Mies heitti tänään, että hänen puolestaan voitaisiin

...mutta on se ihanaakin. Itse olen seitsemän lapsisesta perheestä ja mieheni neljä lapsisesta. Nyt meillä 4 lasta. Välillä olen ihan puhki ja tunnen oloni riittämättömäksi, kun vanhin 12v ja nuorin 3kk ja jokaisella omat juttunsa ja äitiä tarvitaan murkkuiän ongelmista, vaipanvaihtoon ja kaikkea siltä väliltä, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Jokainen antaa joka päivälle uusia ilon aiheita. Mutta nyt saa kyllä lapsiluku olla täysi...tai no, ei koskaan voi sanoa ei koskaan :)

Mä olin myös IHAN VARMA, että meidän lapsiluku on 2. :)



Mies puhui aina kolmannesta, että kyllä me vielä 1 tehdään ym.



Nyt odotan, kohta syntyväksi kolmosta, ja kaikki ollaan ihan innoissamme, tämä on koko perheen odotus!! :)



Mies tossa yksi pvä sano, että eiköhän se nelonenkin sitten joskus tule! ;)

Pikkuhiljaa miehen pään puhuin ympäri, se lienee tavallisempaa niin. Mutta loppujen lopuksi ei eroa kolmella tai neljällä lapsella ole kuin se että autoon tarvitaan lisää penkkejä. Elämää on, ja se on ihanaa! Tämä on ihan loistava paketti, enkä lue itseäni suurperheen äidiksi, vaan ison perheen äidiksi :) Ylpeä siitä että olen uskaltanut tehdä tämän ratkaisun!

ja koska ne on "kahdessa sarjassa" ei tunnu sillä lailla "suur"perheeltä. Tää on ihanaa!!!!!!



Ja autokaan ei ole ongelma, koska niin harvoin enää vanhemmat lapset lähtee mukaan johonkin kylä/kauppareissulle, että ei oo ongelmaa jättää 1-2 vanhinta lasta kotiin



Joskus jós kaikkien pakko mennä johonkin, niin otetaan taksi, yksi menee bussilla, tai mies ajaa kaksi reissua ja hakee porukan osin jos lyhyt matka.