miten rohkaista ujoa eskarilaista?

eniten minua tässä ihmetyttääkin se että heti aletaan ehdottelemaan kouluvuoden lykkäystä vaikka eskariakin on takana vasta muutama kuukausi.. eikö ensin vois miettiä keinoja siellä eskarissakin pojan rohkaisemiseksi.. tuli vaan mieleen että tässä taas nähdään se että rohkeat ja ulospäinsuuntautuneet on heti kypsempiä.. vaikka eihän se niin mene..ujot ja rauhalliset voi olla paljon fiksumpia!

Jonkun tutkimuksen mukaan lykkäys ei auta lasta pärjäämään koulussa yhtään sen enempää ja siitä voi olla haittaakin lapselle.



En tosin tiedä mitä ongelmia ko. tutkimus käsitti, liittyikö se ollenkaan sosiaalisiin "ongelmiin" vai enemmänkin joihinkin muihin valmiuksiin.

eikä varmasti koulun aloituksen lykkääminen muuta asiaa. Päinvastoin. Ujohan voi olla hyvinkin sosiaalinen ja jos kouluun menoa lykätään voi kokea sen ahdistavaksi ettei olekaan tarpeeksi hyvä. 6- vuotias kuitenkin tajuaa jo asioita.



Itse olen ollut ujo koko ikäni. Totta kai, nyt aikuisiällä helpottaa mutta en vieläkään avaa suutani pahemmin kahvitunnilla jos on iso porukka koossa. Koulussa olin ujo, en juuri viittaillut tunneilla, mutta arvosanani olivat kuitenkin 8-10 luokkaa. Esitelmien pitäminen oli kauheaa, mutta ne oli vaan pakko pitää.



Oma lapseni on myös ujo vieraita kohtaan, mutta tutuissa ympyröissä oikea papupata ja ilopilleri.



Kyllä sun poikasi varmasti pärjää, jos ujous on ns. normaalia eikä haittaa elämää. Tarkoitan siis, että uskaltaa lähteä eskariin ja hänellä on kavereita yms.

ehdottaa moista, tuskin lapsi mitenkään kehityksessä jäljessä kuitenkaan on. Ujous helpottaa ajan myötä vaikka ei varmaan maailman vilkkaimmaksi muutukaan, eikä tarvitsekaan. Älä siis suostu kouluunmenon siirtämiseen.

Onko siitä lapselle jotain haittavaikutuksia?

Vai onko niin, että sen kokee ongelmaksi aikuinen, joka ei osaa suhtautua lapseen ja hänen ujouteen luonnollisesti?



Jotkut aikuisehan kokevat itsensä aivan neuvottomiksi ujon lapsen kanssa, varmaan tällaista voi olla jollain kasvatusalan ammattilaisillakin? Jos ujo lapsi tuntee tulevansa hyväksytyksi sellaisena kuin on, hän pystyy paremmin luottamaan hoitajaansa ja sitä kautta "avautumaan".



No, ehkä tuo eskariope on osannut suhtautua lapseen luontevasti.

Meillä myös ujo eskari ja alku takkusi mutta ihanien opettajien tuella pääsi ujoudestaan yli ja nyt on kuulemma kuin uudesti syntynyt; vapautunut, aktiivinen, juttelee paljon, haluaa osallistua kaikkeen jne = täysin oma itsensä. Ja alussa siis oli todella vaikeaa (itki illoin ja aamuin, ei halunnut jäädä, koki olonsa turvattomaksi isossa ryhmässä jne). Meillä auttoi se, että juttelin paljon opettajien kanssa ja mietimme yhdessä mitä tehdä; lisäksi lapsi puhui todella paljon tuntemuksistaan jotka myös kerroin opeille ja ne pyrittiin mahdollisimman hyvin huomioimaan. Joten kehottaisin vielä yrittämään!

yhteistyöllä päästään eteenpäin. Kyllähän ympäristölläkin (eskari ja sen ihmiset) on vaikutusta ujon lapsen olemiseen, ei se ole vain niin että lapsi on jotenkin "vääränlainen" vaan kyse on vuorovaikutuksesta. Vuorovaikutukseen vaikuttavat aina toinenkin osapuoli ja ympäristötekijät.

eskariope on sellainen, että siitä aistii että se tykkää rohkeista ja ulospäin suuntautuneista lapsista,hänen tyylinsä keskustella asioista onkin vain ilmoittaa omat mielipiteensä.. esim viime viikolla kun hain poikaa eskarista hän vain yhtäkkiä töksäytti että ollaanko ajateltu että poika ei olisi ensi syksynä vielä valmis kouluun.. olinkin aivan ihmeissäni koska aiemmin ei ollut mitään puhetta että pojan ujous olisi ongelma..

toinen opettaja on taas paljon lämpimämpi ja helpommin lähestyttävä. hänen kanssaan olenkin jutellut pojan asioista,ja hän ei ole puhunut tästä kouluunmenon lykkäämisestä mitään..että varmasti myös opettajien luonteissa ja aamattitaidossa on eroja..

ei kai kannata suhtautua liian vakavasti. Nyt on pari kertaa tullut omalle kohdalle, että opet töksäyttelevät outoja ja keskenään ristiriitaisia kommentteja.



Ihmisiä nekin on ja osa ei osaa tuoda asiaansa kovinkaan korrektisti esille. Omituisin mitä kuulin, että erään lapsen vanhemmille oli sanottu, että poika on vähän tylsä, mutta muuten menee ihan hyvin koulussa!!

sosiaalisista syistä monikin eskari jää vielä kypsymään ja rohkaistumaan vuodeksi ennen kouluun menoa. sehän on vain lapen parhaaksi. tilanne voi vain pahentua, mikäli poikasi ei ole valmis sosiaalisesti astumaan kooulumaailmaan.



lue Liisa Ketikangas-Järvisen Temperamentti. Mahtava kirja erilaisista temperamenttieroista ja ujojen lasten käsittelemisestä-

ujoushan on yksi temperamenttipiirre, jota on hyvin vaikea kitkeä pois tai muuttaa. se vain pitää hyväksyä.

ujous ei haittaa mitään, ja yleensä nää hiljaset ja rauhalliset pärjää keskivertoa paremmin. Pari ekaa kouluvuottakin voi lapset olla enempiä puhumatta, kyllä se sitten siitä lähtee.