Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eskaripojan kaverisuhteista. Mitä mieltä?
11.11.2009 |
Poika aloitti eskarin syksyllä ja sitä ennen ehti olla tarhassa huhtikuusta 2009 asti. Sitä ennen ollut pph:lla.
Nyt on kyse kavereista joita pojalla ei vielä ole. Haluaa selvästi illalla mennä ulos leikkimään ja onkin pari kertaa ollut yhden eskarikaverin pihalla. Tyttö asuu ihan naapitalossa, joten voi mennä yskin sinne.
Lähettyvillä (kävelymatka 5min) asuu myös muita eskarilaisia joiden kanssa poika leikkii eskarissa.
Laitoin tässä pari viikkoa sitten viestiä parin pojan äidille ja kysyin voivatko/haluavatko pojat tulla meille tai meidän pihalle leikkimään joku ilta. Molemmat vastasivat ettei pojat enää illalla mene kaverille tai ulos koska on aikainen nukkumaanmeno arkena. No sen ymmärrän toki mutta toissapäivänä poika pyysi, että soittelen tälle naapuritalossa asuvan tytön äidille ja pyytsäisin josko tyttö voisi tulla ulos. Puhelun aikana kävi ilmi, että hän oli yhden näiden poiken luona pihalla leikkimässä.
Minä siinä sitten pojalle selittämään, että tyttö ei nyt voinut tulla ulos. Hitsi, että pahoitin mieleni pojan puolesta. Pojalle kerroin, ettei nuo pojat voi/saa tulla illalla ulos leikkimään.
No, ehkä ylireagoin tai mielikuvitukseni on liian vilkasta ja kuvittelen kaiken mutta tuli vaan olo ettei poikaani haluta lapsensa kaveriksi.
Kaikki ovat käyneet samaa tarhaa jonne poikani meni huhtikuussa 2009.
Kommentit (2)
vaan siitä että ehkä nämä kolme lasta ovat keskenään entuudestaan hyviä kavereita (äidit ehkä tuttuja toisilleen) ja jotenkin on vaivattomampaa ottaa tuttu tyttö omalle pihalle leikkimään kuin että viedä oma lapsi vähän tuntemattoman pojan luokse kylään. Jotain tällaista se voisi olla.
Harmillinen tilanne kuitenkin. Itsekin olemme vasta muuttaneet uudelle alueelle ja lapsi on vanhan kotialueen eskarissa. Uusia kavereita on tullut vasta yksi lähistöltä ja välillä harmittelen pojan puolesta, kun ei ole kaveria vaikka mieli tekisi. Minusta tuntuu välillä, että ihmiset ovat kauhean välinpitämättömiä näistä lasten kaveriasioissa. Jos omalla lapsella on "riittävästi" kavereita, ei ehkä nähdä vaivaa, että lapsi kasvattaisi enää kaveripiiriään. Ja näin sen naapurin yksinäinen saattaa jäädä kokonaan vaille kaveria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Tai poikasi ei ole kovin haluttu kaveri vaan ns. hätävara, joka kelpaa seuraksi kun kukaan muu ei ole kotona.
Sori, tiedän tunteen, itselläni sama tilanne poikamme kanssa. Ei kelpaa hänen seuransa kellekään kotipiirissä. On lakattu jo yrittämästäkin. Sisaruksia onneksi on.