tasapainottaa se, että on molempaa sukupuolta ollut "liki aina". Esikoinen on tyttö, seuraava poika, sitten taas tyttö, sitten poika ja viimeisenä poika. Eli leluja on ollut laidasta laitaan ja kavereita omasta takaakin molempia sukupuolia.

Pojat (ja tytöt) ovat ihania :). Ja vauva-aikana ei vielä pieni tule olemaan selkeästi poika/tyttö, ja siinä vaiheessa heihin jo rakastutaan :).

Minulle itselleni "hassuinta" pojan äitiydessä on ollut isomman pojan äitiys: tyttöjeni kasvaminen naiseksi on aina ollut helpompi tajuta kuin oman pikkuiseni kasvu minua reilusti pidemmäksi, möreä-ääniseksi karvaiseksi mieheksi :).

Hyvää jatkoa sinulle!

t. Aikuisen naisen, melkein aikuisen miehen ja kolmen lapsen äiti :)

Olen vahan ihmeissani mita tuleman pitaa. Kuvittelen esim. taman ketjun perusteella etta pojat ovat jotain maagista, aidin sydamen sulattavaa, jotain sellaista mita tyttojen kanssa ei kerta kaikkiaan voi kokea. Voi meidan tyttoja, jos jaavat taysin huomiotta kun tama ihmelapsi tulee maailmaan...

mutta kaikkein ihaninta on että ne muuttuvat vuosi vuodelta aina vaan ihanimmiksi. Meillä on 10 ja 12 ja 14v pojat enkä väsy ihailemasta heitä enkä ylpeilemästä heistä :D

Ja sitten on vielä pari pientä poikaa kasvamassa ja on yksi tyttökin siinä välissä, mutta hän on kyllä se meidän isännän lemppari. Ei oo toi äijä jaksanut koskaan leikkiä samalla tavalla poikien kanssa kun ton tytön.

mutta eilen aamulla yllätti poikani 3,4v minut sanomalla sellaista, mikä meni suoraan sydämen sopukoihin "äiti, sinä olet niin ihanan tuttu ja rakas".



Pieni poikani on maailman ihanin, rakkain, suloisin, kerrassaan luomoava persoona. Pienessä pojassa on luonnetta, kaveri kaikille, rakastaa jopa kuolleita kastematoja pihalla ja suree niiden kuolemaa.



Toivoin joskus tyttöä, mutta sain tuon pienen ihmeen, ilostuttamaan ja kertomaan minulle pienen pojan silmin miltä maailma näyttää. Hyvä, että joku tiesi paremmin ja antoi minulle juuri hänet!