Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Rakastan niin että tekee kipeää

Vierailija
14.11.2009 |

kolmatta lastani! Lapsessa ei ole mitään erikoista, mutta rakkaus häneen on ihan erilaista kuin kolmeen muuhun. En sitä lapsille näytä enkä kerro, kohtelen tasaveroisesti ja kaikille on sama kuri, mutta silti tunnen syyllisyyttä: onko ihan normaalia että äiti tuntee yhteenkuuluvutta joinkun lapsen kanssa enemmän? Ja ennenkaikkea, miksi?

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
14.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja sinun olisi pitänyt ennen toisen ja kolmannen lapsen syntymää tutkailla itseäsi, etsitkö lapsissasi vain toteutumatonta itseäsi vai oletko kypsä useamman lapsen äidiksi.

Näköjään tuo kolmas muistuttaa itseäsi ja näin kuvittelet itsesi ihailun olevan rakkautta.

Surullista kaikille kolmelle lapsillesi. Ja surullista itsellesi, sillä sinulla ei tule olemaan onnellinen vanhuus.

Kaksi ensimmäistä lasta vastaavat rakkaudettomuuteesi rakkaudettomuudella ja kolmas, rakastettu lapsi tulee halveksimaan sinua, vaikka käyttääkin etuoikeutettua asemaansa hyväksi, mutta hän tulee ihan ensimmäiseksi hylkäämään sinut, kun tarvitset apua.

Näin seiinä vain käy - usko pois. Näin on käynyt kautta maailmanhistorian.

kolmatta lastani! Lapsessa ei ole mitään erikoista, mutta rakkaus häneen on ihan erilaista kuin kolmeen muuhun. En sitä lapsille näytä enkä kerro, kohtelen tasaveroisesti ja kaikille on sama kuri, mutta silti tunnen syyllisyyttä: onko ihan normaalia että äiti tuntee yhteenkuuluvutta joinkun lapsen kanssa enemmän? Ja ennenkaikkea, miksi?

Vierailija
2/3 |
14.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minäkin tunnen suurta sielujen sympatiaa yhden lapseni kanssa. Rakastan heitä kaikkia, mutta tuntuu että yksi lapsistani osaa vain jotenkin olla niin, että hänen kanssaan on helppo olla. Voimme jutella milteipä mistä vaan ja hän myös vaistoaa mielialojani ja tietää, milloin vanha äiti tarvitsee vähän kannustusta.



Olen tämän hyväksynyt ja yritän olla itseäni syyttelemättä. Eiköhän se ole aika luonnollista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
14.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minäkin rakastin aivan hulluna toista lastani kun hän oli aivan pieni. Mutta silti hän on "jäänyt jalkoihin" helppona ja kilttinä lapsena kun on neljä muutakin vaatimassa huomiota. Siis rakastan häntä edelleen kovasti, mutta en usko että se kohtelussa näkyy mitenkään. Äänekkäimmät ja vaativimmat pennut nääs vievät leijonanosan huomiosta.

Ja joo-o, hän on juuri samanlainen kuin minä. Miksi en saisi siitä iloita? Olenhan juuri tehnyt lapsia itseni monistamisen toivossa ;D Muissakin lapsissani rakastan juuri niitä piirteitä jotka ovat peräisin minulta, vaikka ne sitten olisivat huonoja piirteitä...

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi yhdeksän kolme