Harvassa on ne isät, jotka on oikeasti juhlinnan arvoisia

ISÄN päivää eli eiköhän juuri sitä isyyttä juhlita ja sitä, miten isät lastensa kanssa ovat ja elävät? Ainakin siinä mielessä meidän lasten isä on todellakin juhlimisen arvoinen, vaikka aviomiehenä olisikin vähän huonompaa luokkaa...

Arvostusta, rakkautta ja hyvää elämää vuoden jokaisena päivänä! Meidän perhe ei tarvitse yhtä nimellistä päivää juhliaksemme sankaria. Kuitenkaan en vähättele niitä jotka haluavat juhlia päiviään, jokaisella perheellä omat tapansa, tämä on meidän.

että isyys ja miehisyys on pahasti haussa.Olen vilpittömästi iloinen niiden naisten puolesta jotka voivat sanoa miehensä olevan hyvä isä ja hyvä puoliso.Valitettavasti meillä ei ole niin.

meillä on ainakin juhlan arvoinen isi

ja onnellinen olen siitä.

Molemmat sellasia vittupäitä, etten edes toivota hyvää isänpäivää. Esikoisen isä tulee tänään käymään, viiimeksi kävi näkemässä 6 vuotiastaan kesäkuussa.

mutta lapselleen hän on mitä parhain isä! Mielestäni hän on isänpäivän ansainnut ja mielelläni hänet kahvitin ja lahjan lapsen puolesta ostin. Lapsi tosin voi tehdä nämä jutut parin vuoden päästä ihan itsekin...

samalla on myös rohkeasti miehinen mies, ympäristön painostuksesta huolimatta. nykyään kyllä tuntuu siltä, että jo pikkupoikana aloitetaan tietynlainen naisellinen mies-kasvatus ja koko aikuisikä taistellaan miehisyyttä vastaan. ainakin minusta tuntuu siltä.. minä rakastan miestäni koska hän on rohkeasti oma miehinen itsensä eikä tajua lajitella pyykkejä värin / materiaalin mukaan silloin harvoin kun sattuu pyykkiä pesemään

Ehdottomasti.

Todelliset miehet syrjäytyy ja aloittaa vankilakierteen. Tämä yhteiskunta suosii neitipoikia.

Molemmat sellasia vittupäitä, etten edes toivota hyvää isänpäivää. Esikoisen isä tulee tänään käymään, viiimeksi kävi näkemässä 6 vuotiastaan kesäkuussa.

enkä siis toivota mitään isänpäivää sille, eipä sekään pitänyt äitienpäivää arvossaan avioliittomme aikana. Tämä isä toteuttaa isyyttään vain tapaamisten aikana, silloinkin vähän miten sattuu, ja muina aikoina lapsia ei ole olemassakaan - siis vähät välittää siitä, mitä lapsille kuuluu tapaamisten ulkopuolella. Eikä me edes olla missään riidoissa, tyyppi nyt vaan sattuu olemaan tuollainen m****, osan lapsistaan on hylännytkin.

Oma isäni taas on hyvä isä kaikin puolin; tasapuolinen, rehellinen ja välittää aidosti kaikista lapsistaan. Kunpa omille lapsillenikin olisi valikoitunut samanlainen... niin, oma moka :(

Meilla miehella pysyy kauha kadessa (ja hyvin pysyykin) ja osaa myos tehda miesten tyot.

Paremmin ne miehen kädessä pysyy kuin mun.

Näin itse asiassa untakin viime yönä jossa selitin mun kaverille, jota näin ekaa kertaa 25 vuoteen sitä miten ihanan miehen olenkin saanut

Eli varmasti osaa jotain tehdä keittiössä ;). Samainen tyyppi oli 2 vuotta lapsen kanssa kotona ja on edelleen hyvin omistautuva isä. Ainakin meillä on siis aihetta juhlaan!

Perhe on hänelle kaikkikaikessa. Rakastaa ja arvostaa ja osaa myös sanoa ja näyttää sen.



Kodin töihin osallistuu siinä missä minäkin, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ( mm. pyykkihuolto ). Miesten työt onnistuu myös loistavasti.



Olen joka päivä onnellinen ja kiitollinen siitä, kuinka loistava aviomies minulla on, ja onnellinen siitä, kuinka hyvä isä lapsillani on. Toivottavasti tytöt sitten aikuisina osaavat " vaatia " itselleen yhtä ihanan aviopuolison :)

Juuri ollaan poikien kanssa valmisteltu juhlia iloisella mielellä. Molemmat odottavat pääsevänsä antamaan valmistamansa lahjat isälle ja papalle ja ukillekin aiotaan soittaa onnitteluja. (Mieheni on töissä, siksi juhlimme vasta illalla).



Mieheni on raavas mies, joka tekee tarvittaessa kaikki miesten hommat, mutta osaa myös kaikki tavalliset kotityökin. On ollut hoitovapaalla molempien poikien kanssa puoli vuotta.



Isäni on lähes 90v, tuon ajan miesten tapaan ei osallistu kotitöihin, mutta kykenee edelleen moniin ns miesten töihin. Kaikkea ei ikänsä takia enää jaksa...

mutta omaa isääni en juhli yhtään.

alkoholisti.



Herkkä, työteliäs perusmies, joka erehtyi luulemaan kaivatun rohkeuden löytyvän pullosta. Sieltä löytyi vain häpeä ja kuolemaan johtanut kierre.



Isänpäivänä muistan isääni rakkaudella. Ymmärrän vaikken voi kaikkea hyväksyäkään. Me kaikki emme vain ole yhtä vahvoja.



Oma mieheni on ihana isä lapsillemme ja rakastava puoliso minulle. Hän on ansainnut lasten tekemät kortit ja lahjat, minun ostamani lahjan, muhkean aamupalan ja rennon päivän.

Nykypäivän 30 miehet ovat mammanpoikia, mussukoita jotka istuvat perse leväällään passattavana. 70-luvulla syntyneitä vapaankasvatuksen lällärituotteita. Ei tietoakaan että perheen eteen tehtäisi ylipäätään mitään kunhan oma napa on turvattuja ja mukava olla.

Kaataa karhu tai hirvi ja tuoda se ruokapöytään?

Vai käydä venäjällä ja valloittaa palanen karjalaa?

Eikö se riitä että käy töissä ja imuroi tai vaihtaa välillä vaipan hä?

Ei todellakaan riitä että "käy töissä" ja imuroi.



Perheen hyvinvoinnista pitää kantaa vastuu. Pitää ostaa asunto, maksaa se, vaihtaa talvirenkaat, tankata auto, leikata nurmikko, asentaa digiboksi jne. ja kasvattaa lapsia isän auktoriteetilla.



Melkein kaikissa tutuissa perheissä nainen käy töissä, ansaitsee miestä vähemmän. naisen "ylimääräisillä" rahoilla vaatetetaan lapset, mies ja nainen, sisustetaan koti ja ostetaan ruoat ja kaikki lahjat, järjestetään juhlat. Miehen "ylimääräisillä" mies harrastaa ja tekee "poikien matkoja". Nainen tankkaa auton, pesettää auton, hoitaa puutarhan (molemmat ;-)), leikkaa ruohon, pesee ikkunat, siivoaa, hoitaa pyykit, viikkaa vaatteet, käy kaupassa, laittaa ruuat, hoitaa lasten neuvolat ja lääkärit, ilmoittaa ja vie lapset harrastuksiin, silittää, vie lapset hoitoon, hakee lapset hoidosta, käy vanhempainilloissa. Mies istuu töissä, istuu ylitöissä, käy harrastuksissaan, käy saunailloissa, käy kavereiden kanssa metsästämässä, käy kavereiden kanssa kalastamassa, käy kavereiden kanssa alppireissuilla...





Ja näin on myös meillä.