Onko muita tosi arkojen lapsien äitejä, ahdistaa

Meillä 5v ja 3v pojat ja molemmat arkoja ja ujoja. Pienempi kyllä varsinainen rämäpää, mutta päiväkodissa tosi ujo. Miksi sulle jäi huono olo tuosta keskustelusta? Mitä kerhotäti sanoi?



Meillä tuo 5v on päiväkodissa ollut todella hiljainen ja nyt on neuvolapsykologi tulossa kuvioihin keksimään keinoja, jolla lapsesta saataisiin enemmän puhetta irti. Hän kyllä leikkii ja menee muiden mukana täysillä, mutta ei uskalla juurikaan puhua muille lapsille tai aikusille :-(



Mutta tiedän tuon sinun tunteen. Se on ihan uskomatonta mitä kaikkea sitä voi niskaansa saada sen takia, että lapsi on hiljaisempi ja arka.

Ai ettei muka saa olla arka ja ujo? Yksi meidän pojista oli erityisen arka ja ujo. Melkein sanoisin että joku löytäisi hänestä asberger-piirteitä. Pidin häntä kotihoidossa, ei vielä 5-vuotiaanakaan suostunut käymään kerhossa. Juuri ja juuri kävi seurakunnan eskarin, 3 aamupäivää viikossa.

Nyt on kuudesluokkalainen erittäin mukava poika, ei mikään kyläluuta edelleenkään, mutta selvästi pitää elämästään ja kavereita löytyy aina kun itse joutaa/viitsii olla heidän kanssaan.



Annetaan kaikkien kukkien kukkia, jookos!

kuulla miten ujosta lapsesta voi kuitenkin kasvaa sosiaalinen ja pidetty kaveri :-) Minusta kun välillä tuntuu, että oman lapsen tulevaisuus on ihan nolla. Onneksi meillä on päiväkodissa aivan ihanat hoitajat, varsinkin esikoisen ryhmässä. Pienemmän ryhmässä on yksi täti, joka jaksaa jankata siitä, että meidän 3vee ei puhu hänelle mitään jne jne mutta onneksi kaksi muuta on tosi kivoja.



T. 2

ei mitään ylimääräsiä juttele, vastaa kysymyksiin ja välillä ei niihinkään. Nyt ollana juteltu asiasta lapsen kanssa ja eilen rohkaistui pyytämään toista tyttöä leikkimään. ei ole ollut puhetta mistään psykologeista, vaan omilla keinoilla yritetään rohkaista toista. itse olin samanlainen pienenä ja mua ärsytti mielettömästi, kun olisi pitänyt jutella ja leikkiä eskerissa muiden kanssa. sanoin etten halua ja en puhunu kenellekään enää yhtään kun yritettiin pakottaa. koulussa ei ollut samaa ongelmaa kun hiljaisuudestani ei tehty ongelmaa. olen edelleen hiljainen isossa porukassa, kuuluu persoonaani.

lapselle hänen tarvitsemansa tuki uusissa tai hänelle stressaavissa tilanteissa, jos itse on niissä mukana. Ei yrittää tyrkkiä lasta yksin uusiin tilanteisiin vaan olla ihan siinä vieressä kanssakulkijana, myös henkisellä tasolla. Ymmärtää lapsen pelkoa. Ainakin meillä se pidemmän päälle on auttanut tosi paljon. Lapsi on saanut tarvitsemansa turvan ja sitten itse pikku hiljaa rohkaistunut menemään olemaan enemmän omassa varassaan. Mutta siis rankkaahan se on äidille ollut, kun lapsi roikkuu kaulassa tilanteissa (kuten vaikka muskarissa) kun muut lapset ottavat aktiivisesti ja reippaasti osaa toimintaan. Kyllä usein on ollut tuskastunut olo.

eli eskarissa on hiljainen, mutta kotona ei todellakaan, vaan juttelee paljon ja leikkii aktiivisesti veljensä kanssa. hiljainen siiskodin ulkopuolella.

meillekin on korostettu, että puhumattomuudesta ei saa tehdä ongelmaa eikä siitä saa sanoa lapselle halaistua sanaa. Eli ei saa sanoa tyyliin, että "sen kun puhut vaan" tms. Ollaan vain kiinnittämättä huomiota puhumattomuuteen, mutta lasta pitää kohdella niin kuin puhuvaa lasta.



Meillä olivat pk:ssa ihan ulalla esikoisen kanssa, kun heillä ei ole aiemmin ollut noin hiljaista lasta. Poika kyllä vastaa, jos kysytään, mutta ei sitten paljon muuta. Sen takia nyt sitten mietitään psykologin kanssa miten auttaa lasta.



T.2

lonkalta heittää, että aika monen teidän lapsella on mutistisia piirteitä. Juuri tuo, että kotona puhutaan, mutta hoidossa ei on selektiivistä mutismia!

Miksi sulle jäi huono olo tuosta keskustelusta?

Lapsi on ruvennut kai viime aikoina harrastamaan niin kuin kerhotäti sanoi "tyhjännauramista" jännittävissä tilanteissa. Helpostihan sitä tietysti loukkaantuu turhankin paljon kun oma lapsi on niin rakas eikä sitä puolta pääse juuri koskaan näkemään, että minkälainen lapsi on vieraammassa ryhmässä (jotkut massatapahtumat on vähän eri juttu sitten taas). Tuli vaan sellainen olo että tässä on nyt iso ongelma, ja olen pikkasen järkyttynyt, koska en ole aikaisemmin kokenut että on mitään ongelmaa. Kyllähän sen tiedän ettei lapsi tahdo uskaltaa sanoa mitään vieraille akuisille ja hänellä ottaa aina pikkasen enemmän aikaa kuin muilla ennen kuin uskaltaa mennä mukaan asioihin. Mutta silti on aina innokkaasti leikkinyt muitten lasten kanssa kun olen hakenut kerhosta jne.

eli lasta jännittää ja hän nauraa purkaakseen jännityksen. Mikä siinä on ongelma? Ongelma on tädillä ei lapsella!

lapselle hänen tarvitsemansa tuki uusissa tai hänelle stressaavissa tilanteissa, jos itse on niissä mukana. Ei yrittää tyrkkiä lasta yksin uusiin tilanteisiin vaan olla ihan siinä vieressä kanssakulkijana, myös henkisellä tasolla. Ymmärtää lapsen pelkoa. Ainakin meillä se pidemmän päälle on auttanut tosi paljon. Lapsi on saanut tarvitsemansa turvan ja sitten itse pikku hiljaa rohkaistunut menemään olemaan enemmän omassa varassaan. Mutta siis rankkaahan se on äidille ollut, kun lapsi roikkuu kaulassa tilanteissa (kuten vaikka muskarissa) kun muut lapset ottavat aktiivisesti ja reippaasti osaa toimintaan. Kyllä usein on ollut tuskastunut olo.

Tiedä sitten onko se auttanut. ap

Siis ujokin voi olla sosiaalinen, ujous ei poissulje sosiaalisuutta. Sosiaalisuus tarkoittaa, että on kiinnostunut muista ihmisistä ja ehkä nauttiikin heidän seurastaan. Ujous on "vain" temperamenttipiirre - ei ota kontaktia heti eikä mene suoraan uusia tilanteita ja asioita kohti, vaan katsoo ensin sivusta.



Ainakin temperamenttitutkija Liisa Keltikangas-Järvinen painottaa tätä asiaa kirjoissaan. Sosiaalisuus on usein ymmärretty väärin yhteiskunnassamme. Hän on myös tuonut esille, että ujo ei välttämättä koe sosiaalisissa tilanteissa stressiä. Ne lapset, jotka ottavat aktiivisesti kontaktia toisiin lapsiin voivat kokea enemmän stressiä (eivät toki kaikki, mutta osa kuitenkin)ja konflikteja. Ujon sosiaaliset taidot voivat olla hyvät.

mutta nyt 8-vuotiaana ei tosiaankaan enää ole. Arkuus hävisi eskarivuonna-ekaluokalla.



Mutta en ymmärrä miksei lapsi saisi olla arka jos vain ON sellainen luonteeltaan. Minusta oli tosi ikävää saada aina päiväkodista palautetta, että lapseni ei ole riittävän aktiivinen aivan kuin olisin sen itse aiheuttanut (miksi sitten kaksi muuta lastani ovat olleet erilaisia??). Olin itsekin aika ujo lapsena ja kärsin siitä jos pakotettiin "reipastumaan". Aikuisena en ole enää ollut, päinvastoin minua pidetään hyvinkin ulospäinsuuntautuneena.



Tuskin on kiinni ihmiskontaktien määrästä. Minunkin lapseni oli kokopäivähoidossa ja tapasi muita lapsia ja aikuisiakin.

hyvä pointti, että ujokin on sosiaalisesti taitava. Näin meidänkin lapsilla, vaikka ovat tosi arkoja ja ujoja. Eivät kuitenkaan vetäydy muiden lasten seurasta pois, päinvastoin!



Se onkin eriasia miten muut ihmiset näkevät tilanteen. Olen monta kertaa saanut kuulla miten joku lapsi on hirveän taitava sosiaalisesti, vaikka todellisuudessa saattaa olla se joukon pomo ja pomottaja. Onko se sitten kuitenkaan niin taitavaa sosiaalisuutta? ;-) Jotenkin ihmiset vain mieltää, että puhelias ja avoin lapsi = sosiaalisesti taitava eikä se aina mene yksiyhteen. Toki heitäkin on sitä en missään nimessä sano!



T. 2

(löytyy internet-sivuilta) on ollut hyvä kirjoitus ujon lapsen kasvatuksesta, en muista miltä vuodelta mutta eiköhän se sieltä löydy jos selailee eri vuosien kysymykset läpi.

7

Kaksplussan juttu. Ja on aina yhtä ihana kuulla perheistä joissa vain yksi lapsi tai osa lapsista on arkoja! ap

on tuonut kirjoissaan esille. Sosiaalisesti aktiivisimmat lapset eivät välttämättä ole kovinkaan taitavia sosiaalisesti - tosin ei aktiivisuus myöskään sulje pois sosiaalista kyvykkyyttä - ja he voivat olla hyvinkin konfliktiherkkiä.



Ihmiset vaan helposti liittävät toisiinsa asioita, joilla ei ole oikeasti yhteyttä.

tasapäistää.



Minusta siinä ei ole mitään outoa vaikka lapsi olisikin ujo ja hiljainen. Itse en ainakaan ajattele, että hiljaisessa tai ujossa lapsessa olisi mitään vikaa. Tärkeää on antaa lapsen olla luonteltaan sellainen kuin on. Kauheaa, jos ihan lapsesta tavallaan koko ajan viestitään, että sinussa on jotain vikaa. Kyllähän lapsi sen jossain vaiheessa alkaa uskoakin ja sitten ihan oikeasti luulee, että hänessä on jotain vikaa.



Anna lapsesi olla hiljainen ja ujo.



Ja pitää vielä mainita, että omat lapseni ovat suhteellisen rohkeita ja puheliaita. Ja silti en pidä ainoastaan sellaisia lapsia "normaaleina". Minusta lapsen tulee saada olla sellainen kuin on.

Eskarissa hänestä oltiin jo tekemässä erityislasta ujouden takia... Luulivat ettei osaa puhua, ja aina toitottivat lapsen kuullen, että sinun ääntäsi emme tänään sitten kuuleetkaan - voi kun sinä olet niin ujo ja arka - ei se tänäänkään uskaltanut sitä ja tätä... Voih.



Ekalla pääsi uuteen kouluun ja aloitti nk. puhtaalta pöydältä uuden ja open ja uusien kaverien kanssa. Hyvin sujuu koulu, osaa hoitaa hienosti asiansa, kysyä neuvoa, saa kavereita ja tykkää olla koulussa.



Ikää kun tulee lisää lapsi kasvaa ja reipastuu, ja toisaalta kun kukaan ei tee asiasta numeroa hän saa olla oma itsensä, ja itsetunto kasvaa sitä myöten. Ei hän ole huonompi kuin muut jos on ujompi!! Tämä on niin sitkeässä että reippaat lapset ovat ainuita oikeanlaisia lapsia.... =( Kyllä ne reippaatkin lapset pulaan joutuvat, eri tilanteissa vain. Koitetaan vaan auttaa lasta niissä tilanteissa joissa tarvitsee tukea, aika yleensä hoitaa loput.



Etkä ap ole huono äiti, lapsella on aivan riittävästi virikkeitä ja hän on vielä pieni ja SAA olla ujo, oikeastaan minusta kuuluukin olla, eihän hänellä ole vielä niin paljon elämänkokemusta että voisi olla joka tilanteessa reippaana.

lapsen ujouteen - ollaan itse kyvyttömiä kohtaamaan tällainen lapsi. Luulen, että monesti siitä on kyse kun lapsen ujous koetaan ongelmana.



Suuret päiväkotiryhmät yms. ovat siellä työskenteleville aikuisille haastavia - pitää hallita suurta laumaa ja sen toimintaa. Työtä helpottaa, jos lapset ovat "helppoja ja nopeasti kohdattavia". Ehkä joidenkin hoitajien on vaikea toimia ihmisten kanssa, jotka toimivat ja reagoivat niin eri tavalla kuin mitä itse?