Lue keskustelun säännöt.
IL:karkittomat lapset
12.11.2009 |
Mua rupes niin huvittamaan kun luin tämän jutun. Siinä äiti pullistelee kuinka 3,5v. lapset + vielä nuorempi sisarus ei kinu karkkia. Nostaa itseään jalustalle, vaikka eihän monet 3,5v:t vielä sitä karkkia kinua. Kehuu jutussa, että lapset kinuu kaupassa ennemmin kalaa tuoretiskiltä. Niin tekee munkin lapset, vaikka namiakin saavat syödä. Mä kunnioittaisin tota äidin itsekehua sitten, jos kyseessä olisi kouluikäiset lapset.
Ei karkille!
Keskiviikko 11.11.2009 klo 02.57
Kati Nuijanmaan lapset ovat tottuneet lähes kokonaan karkittomaan elämään.
Lauri ja Aarni Nuijamaa, 3, saavat karkkien sijaan viinirypäleitä. Äiti Kati ja sisko Solja, 1, seuraavat taustalta. (PETTERI KIVIMÄKI)
Karkki ei maistu 3,5-vuotiaille Laurille ja Aarnille eikä puolitoistavuotiaalle Soljalle. Nuijanmaan perheeseen ei osteta karkkia tai limua.
- Meidän mielestämme ihminen ei tarvitse karkkia mihinkään, perheen äiti Kati selvittää vanhempien ratkaisua.
Vanhemmat ovat alusta asti olleet karkin suhteen samoilla linjoilla, eikä karkittomuudesta ole tarvinnut sen ihmeemmin keskustella.
- Emme me ihan puritaaneja ole, sillä lapset saavat leivonnaisia ja jälkiruokia. Mutta meillä ei syödä sokerisia muroja tai jogurtteja. Teemme ruoan alusta asti itse. Lapset rakastavat kasviksia. En tiedä, onko se sattumaa vai vanhempien esimerkin tulosta.
Hammasterveys on Katille voimakas motiivi lasten karkittomuuteen, sillä hänellä itsellään on lapsuuden hammashoidoista ikäviä kokemuksia. Lapsia odottaessaan hän luki juttuja nykylasten huonokuntoisista hampaista. Hammastarkastuksissa lasten karkittomuus onkin saanut positiivisia kommentteja.
Suurin syy Nuijanmaiden karkittomuuspäätökseen ovat kuitenkin karkkien lisäaineet, joita Kati pitää vielä pahempana kuin karkeissa olevaa sokeria. Mieluummin Nuijanmaat antavat lapsille sokerin sokerina kuin karkkina. Kati saattaa joskus antaa lapsille sokeripalan, jos he sitä pyytävät.
- Lapset saavat sokeria niin harvoin, että he ovat sitä saadessaan oikein onnellisia. Kyllä sokeria voi syödä, mutta suosimme intiaanisokeria ja tummaa ruokosokeria. Suklaata lapset saattavat saada joskus vaikka retkellä. Ksylitolikarkkeja annamme lapsille, ja ne tunnetaan meillä hammaskarkkina.
Joskus kyläpaikassa on karkkia tarjolla. Silloin Nuijanmaiden lapset saavat luvan ottaa muutaman. Kati kertoo, että karkki selvästi kiinnostaa lapsia, mutta usein käy niin, että he ottavat namun ja sylkevät sen sitten pois.
- Ilmeisesti olemme onnistuneet, kun makea ei maistu pojille. Huomaan, että Lauri ja Aarni saattavat joskus syödä karkkia vain siksi, kun he tietävät, että siitä pitäisi tykätä.
Katin mielestä karkittomuudesta on ollut ainakin se hyöty, että hänen lapsensa syövät hyvin ruokaa ja tunnistavat nälän ja kylläisyyden tunteet.
- Kaupassakäynti on helppoa, kun ei tarvitse keskustella lainkaan siitä, ostetaanko karkkia. Poikia kiinnostavat kaupassa enemmän muut tuotteet ja he saattavat vaatia vaikkapa, että ostan kokonaisen kalan kalatiskiltä, Kati nauraa.
Hän toivoo, että lasten karkittomuus säilyy myöhemmälläkin iällä, vaikka ei oikein jaksa uskoa siihen. Kaveripaine karkin syönnille voi olla kova.
- Miehelläni oli ala-asteella vuoden ajan sama irtokarkkipussi, joten ehkä lapsillamme on hyvä geeniperimä karkittomuuden suhteen. Haluaisin lasten ymmärtävän, ettei ole pakko ruveta syömään karkkia, jos muutkin lapset syövät. Toivon, että pystyisin tukemaan lasten karkittomuutta silloinkin, kun he alkavat liikkua kaveriporukoissa. Tähän asti karkittomuus on ollut helppoa.
Kommentit (39)
ja pari esiteiniä.
Eivät ole koskaan vinkuneet karkkia hyllyillä.
Yksinkertaisesti siksi, että ovat tienneet äidin sanan olevan laki.
Ei siihen ole tarvinnut mitään erikoista "lapsemme ovat karkittomia"-juttuja.
Ihan normaalia kasvatusta, missä lapset tietää, mikä on oikein, mikä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mä en ole ikinä kuullut, että kellään karkkipäivä tarkoittaisi sitä, että koko päivä vedetään ihan hulluna herkkuja! Se sana vaan on karkkipäivä, muttei sitä tarvitse kirjaimellisesti ottaa.
Meilläkin se menee niin, että lauantaisin lapset saavat valita pastilliaskin tai suklaapatukan tai kolmea lajia irtokarkkeja (yhteispaino alle 100 g). Nämä sitten syödään useinmiten lounaan jälkeen jäkiruuaksi yhdessä sohvalla löhöillen. Muun ajan viikosta ei ole mitään superkieltäytymistä tai numeron tekemistä, että lauantaina sitten HERKUTELLAAN, pantatkaa nyt siihen saakka... Ja synttäreillä yms. saavat ihan normaalisti karkkia yms.
Mikä tässä nyt on huonoa hampaiden kannalta tai mikä tässä aiheuttaa syömishäiriön?
Maalaisjärki käyttöön!
monissa perheissä karkkipäivä tarkoittaa sitä, että lapsi saa kulkea karkkisäkki kourassa pitkin päivää tai hakea kaapista karkkia useamman kerran päivässä.
Eihän sillä suurta merkitystä ole, puhuuko karkkipäivästä vai herkkuhetkestä. Itse vaan olen siirtynyt tuohon jälkimmäiseen, ettei tule sellaista mielikuvaa myöhemminkään (kun ovat tän asian suhteen enemmän omillaan), että on ok napostella päivän mittaan ne namuset mitä sille päivälle on varattu. Kyllähän sanoilla on mielikuvansa, mutta perheen vakiintunut tapa on vahvempi leima lapsen mielessä kuin käytetty sana.
Karkkipäivinä rusinoita, kuivattuja hedelmiä jne. Kuinkas kävikään, nyt isona(17v) pahin karkinsyöjä mitä tiedän.
Kuopukselle taas tarjottu karkkia, ei ole koskaan siitä innostunut, nyt 7v.
Tiedän muuten muitakin joille käynyt samoin kuin meille esikoisen kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viinirypäleet tekevät höpöä hampaille ;). Ja kuivatut hedelmät ovat lähestulkoon pelkkää sokeria, johan sen maistaakin!
Meillä ei ole karkkipäivää mutta taapero saa n. kerran viikossa pienen askillisen xylitol-karkkia. Aina ei sitäkään. Hän ei saa limua kuin synttäreinä, mehua vain jos maito on loppu (yleensä juo kyllä vettä) ja leivonnaisia kyläillessä. Tuoreita hedelmiä saa 1-2 päivässä. Eli tavallaan voisi väittää että MEILLÄ syödään terveellisemmin kuin tuossa Iltiksen perheessä... mutta eipä kukaan meistä ole juttua tekemässä ;).
Ja tunnen paljon perheitä, joissa syödään meitäkin terveellisemmin!
on tietty karkkipäivä, mutta ei todellakaan koko päivää karkkia syödä, vaan kerrala se pieni määrä ja sit purkka perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen ei halua juuri koskaan, ei edes silloin kun tarjotaan. Kuopus haluaa useammin.
Annan taman anteeksi itselleni, koska ruokavaliomme muuten on terveellinen. Suuri osa vuoden hedelmista tulee omasta puutarhasta, jota lannoitetaan vain lampaanlannalla. Vihannekset ostetaan torilta, luomua.
Liha on aina koko lihaa, ei siis makkaraa tai leikkeita. Kala suoraan kalastajilta. Eineksia ei asuinmaassamme juurikaan ole, joten kaikki tehdaan alusta asti itse.
Sokeri on paheemme :/
...itse en saanut karkkia koskaan pienenä ja kun murrosikä koitti niin aloin ahmia sitä urakalla :) Ja kaiken sokerisen ahmiminen jatkuu edelleen... t.äippä 36v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me saimme lapsena tosi harvoin karkkia. silloin kun saatiin niin jostakin pussista jokainen sai tyyliin muutaman karkin. Kyllä se harmitti ihan älyttömästi.
Heti kun aloin itse tienaamaan rahaa mainostenjaolla niin sen jälkeen olen syönyt karkkia ihän hirveesti.
Olen 30v viiden lapsen äiti ja edelleen suorastaan ahmin karkkia. en ole koskaan ollut ylipainoinen. tällä hetkellä 170cm/63kg.
Syön salaa lapsilta.
...itse en saanut karkkia koskaan pienenä ja kun murrosikä koitti niin aloin ahmia sitä urakalla :) Ja kaiken sokerisen ahmiminen jatkuu edelleen... t.äippä 36v
Mutta käytännössä söin karkkia tosi useasti, varsinkin isovanhemmilta sai läjittäin karkkia kun pyysi. Mässäily päättyi tahdovoimallani joskus 19-20 vuotiaana, kun otin kromin avuksi. Nyt syön karkkia, kun tarjotaan, suklaata ehkä patukan viikossa.
Todellakin meidänkin lapset saa tosi vähän karkkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karkkia saa namipäivinä ja olen huomannut, että lapset ovat tyytyväisiä, vaikka namia ei saisi kuin ihan pikkuriikkisen namipäivänä.
Limpparia ostamme tuskin laisinkaan. Ehkä synttäreille tai kun on limua juovia vieraita tulossa.
Sipsejä en osta oikeastaan laisinkaan.
Meillä herkutellaan pullalla ja jätskillä. Kohtuuannoksia ja aniharvoin herkkukastikkeita tai koristeita jätskin päälle.
Lapset tykkäävät popsia välipaloiksi marjoja, kasviksia. Pienet kirsikkatomaatit ovat juuri nyt pop. Ja pähkinät, jotka saa itse särkeä ja kaivella sisukset suuhun.
Emme pidä tästä mitään melua. Se on vaan meidän perheen tapa.
ja joskus muulloinkin hieman erikoistilanteissa, ja söisivät sitä tasan niin paljon kuin niille antaa. Eli tuntuu, että parempi olisi ollut olla antamatta niitä ikinä ollenkaan, niin ei olisi tätä ongelmaa. Ahmisivat sitten teineinä ehkä, mutta parempi sekin, kuin ahmivat nytkin alle kouluikäisinä jos vain karkkia eteensä saavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...itse en saanut karkkia koskaan pienenä ja kun murrosikä koitti niin aloin ahmia sitä urakalla :) Ja kaiken sokerisen ahmiminen jatkuu edelleen... t.äippä 36v
Meillä jopa vanhempien tuttavat huolestuivat meidän lasten puolesta, kun ikinä ei saatu karkkia. Päätin jo ihan pienenä, että sitten kun äiti ei enää määrää, syön karkkia vaikka joka päivä. Ja noinhan tuossa on käynyt - valitettavasti... Ei mitään rajaa.
Kyllähän se oikeus sokeri-herkkuilla mässäilemiselle on kaikkien palstan white trash mammojen pyhä lehmä, älkää sitä kivittäkö!!!
ei poika 2,5v. saa karkkia. Saa rusinoita ja kuivattuja hedelmiä karkin tilalla. On saanut kerran maistaa lakua. Suklaa- ja jugurttirusinoitakin maistanut kerran tai pari.
Ollaan miehen kanssa syöty aina paljon karkkia ja sipsejä ja juotu limua, mut en halua näitä tapoja lapselle opettaa.
jos sai jossain synttäreillä, sylki pois.
Oli xylitol-pastilleja ja xylitol-purkkaa (on edelleen) ja suklaata jouluna ja pääsiäisenä ja jossain kakuissa on tummaa suklaata.
Ei tykännyt limsasta eikä jugurtista eikä vieläkään, sanoo että väkevää. Mehua saa joskus, saunapäivinä, reissuissa joskus pillimehun tai juhlissa.
Leivotaan kyllä pullaa ja piirakoita ym. ja tykkää niistä, joten mikään sokeria vieroksuva ei ole. Ja jäätelöstä tykkää myös.
Mutta yhtäkkiä vähän ennen 4-v synttäreitä rupesi tykkäämään esim. hedelmäkarkeista ja otettiin sitten karkkipäivä käyttöön.
Mieluummin tulisi puhua herkkuhetkistä. Jos karkkia tarjotaan, se tarjotaan sen hetken ja sitten laitetaan pois. Ei siten, että on koko päivän mahdollisuus herkutella. Tai että edes useampana hetkenä päivässä.
Meillä tämä on toiminut. Lapset saavat karkkia / suklaata sopivan annoksen, joka syödään pöydässä. Sitten, kun on saatu tarpeeksi / syöty kaikki, hetki on ohi ja otetaan purkka ja jatketaan muita touhuja. En odota, etteikö myöhemmin lapset kulje karkkipussi taskussa, mutta emmem kuitenkaan halua kasvattaa siihen kun tällainenkin on mahdollista toteuttaa.