Voi että mua raivostuttaa. Tyttö alkaa joka asiasta itkemään.

Lohdutatko vai annatko itkeä yksinään jos kerran aiheetta itkee?

Te osaatte vain itkeä itse. Siihen, että joku toinen itkee, suhtaudutte vielä huonommin kuin me miehet. Nainen on niin itsekäs olento, että oikeanlainen tunteminen tarkoittaa vain sellaisia tunteita, jotka tukevat naisen tunteita. Muunlaiset tunteet ovat vääriä.

Te osaatte vain itkeä itse. Siihen, että joku toinen itkee, suhtaudutte vielä huonommin kuin me miehet. Nainen on niin itsekäs olento, että oikeanlainen tunteminen tarkoittaa vain sellaisia tunteita, jotka tukevat naisen tunteita. Muunlaiset tunteet ovat vääriä.

Vaikka ei ratkaise tuota ap:n ongelmaa millään lailla. Kyseessä on aika herkkä lapsi, en tiedä miten auttaisi. Lohduttaa vaan ja sanoo että ei ole mitään hätää ja mitään pahaa ei tapahdu vaikka kananmunan pienisi väärällä tavalla.

Siis on tosi vaikea suhtautua. Yleensä yritän ottaa syliin varsinkin kun on aihetta, mutta kun ei ole aihetta niin en aina kyllä lohduta. SIis tyttö itkee ihan joka tunti.

Hän on aina ollut tosi dramaattinen, mutta kiltti. Jos vaikka kiellän häntä hiukan kovemmalla äänellä (jos esim. säikähdän ja sanon sitten äkkiä, että älä koske siihen), niin hän on heti tosi loukkaantunut ja alkaa itkeä, että äiti sanoi rumasti. Tyttömme on nyt yli 4-vuotias, ja ehkä jonkin verran rauhoittunut, mutta ottaa edelleen ajoittain tosi herkästi itseensä pikkuasioista.



Luulen, että nyt kun on enemmän leikkinyt muiden lasten kanssa, hän on hiukan "karaistunut". Lisäksi itse olen yrittänyt olla kärsivällinen, ja yrittänyt nimetä näitä hänen tunteitaan tyyliin "tuliko sinulle paha mieli, kun äiti sanoi kovalla äänellä" jne. Sitten selitän, että "äiti säikähti, kun koskit saksiin" tms. En ole keksinyt muuta konstia, kuin tuon keskustelun. Jos hermostuu ja alkaa tiuskimaan (mikä usein kyllä ensimmäisenä tulee mieleen), niin asiat pahenee. Toivon, että aika ja iän ja kokemuksen karttuminen korjaa tätä käytöstä.

Te osaatte vain itkeä itse. Siihen, että joku toinen itkee, suhtaudutte vielä huonommin kuin me miehet. Nainen on niin itsekäs olento, että oikeanlainen tunteminen tarkoittaa vain sellaisia tunteita, jotka tukevat naisen tunteita. Muunlaiset tunteet ovat vääriä.

hirvittävän itsekkäitä ja manipuloivia naisia, jos tämä on rehellinen käsityksesi. Olen pahoillani että vastaasi on tullut sellaista naisväkeä. Meitä on kyllä toisenlaisiakin.

Taitaa olla tytöille tyypillisempää käytöstä tuo pillitys, ei meidän pojat ole tuollaisia ollenkaan. No, ei se siihen itkuun ole kuollut. Lohdutetaan, kun on siihen tarvis, turhat vinkumiset voi jättää huomiotta, tyyliin väärin pilkottu kananmuna.

On vaan keksinyt, että sillä saa kolmilapsisessa perheessä parhaiten huomiota, kun meteli on muutenkin kova.

Halaile paljon.

Voi, miten ihanaa kuulla, että muillakin on samanlaista kuin meillä. Meidän n. 3,5 vuotias tyttö on juuri tuollainen itkeskelijä, vaikka toisaalta on myös kovin meneväinen ja eloisa.

kuhan on herkkä. Pelkää ehkä sinua.

Kyllähän lapsi vaistoaa, jos oot kireenä!



Mun mamma on pph ja jos minkälaista mukulaa on tullu vastaan. Tässä mun ykköskonsti: Jos lapsi itkee/känttyää selkeästi turhasta, istu lasta vastapäätä ja tuijota. Ihan neutraalisti, yritä saavuttaa itse zenmäinen olotila. Lapsi hiljenee yleensä alta aikayksikön. Menee vissiin pasmat jotenkin sekasin:)



Kaupan kassalla työskennellessäni teen aina samoin, jos vanhemmilla on änkyröivä tenava. Hiljenevät aina parissa sekunnissa ja usein heti perään tulee ujo hymy :)

:) Meillä tuli tuo vaihe myös, sukat meni väärin -itku, perunaa pilkoin liikaa -itku, pikkuhousut oli vinossa vaikka kuinka suoraan laitoin -itku.

Lopulta päätin että nyt riittää. Laita itse. Ja siitä seurasi kyllä itkua lisää, mutta muutaman päivän päästä se helpotti. Nykysin neiti on tosi itsenäinen. Haluaa tehdä asiat itse omalla tavallaan. Eikä itke niin paljoa. Mökötys ja karjuminen on tullut tilalle. Kehitykseen kuuluu. Hellyyttä vaatii paljon.