Asennemuutokseen apuja, lapset kaduttaa
Ei ole hetkittäistä vaan jatkuvaa. Lääkkeistä ei ole avuksi. Asennemuutos tarvittaisiin.
En voi myöskään ottaa ja jättää lapsia isälleen.
Tätä kaduttaa ihan yhtä paljon tai hän se tartutti tunteen minuun käytöksellään.
Viimeisinpänä ärsytyksen aiheena samanikäiset tuttavat ottavat pitkiä lomia ja matkustavat ympäri maailmaa, meille pitää riittää hikinen Thaimaan matka lasten kanssa lomalennoilla. En sanoisi lomaksi tai isoksi elämykseksi. Joka paikkaan lähteminen ja lastenvahtien järjestäminen on tosi hankalaa ja arkisin ei ehdi harrastaa kunnolla itse mitään kuntoilulajeja, ja aika menee komentaessa. Lapset pahassa uhmavaiheessa, varsinkin eskarilainen.
Kommentit (10)
Ei tee kenellekään perheessä hyvää olla tuollaisessa ilmapiirissä.
Vaikka elämä on usein raskasta ja vaikeaa, kyllä suurin osa vanhemmista rakastaa lapsiaan niin paljon, etteivät voisi kuvitellakaan elävänsä ilman heitä. Sen lisäksi, että olette itse onnettomia, ovat lapsenne varmaankin vielä onnettomampia.
Et näköjään ole ehtinyt kasvaa tuosta minä minä minä vaiheesta ulos ennen lapsia. Olette siis tavallaan yhtä minäkeskeisiä lasten kanssa ja tuo yhtälöhän ei toimi. Se että kutsut Thaimaan matkaa hikiseksi kokemukseksi osoittaa suurta kiittämättömyyttä ja egoismiä ja empatiakyvyn puutetta.
Tämä menee nyt vain haukkumiseksi, mikä ei tietenkään johda minnekään.Rakentavia ehdotuksia on vaikea antaa, koska kuten itsekin ymmärrät asenteessasi on vika, ei muussa. oletko edes kiitoollinen terveistä(?oletan) lapsistasi?
Pian on jo lapset isoja ja saatte reissata missä tahansa, jos vain aikaa ja rahaa riittää. Keskity olennaiseen, harrasta edes jotain kuntoilua ja koita tehdä perhelomat mahdollisimman nautittaviksi (esim. sinne Thaimaahan ei ole mikään pakko matkustaa) - vuokratkaa vaikka huvila Toscanasta ensi kesänä :)
Ei ole hetkittäistä vaan jatkuvaa. Lääkkeistä ei ole avuksi. Asennemuutos tarvittaisiin.
En voi myöskään ottaa ja jättää lapsia isälleen.
Tätä kaduttaa ihan yhtä paljon tai hän se tartutti tunteen minuun käytöksellään.
Viimeisinpänä ärsytyksen aiheena samanikäiset tuttavat ottavat pitkiä lomia ja matkustavat ympäri maailmaa, meille pitää riittää hikinen Thaimaan matka lasten kanssa lomalennoilla. En sanoisi lomaksi tai isoksi elämykseksi. Joka paikkaan lähteminen ja lastenvahtien järjestäminen on tosi hankalaa ja arkisin ei ehdi harrastaa kunnolla itse mitään kuntoilulajeja, ja aika menee komentaessa. Lapset pahassa uhmavaiheessa, varsinkin eskarilainen.
Rakastan kyllä kovasti lapsiani, mutta aika ajoin sitä iskee vastaava fiilis.
Olisit nyt edes kiitollinen Thaimaanlomastasi, itse olen matkustanut viimeksi Suomen rajojen ulkopuolelle yli kuusi vuotta sitten ja sekin oli työmatka...
Joskus tulee itsellekin vastaavia puuskia kun lapset on hankalalia ja työkaverit brassailee lomamatkoillaan. Lapsenhoitoapua ei saa ikinä yhtään mistään (ei siis ole hankalaa vaan mahdotonta) ja harrastuksille ei jää aikaa, näin pikkuvauvavaiheessa on ihan mahdotonta edes syödä rauhassa...
Mutta tämä vaihe ei kestä loputtomiin. Lataan uskoni siihen, että kun lapset kasvaa, voin taas tulla ja mennä haluni mukaan.
vaikkei se siltä työläinpänä aikana tunnukaan. Mutta niin siinä vain käy, pikkulapsivaihe hujahtaa nopeasti ohi ja kohta ei teinit paljoa teitä seurallaan rasita. Ja sitten ne jo muuttaakin pois ja olette taas kahdestaan.
anteeksi nyt, mutta voi vittu että riittää tyhjän ruikutajia!
eläissäni en ole tukholmaa pidemmällä käynyt. rahaa ei ole kuntosalilla käyntiin.
ja lapsiani rakastan!
hae nyt ihmeessä hv' ihminen apua!
elämää jonain elämysmatkana jossa koko ajan on tahduttava itselle jotain huiman elähdyttävää tai tulee masis?
Mulle riittää tällä hetkellä se, että lapsille on suuri elämys päästä välillä kirjastoon tai tavallisen välipalan sijaan otetaan syötävä ulos pihalle ja syödään ne jossain kannonnokassa.
On joo todella asenteesta kiinni, joko näkee iloa ja onnea pienissä asioissa (mm.lapsissa) tai sitten ei näe hyvää missään. Tai sitten on on kestopessimisti ja sen kanssa vaan sit täytyy oppia elämään. Ite en viitsinyt, otin eron siitä pessimististä ja nyt menee hyvin (nimittäin huono asenne tarttuu helpommin kuin iloinen).
tai missään muuallakaan. Reissussa aina lapsia pitää vahtia enemmän, järjestellä enemmän, sietää lasten väsymystä enemmän (lennon/kuljetuksen yms. odottelujen, pitkän matkustamisen ja aikaeron merkeissä).
Lomakohdetta miettiessä pitää pikkusen paremmin miettiä, mitä se matka merkitsee lapselle. Matka lähikylpylään tai metsään voi olla huomattavasti tärkeämpi ja antoisampi.
Pienennä odotuksesi noin kymmenekseen nykyisestä.
Mitään konkreettista neuvoa en kyllä osaa antaa. Aika varmasti auttaa, kun lapset kasvavat isommiksi niin sinullekin jää enemmän omaa aikaa.