Millainen on sinun työsi?

Itselläkin työnkuva muuttunut paljon ja muutoksiatulee koko ajan. Uusia tehtäviä tulee, tosin jotkut toiminnot jää pois. Tiimissämme oli ennen 5 henkeä, nyt 3 ja pari tarvittaessa töihin tulevaa. Sama määrä tuotetaan kuin ennen. Vastuuta on enemmän ja virheitä ei tietty sais olla. Uusia ohjeita ei kerkeä työajalla lukemaan, ne pitää tehdä omalla ajalla ja opettelukin suureksi osaksi. Tunne on että kaikki pitäsi oppia ja omaksua hetkessä, tai sitten olet tyhmä ja väärällä alalla. Meiltä jää töistä pois n 15 % henkilöstöstä tän vuoden aikana, uusia ei palkata. Sama työ on tehtävä. Alana media-ala.

ja aika rauhassa saan moppailla. Mp3-soittimesta kuuntelen musaa vaikka se on kielletty. Tupakkakopissa istun ja kahvihuoneessa ison ajan jos ei satu huvittamaan työ.

Luulenpa, että usein on aika paljon eroa ns. naisalojen ja miesalojen välillä. Juuri nyt teen töitä miesten kanssa, ja he ehtivät kyllä juoda kahvia ja jutella niitä näitä työn ohessa vaikka kuinka paljon. Toimistotyössä kun olen ollut, niin kiirettä piti ihan eri lailla (ja työkaverit oli naisia). Naiset vain ovat usein niin tunnollisi. Ei tätä tietenkään voi yleistää, moni asia riippuu niin työpaikasta.

Ne vain vaihtelevat eri aloilla. Itse olen nyt hoitovapaalla, mutta nuorisoalalla työskentelen. Työni tulokset näkyvät useimmiten vasta vuosien kuluttua, ja vielä useammin on vaikea sanoa, onko työstäni ollut hyötyä vai ei - olisiko jonkun nuoren elämä mennyt niin kuin meni myös ilman mun työpanostani ja rooliani hänen elämässään? Kollegani ja muut alalla työskentelevät tietysti tämän tajuavat ja ymmärtävät, mutta ne muut... koko ajan ollaan epäilemässä, josko tuosta nyt kuitenkaan on mitään hyötyä, ja eihän tuosta näytä mitään iloa olevan jne. Ihaninta on kuulla vähän väliä, että "Silloin kun MINÄ olin nuori niin ei/kyllä silloin..."



Sun tapauksessasi mä kannattaisin sellaista lähestymistapaa, että ottaisit asian puheeksi työkavereiden ja pomon kanssa. Voihan olla, ettet ole ainoa, joka kokee tuollaista painetta, mutta pomo ei tajua tätä, koska kukaan ei sano mitään. Mutta jos alanvaihdosta haaveilet, käypä tutustumassa esim. mol.fi -sivustoon, muistaakseni jostakin sieltä löytyisi kysely/testi, johon vastaamalla voisit saada jotakin viitettä siitä, mikä voisi olla sulle hyvä ala.

Teen töitä mainostoimistossa, kirjoitan mainostekstejä. Työtehtävät ovat enimmäkseen pieniä, osaan menee muutama minuutti, toisiin 6 h, suurimpiin projekteihin noin 40 h.



Päivä on siis hyvin risainen; samana päivänä saattaa tehdä töitä 10-20 asiakkaalle. Kiire on aina, usein sivusta pukkaa duunia, joka on pakko tehdä heti. Luova työskentely kärsii, kun ei koskaan voi syventyä tai paneutua asioihin enempää kuin tunniksi kerrallaan keskeytyksettä.



Virheitä ei saa tehdä. Ei ole rakentavaa palautetta, vain suoraa huutoa, jossa mennään asiattomuuksiin. Jos valmiissa tuotteessa on virhe ja minä tein tekstit, syy on minun. Jos valmiissa tuotteessa on virhe ja vanhempi copy teki tekstit, minä oikoluin, syy on minun. Jos valmiissa tuotteessa on virhe ja toinen copy teki tekstit sekä oikoluki, kyseessä on inhimillinen virhe.



Jos briiffi on huono ja pyydän lisäbriiffiä, olisi pitänyt ymmärtää itse. Jos briiffi on huono ja yritän selvitä itse, lopputulos on väärä ja olisi pitänyt kysyä. Ja niin edelleen, ja niin edelleen.



Työpaikalla on yhtä poikkeusta lukuunottamatta tosi mukavaa porukkaa ja asiakkaistakin valtaosa on kivoja, samoin toimeksiannoista. Mutta se yksi kusipää pystyy pilaamaan fiilikset aika onnistuneesti pitkäksi aikaa. Harkitsen alanvaihtoa tai yrittäjän uraa.

Töitä tehdään aika tiivillä tahdilla ja tällä viikolla pitäisi tehdä enemmän kuin viime viikolla ja maailma ja työt siinä samalla muuttuu koko ajan.



Itsekin aina välillä mietin, että onko nykyisin enää sellaisia aloja joissa saisi tehdä rauhassa hyvälaatuista työtä enää olemassakaan.



Mutta siis mitä yritysmaailmaa olen nähnyt ja kavereiden tilanteista kuullut, niin ihan samanlaista on joka paikassa kuin ap:llä.

kaupungin/kunnan hommissa viimeksi. sinänsä leppoisaa ettei kukaan vaadi mieletöntä tulosta. mut kai joka hommassa on omat vaatimuksensa mut itse suosin kunnan ja valtion hommia just sen takia ettei tarvi mieletöntä tulosta takoa koko ajan. Helppoahan ei noissakaan ole.

Ihmettelen myöskin kun lukee näitä kertomuksia työpaikoista että miten ihmiset sitten saadaan jaksamaan tuollaisella tappotahdilla 68 v töissä jota valtiovalta havittelee?

Vapaa-aikana ei enää osaa rentoutua, vaan panikoi seuraavaa työpäivää. Töissä koko ajan menee hullummaksi, milloin ja miten tulee raja vastaan?

samoja havaintoja kuin ap:lla. Itse koen todella uuvuttavana kaikki uudet tietojärjestelmät, joita meille on tullut useita viime vuosien aikana. Pelkästään jo käyttäjätunnusten ja -salasanojen muistaminen ja päivittäminen raatelee hermoja - kun jokaiseen systeemiin on omat tunnuksensa - puhumattakaan varsinaisten systeemien hanskaamisesta ja oikeasta käytöstä. Miten paljon onkaan turhaa tavaraa erilaisissa tietojärjestelmissä, koska monellakaan ei ole aikaa opetella systeemi X:n täydellistä käyttöä... koulutusta ei saa tai se on pintapuolista, puhumattakaan käyttötuesta.



Porukkaa on töissä aina vain vähemmän, kun kaikenlaiset tuottavuusohjelmat aiheuttavat henkilöstön supistamista. Sairas- ja vuosilomien aikana hommat seisovat, koska yksinkertaisesti ei ole tekijöitä tai kukaan ei osaa tehdä poissaolijan tehtäviä, sillä monella on nykyään todella erityinen toimenkuva (ei puhettakaan, että moni osaisi samat asiat, koska työntekijöitä on niin vähän).



Meilläkin moni miettii, että onko enää sellaista työtä jossa selviäisi täyspäisenä eläkevuosiin saakka. Kiristyneessä tilanteessa työt ja olosuhteet stressaavat, aivan väistämättä, koska ihminen ei ole kone. Kun vielä soppaan ynnätään se, että palkat eivät kehity meillä tavallisilla duunareilla työn hankaloitumisen kanssa samaan tahtiin, niin ymmärrettävästi moni voi työnsä takia todella huonosti -tietysti moni työtönkin voi huonosti, eihän sitäkään pidä unohtaa.

Olen lääkärinä keskussairaalassa. Työtahti on päivisin sopiva. Pidän kunnon 1/2-tunnin lounastauon, kahvitaukoja en pidä vaan juon kahvia silloin tällöin koneen äärellä. Ainoa miinus työssä on pitkät vuorokaudenmittaiset päivystysvuorot kerran viikossa, jotka sekoittavat unirytmin ja ovat niin henkisesti kuin fyysisestikin raskaita. Mutta muuten olen pääosin tyytväinen. Työ on älyllisesti haastavaa ja mielenkiintoista, kollegat ja hoitajat mukavia. Ja onhan palkkakin hyvä.