Pelottais kauheesti saada poika

Ja hölmöthän ne vaan noudattaa jotain stereotyyppisiä rooliodotuksia, tosimiehet kulkee ihan omia polkujaan...

että kerhot ja koulut ja harrastukset ovat täynnä herkkiä poikia jotka eivät pelaa jääkiekkoa ja muita fyysisiä pelejä ja heidän huolestuneita äitejään. Herkät pojat löytävät seuraa toisistaan, ja usein on niin, etteivät he olekaan niin herkkiä kuin äiti uskoo.

...ajattelin ihan samaa esikoistamme odottaessamme, siis että pojan/miehen elämä on niin paljon rankempaa kuin tytön/naisen (ja olen tätä mieltä edelleenkin noin ylipäänsä ajatellen), mutta sittemmin kaksi poikaa ja yhden tytön synnyttäneenä ja aika pitkälle jo kasvattaneena, voin omasta puolestani sanoa, että kyllä ne paikkansa löytävät jos itsetunto on kohdallaan. Jotain myönnytyksiä lapset ovat joutuneet tekemään/omasta halustaan (??) tehneet: poika esim. sanoo Hello Kitty-vaatteitaan KOTI-vaatteiksi, kun tietää ettei niitä kouluun kannata laittaa.

Olen kokenut tyttöyden/naiseuden vaativana, tuntuu, että naisia revitään liikaa joka suuntaan. Pitää olla yhtaikaa herkkä, mutta kova, seksikäs, mutta neitseellinen, vaimo, äiti, uranainen jne. En itse jaksa olla kaikkea, enkä kyllä olekaan! Pojille sallitaan kuitenkin enemmän virheitä ja huonoa käytöstä. Pojat on poikia...



Itse olen harrastanut kulttuuria lapsesta saakka, niissä piireissä herkkiä poikia arvostetaan. Ja muutenkin yhteiskunta on muuttunut sallivammaksi miesten herkkyyttä kohtaan.

salettiin sellasen ihan älyttömän villin pojan, joka rakastaa lätkää ja kaikkia rambojuttuja. Ei halua lukea kirjoja, vaan huutaa ja juoksee ympäritaloa tartzankalsareissa. Sellasta on oikeesti tapahtunut. Esim. entiset kirjatoukka yläkertalaiset:)) Kyllä meillä oli hauskaa:)

meiltäkin löytyy pari kappaletta.

aikuinen, pärjää hyvin elämässään!

sukupuolta olevan lapsen saamista, niin suosittelen kyllä vilpittömästi, että pidättäydytte kokonaan vauvapuuhista.

Mieheni on todella nössö, noin suoraan sanottuna. Minua huvittaa katsella häntä lapsensa kanssa; poika juoksee riemusta kiljuen ympyrää huoneessaan ja isä makoilee tyynesti lattialla lukemassa.

Ei täällä kukaan pelkää tytön/pojan saamista, vaan sitä yhteiskuntaa, johon tyttö/poika joutuu sopeutumaan eli niitä vaatimuksia ja roolimalleja joita tyttö/poika joutuu sukupuolensa vuoksi kohtaamaan. Toisten mielestä tytöillä helpompaa, toisten mielestä pojilla. Riippuu varmaan vanhemman omista kokemuksista.

Kuinka voisin hänelle opettaa "normi"naiseutta kun en ole itse mikään hameihminen enkä huulipunillaläträäjä sun muu shoppailija.

Mutta ihan hyvin on mennyt! Nyt mulla on kaksi tyttöä ja toinen varsinkin kaiken kimmeltävän perään. Ja sitä on ihan mukava katsoa.

..joo kyllä mun mieheni mielestä on tää elämä täällä ollut vaikeeta. On pitänyt kehitellä "false-self", jotta on hyväksytty viiitekehykseen yms..



Ei saanut soittaa selloa, vaan lätkää oli pakko lämiä koko lapsuusikä, johtuen oman isänsä painostuksesta. Tuota ongelmaahan meillä ei olisi:)



Mun broidilla on myös ollut tosi vaikeeta, ja aina puhuu siitä, kuinka joutuu piilottamaan itsensä ja oikeat ajatuksensa, jottei tulisi täydellisen torjutuksi..



Ihana kuulla, että herkätkin pojat pärjää ok. Kyllä tää yhteiskunta ja arvostukset on varmaan muuttunut avarampaan suuntaan, kohti ihmisyyttä ja pois sukupuolikeskeisyydestä..



ap

Muistathan, ettei ongelmaa synny sitten toisinkaan päin. Jos lapsenne (oli se sitten tyttö tai poika) onkin se Tarzan tyyppi, niin antakaa hänelle tilaa vaikka sitten sen lätkän läimimiseen, jos se onkin HÄNEN luonteenlaadullaan varustetulle ihmiselle "se juttu".



T: Pikkuraivotar-rämäpäätyttöjen ja rauhallisen pianistipojan äiti

joko herkkä ja hauras tai sitten todella miehekäs tms. Itse olen nainen, joka harrastaa metsästystä, ammuntaa, olen käynyt armeijan ja luen paljon sotakirjallisuutta. Mutta toisaalta taas olen todella empaattinen, pukeudun naisellisesti ja tykkään ruoanlaitosta ja leipomisesta. Eikö meissä kaikissa ole useampi ulottuvuus ja hyvä niin, sillä kaikenlainen lokerointi on mielestäni vain pahasta. Meillä on myös kolme poikaa ja kyllähän ne taisteluleikkien keskellä hoivaavat pehmoleluja ja pussailevat ja halaavat.

Mullakin on tosi herkkä poika. Joka on myös äijä. Joka on myös rakastava isoveli. Joka on myös taistelusankari. Joka tykkää myös leipoa. Joka tykkää myös riehua kavereiden kanssa. Älkää nyt hyvät ihmiset luoko kauheita paineita asiasta, josta te ette voi tietää etukäteen mitään. Jos poika onkin täysin epäherkkä ja tuntee mieletöntä painetta kotona siitä, ettei saa olla sellainen kuin on. Vanhemmat ei vie edes lätkäharkkoihin tms. Panostakaa tulevan lapsenne itsetunnon kasvattamiseen, niin hyvä tulee.