Miten masentunut pääsee ulos neljän seinän sisältä?
Ilman lääkkeitä? Voiko "oivallus" ja tietoisuus masennuksesta parantaa...?
Kommentit (29)
pystyn vielä nippa nappa tekemään töitä. Mutta tiukille se ottaa, kun lanttu ei leikkaa ja aloitekyky on pyöreä nolla.
Elin noin. Olin todellakin masentunut en leikkinyt masentunutta. Ulosotto minua auttoi lopulta ja sosiaalityöntekijä vaikka vastoin omaa tahtoa. Nyt tajuan että hän teki oikein en vain ymmärtänyt mikä on hyväksi minulle.
vaikeaa on, kun vihaa itseään ja omaa lihaksetonta kroppaansa niin paljon, että ei kestä ja purskahtaa hallitsemattomasti itkuun. EI kauheasti kehtaa julkisilla paikoilla liikuskella punaisilla silmillä.
en ole ajatellut että olen masentunut, mutta syön kuitenkin ssri lääkkeitä ja käyn terapiassa ja voin välillä aika pahoin, kait se on ainakin jonkun tasoista masennusta, joskus en meinaa päästä ulos asunnosta, kun olen ollut 4 seinän sisällä 3 viikkoa alkaa tuntua että on pakko lähteä jonnekkin. sitte alan tekemään lähtöä niin etten ajattele että lähden vaan otan pienen askeleen kerrallaan, sukat jalkaan, muut vaatteet, avaimet, känny, sitten eteiseen ja sitten olenkin ulkona huomaamatta, siitä se lähtee.
pitäisi olla joku joka odottaa, jokin sovittu meno.
http://www.goodreads.com/book/show/1694413.Get_It_Done_When_You_re_Depressed Tämä on hyvä kirja. Käytännön neuvoja. Ja pääpointtina, että masennus ei välttämättä tule poistumaan, mutta siitä huolimatta voi toimia. Esim. että työnjäljessä kukaan ei huomaa eroa, onko se tehty hyvällä mielellä vai masentuneena. Tai että ei kannata odotella, milloin tulee inspiraatio tai mennä tunteen mukaan, vaan luoda päivään rakenne jota noudattaa kaikesta huolimatta.
Onko kellään Voxraa tai muuta vastaavaa lääkettä, ei siis ssri-lääkettä? En nyt muista miten se tarkalleen meni, mut tuossa lääkkeessä just aloitekyky paranee, ei tee tunnottomaksi tai mitään ja mua hoitava hlö sanoi että tutkimusten mukaan tuo lääke saa aivot toimimaan kuten lapsella, eli omaksumaan paremmin tietoa, aivojen yhteyden toimivat tehokkaammin jne. Mä oon kyllä huomannut toivottuja tuloksia vaikka en olekaan täysin parantunut. Aikaisemmin mua ei kiinnostanut mikään, nyt jaksan käydä töissäkin, jopa innostumaan ajoittain jostain. Suosittelen pyytämään lääkkeen vaihtoa tai ainakin keskustelemaan hoitavan tahon kanssa jos kyse on nimenomaan siitä, ettei jaksa tehdä mitään kuten minulla.
kovalla päihdekierteellä. Sitten uusi korjaus ja selvittely mitä tuli tehtyä ja ketä nämä uudet ihmiset on ja halutaanko ne pitää ympärillä. Eli päihteitä paljon ja sekoilua ympäriinsä.
sellainen tila, ettei viitsinyt/muistanut käydä suihkussa jne. kesti noin puoli vuotta, nyt viiden vuoden jälkeen syön edelleen lääkkeitä ja käyn terapiassa, joka pian loppuu valitettavasti. En ole vieläkään ei- masentunut. Alkaahan tähän vähän jo kyllästyä.