Haluan tulla järkiini.

Ei voi mitään, mutta näin on käynyt: ajattelen työkaveriani jatkuvasti eroottisessa mielessä. Olemme molemmat perheellisiä ja luulin, että tälläinen on kohdaltani taaksejäänyttä elämää, elin sinkkuaikoina villejä vuosia ja kaipasin rauhallista perhe-elämää. Nyt huomaan kaipaavani baari-iltoja jne.



Töissä saan sydämentykytystä kun tämä mies on lähelläni, teemme jonkin verran töitä yhdessä.



Rakastan miestäni ja perhettäni, mutta salaa ajattelen toista miestä ja kuvittelen meitä yhdessä jossain työpaikan sopessa suutelemassa kiihkeästi.



Toisaalta tunnen, että tämä on ihanan kutkuttavaa kun tiedän, että mitään ei tule tapahtumaan kuitenkaan. Toisaalta taas koen syyllisyyttä jo näistä ajatuksista. On vain äärettömän ihanaa tuntea tätä himoa ja toisen läsnäolon kutkuttavaa tunnelmaa. En voi enää ikinä tässä elämässa kokea sitä ns. luvallisesti ja se ehkä vähän harmittaakin.



Loppujen lopuksi haluan kuitenkin "toipua" tästä mielenhäiriöstä, mutta miten?