mikä ihme on elämän tarkoitus, jos on vain vastoinkäymisiä??

Ystävät kaikkoavat surun edessä, mutta senkin kanssa elää vaikka se tietysti on kovin loukkaavaa.



ihmiset eivät tiedä mitä sanoa



ei kukaan tarvitse sanoa mitään - voi vaan olla ja sanoa, että ottaa osaa

Elämän tarkoitus on jollain lailla pitää yllä elämää. Eli ihmisrotu on suunniteltu niin että se elää, ja tuottaa jälkeläisiä, ja tekee kaikkensa jotta ei kuolisi, eli siis eläisi ikuisesti. Kuka tai mikä haluaa että näin on. Sitä emme vielä tiedä, tai emme saa varmaan koskaan tietääkään. Itse epäilen vahvasti että Maailmankaikkeudessa, tuolla jossain avaruuden sisällä elää joku suuri organismi, joka on suunnitellut meidät isännäkseen. Eli jollaintavoin elää tässä elävässä aineessa jollaintavoin loisena... Kuulostaa hullulta, mutta miten hullulta kuulostaa Taivaan Isä?!

itämaisten uskontojen perusajatus tuo. Ajattelen samoin.

eli jos teet töitä vanhusten kanssa tee sitten jotain vapaehtoisesti lasten kanssa

kukaan ei ole kuollut tai on sairas ja sinä olet niin masentunut. tee jotain

ei hyvän miehen tapaaminen ja perheen saaminen ole perusoikeus. hanki lapsi yksin jos et löydä miestä. tee jotain! elä!!!

mielestäni en ole itsekeskeinen.

Olen aikaisemmin ollut todella ystävällinen, avulias ja liian sinisilmäinen, tullut kusetetuksi monen "ystävän" taholta ja samoin miesten.

En vain enää jaksa yrittää antaa muille, kun siitä ei saa kuin pahan mielen takaisin.

Ja teen työtäni jo vanhojen ihmisten parissa, joten yritän silti antaa heillekin parhaani.

Ahdistaa töissäkin se, että kaikilla, ihan kaikilla muilla työkavereilla on perheet ja elämät. Minun elämäni on niin köyhää, yksinäistä ja tylsääkin tylsempää.

Tiedän, että joku vastaa hanki harrastuksia ym ym. Mutta kun mikään niistä ei kiinnosta yksin!!

Tyhjään kotiinkin ahdistaa mennä joka ikinen päivä yksin.

Vihaan tätä yksinäisyyttä.

ajatteleeko joku muukin samoin? Voitko kertoa jonkun uskonnon, joka uskoo näin? Olen vaan itse tullut tähän tulokseen. Olen myös aivan varma että meduusat ovat jotain ulkoavaruudesta tullutta, sekä virukset. Oletko koskaan nähnyt virusta. ne eivät voi olla tältä planeetalta!

kuin muuttaa ajatustapaasi. Elämäsi on juuri sellaista kuin millaisena sen näet. Joko yksinäistä tai täynnä mahdollisuuksia. Tutki itseäsi, kehitä itseäsi, luo, elä, anna itsestäsi muille - vaikka vapaaehtoistyön kautta - ja se mitä haluat tulee luoksesi huomaamatta. Tee elämäsi sellaiseksi kuin haluat sen olevan.

En näe tätä organismia minään loisena vaan ehkäpä just jumaluutena tai energiana, hyvänä, joka elää kaikessa, ihmisissä, puissa, eläimissä jne.

käytä se hyvin. Eli päätä mihin suuntaan haluat sen menevän, ja toimi sen mukaan. Nyt en puhu äidille, joka menetti lapsensa. Hänelle: Otan osaa suureen suruusi.

nimenomaan jonain hyväksikäyttäjänä:) Mutta on tietenkin hienompaa ajatella se jonain energiana. Niin, luultavasti se onkin jonkinlaista energiaa. Niinkuin kaikki muukin. Harmi että olen vain jonkun energian "johdin". No pidän hauskaa sen ajan, kun sitä kestää:)

Tunnetko muitakin jotka ajattelevat näin?

helvettiä, yksinäisyyttä ja köyhyyttä koko elämä. Mitä vaan teenkin, kaikki menee vituiksi!



Olen kaksi kertaa itsaria yrittänyt.

olet varma että tämä johtuu siitä, että olet syntynyt keskiviikkona:) Muuta johonkin kommuuniin vaikka Köpikseen, tai muuhun iloiseen kaupunkiin:) Etsi iloa ympäriltäsi. Jos olet tuollainen valittaja, ei kukaan seurassasi viihdy. Älä nyt kuitenkaan tapa itseäsi. Liity hyväntekeväisyysjärjestöön tai vaikka seurakuntaan:)

ajattelevaa olen elämäni varrella kohdannut. Hindulaisuus kuvaa aika tarkoin tapaani ajatella. En erottele uskontoja toisistaan vaan katson niiden olevan samaa kuten hindulaisuudessakin ajatellaan.

"Keskeinen käsite hindulaiselle ajattelulle on mokša, jossa vapaudutaan jälleensyntymän eli samsaran ketjusta ja yhdistytään brahmaniin (vrt. nirvana). Ihminen syntyy maan päälle yhä uudestaan, kunnes hän oivaltaa yksilöllisen sielunsa atmanin ja maailmansielun brahmanin olevan yhtä."

Minulla alkoi elämä vasta 32vuotiaana - siihen asti ei ollut muuta kuin itkua ja hammastenkiristystä.

No totta puhuen, tavallaan jatkui sitten vielä muutama vuosi taspainoilua hyvän ja pahan olon välillä, vaan mitä "vanhemmaksi" tulin, sitä paremmaksi elämä muodostui - ehkäpä juuri siksi, kun varhaisnuoruuteni ja varhaisaikuisuuteni oli ollut niin tavattoman vaikeaa - osasin suhteuttaa asiat.

Elämäntilanne on tämä: Olen 30v, sinkkuna vasten tahtoani koska en vain löydä sitä oikeaa en sitten millään ja saan jatkuvasti kohdata rankkoja pettymyksiä miesten suhteen, oman perheenkin haaveen saa pian jättää... Työpaikka on, mutta en viihdy siellä. On todella paljon asuntolainaa, joten en pysty opiskelemaan uuteen ammattiinkaan. Asunnon myynti ei ole vaihtoehto. Ystävät ovat pettäneet pahasti ja olen todella yksinäinen, vaikka pari ystävää onkin. Näemme harvoin. Olen aina masentunut ja ahdistunut, elämässä ei suju mikään. Joskus vain en todellakaan ymmärrä miksi minut on tänne luotu!?!

Narkkari huumeesta, läski herkuista. Elämän tarkoituksena on mässäillä ja ahnehtia niin paljon kun kerkee kunnes kuolee.

Pitää olla nopea. Sen lisäksi ei saa kärsiä ikävistä asioista yhtään. Esim siivousta pitää vältellä jos se tuntuu vastenmieliselle. Työtä pitää tehdä jos siitä nauttii ja päinvastoin.

Osaan asioita voi itse vaikuttaa ja osan säätelee sattuma. Minullakin on ollut muutaman vuoden jakso täynnä kaikkia mahdollisia vastoinkäymisiä, joille ei tuntunut loppua tulevan. Sitten tuuri taas muuttui. Yritä luottaa tulevaisuuteen ja siihen, että kyllä niitä parempiakin aikoja vielä tulee.



t. Miniä, joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-taulukon

Jokainen ihminen on erilainen, jokainen kasvattaa lapsensa eri tavalla, elää eri tavalla, nauttii eri asioista..



Mutta niin, ite pelkään sitä kun tässä meidän naapurustossa vöyhöttää vapaana koiria (ilman omistajaa) että ne hyökkää pian lasten kimppuun, on niitäkin nähhty, sikainfluenssa... huono keli ja lapset on kyydissäk, entä jos sattuu jotain, varsinkin lapsille..auto kääntyy poikittain tielle ja joku hullu ajaa kylkeen? Ei oo viikkoakaan siitä ku joku ÄÄLIÖ ajo 3 autoa ohite keltasilla viivoilla. Muutama ystävä kuollut auto-onnettomuuksiin/sairauksiin, monia raiskattu.. mitä odottaa tulvevaisuudelta...?

Moni tarjoaa sitä onnen ja ilon lähteeksi mutta minusta elämässä pitäisi olla jotakin mieltä!



Minun elämässäni on vain jatkuvaa työttömyyttä ja työpaikan etsimistä, rahattomuutta ja tiukkuutta. Ei ole varaa hammaslääkäriin, ei gyneen, ei uusiin vaatteisiin. Kaikki raha menee lasten vaatteisiin ja syömiseen sekä asumiskuluihin. Itselleni en saa enää mitään. En ihan oikeasti jaksaisi olla vain antavana osapuolena! En saa siitä mitään.



En todella tiedä mikä on elämän tarkoitus. Ehkei sitä olekaan. En ainakaan pidä elämästäni yhtään.



Lohduttavaa kuulla, että joku muukin kärsii samasta ongelmasta.