Lue keskustelun säännöt.
Miten voin auttaa lapsia??
04.11.2009 |
Olen koulutukseltani erityisopettaja. Minulla on kaksi omaa lasta, 3 ja 5 vuotiaat. Jo vuosien ajan olen tiennyt, että haluan omistaa elämäni lapsille. Tästä syystä aikoinaan lähdin kasvatustieteitäkin lukemaan. Nautin opettajan työstäni, mutta en silti koe, että voin tarpeeksi auttaa lapsia nykyisessä työssäni.
Tarvitsen sinun apuasi ja ideoitasi:) Miten sinun mielestäsi Suomen maassa voisi parhaiten auttaa lapsia?? Olen pohtinut sijaisvanhemmuutta paljon, mutta tällöin auttaisin vain yhtä tai muttamaa lasta. Sijaisvanhemmuus ei ole ollenkaa poissuljettu asia, mutta mitä muuta voin tehdä? Päässäni risteilee ajatuksia lastenkodista lähtien..
Jos sinä saisit päättää, miten voisin omistaa elämäntyöni lasten auttamiseen, miten minun tulisi toimia? Olisin lämpimästi kiitollinen jos antaisit omaa aikaasi vastataksesi minulle:):)
Kommentit (17)
yhteyttä kuntasi tai seurakuntasi työntekijöihin, ehkä helpommin onnistuu seurakunnassa. Tarjoudu vapaaehtoiseksi esim. ryhmäohjaajaksi. Omassa seurakunnassasi saattaa hyvinkin olla erilaisia lyhytkestoisia vertaisryhmiä lapsille, joihin tarvitaan ammattitaitoisia vetäjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pystyisi auttamaan myös perheitä (vanhempia), kun on näkemystä niin äitiyden, koulutuksen kuin työnkin kautta kolminkertaisesti siitä kuinka lapsi psyykkisesti ja fyysisesti kehittyy ja mitä tarvitsee eniten.
Kyllä olen myös tuota perheiden tukemista pohtinut, mutta en ole varma, riittääkö tietämykseni siihen. Olen kasvatustieteiden ammattilaisena parhaimmillani juuri lasten parissa, perhetyön handlaavat ehkä sosiaalialan ihmiset paremmin.
On ihana, että olet lasten asialla. Minulle tuli mieleeni seuraavanlaisia asioita, joista osa voi olla ihan poissuljettuja sinulta. Päivähoito systeemimme kaipaa kehittämistä siten, että toimisi lasten parhaaksi. Nykyisin herätty vakaviin ongelmiin. VOisitko osallistua kehitystyöhön, lautakuntiin, ajaa lasten asiaa. Iltapäivätoiminnan kehittäminen: kerhot vapaaehtoistyö. Tukiperhetyö esim.yksinhuoltajille. Perusta oma toiminimi ja ala antamaan monenlaista ohjausta tukea vanhemmille, perheille yms. Ilmoittaudu lasten ja nuorten tukipuhelimeen vapaaehtoiseksi auttajaksi.Tässä oli muutama ajatus. Hauskaa syksyä sinulle.t.toinen erityisope
miten olisi ns. osa-aikainen sijaisperhe.
Tässä tukea tarvitsevan perheen lapsi tuliti teille viikonloppuisin ja joskus viikoksi tms. lomalle.
Yksi tuttavaperheeni on tällainen sijaisperhe PK-seudulla.
Osa-aikainen sijaisperhe on virall. nimikkeenä tukiperhe. Suosittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkia maailman lapsia et voi auttaa. Sijaisvanhemmuutta suosittelen lämpimästi. Auttaisit jotakin tai joitakin lapsia rakentamaan hyvän elämän itselleen.
Minusta on parempi tehdä ykis asia kunnolla kuin vouhkata montaa asiaa. Et varmaankaan tarkoittanut että hajottaisit jakamalla itseäsi liian moneen osaan, mutta siis esim tukiperheenä toimiminen nykyisen työsi ohella olisi varmaan ihan loisto juttu. Ja minusta on ihanaa jos teet työsi kunnolla, luultavasti perheet eivät osaa arvostaakaan sinua tarpeeksi. (en tunne sua, mutta tekstistäsi päätellen voisin heti vaihtaa sut meidän koulun erityisopeen jota ei paljon lasten asiat kiinnosta).
Auta sitä yhtä tai kahta lapsta toimimalla tukiperheenä tai sijaisperheenä ja voit muuttaa todella paljon heidän elämässään.
T.eräs jota autettiin lapsena
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastenkoti 0-8v.ei ole auttamista. Sen ikäiset tarvitsee rakastavat vanhemmat tai sijaisäidin ja isän. Ei missään nimessä lastenkotia. Unohda se! Hyvä erityisopettaja on jo suurta auttamista. Voisit ottaa sen verran sijoitettuja lapsia ettet kävisi töissä. Näin olisit kotiäiti ja kaikilla lapsilla olisi äiti aina kotona.
esim. lastensuojelun asiakkaina olevia perheitä. Voisi vetää heille esim. ryhmiä, koulutuksia, leirejä tms. Tai voisit perustaa yksityisen turvakodin tai päihteitä käyttävien äitien kodin. Niissä voitaisiin tukea alkoholistiäitejä raittiiseen raskauteen ja auttaa vastasyntyneen kanssa elämän alkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullekin tuli mieleen kokonasivaltainen perheiden tukeminen.. Kiinnostaako siis kaiken ikäisten lasen auttaminen vai joku tietty ikäryhmä?
teet jo erittäin arvokasta työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteista. Kyllä tosiaan kiinnostaa eri-ikäisten lasten auttaminen, lähinnä ikävuodet 0-8 vuotta on ominta alaa. Kyllä olen myös tuota perheiden tukemista pohtinut, mutta en ole varma, riittääkö tietämykseni siihen. Olen kasvatustieteiden ammattilaisena parhaimmillani juuri lasten parissa, perhetyön handlaavat ehkä sosiaalialan ihmiset paremmin. Mutta aion kyllä tätäkin vaihtoehtoa pohtia tarkkaan, siis kiitos:)
Toivon lisää kommentteja. Uskon, että monilla tähän on mielipiteitä:)
Kukaan ei vastaa viestiin, jossa joku ilmaisee haluavansa auttaa ja kaipaa vinkkejä miten toimia... Sen sijaan ihmiset vaahtoavat Tuusiksen mies/naiskuvioista ja puhuvat kaikista pahaa. Surullista. Tämä taitaa olla todellinen nettihelvetti.
Hienoa, että haluat auttaa. Itselläni on ollut samankaltaisia suunnitelmia, tosin sopivaa koulutusta alalle ei ole. Mitenkäs lastenkoti, jossa kotikoulu? Siellä saisit hyödynnettyä myös erityisopen taitojasi:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erityisopettajana KUNNOLLA. Jos hän tekee sen kunnolla, siitä riittää kyllä ihan koko päiväksi. Valitettavasti se ei tietysti tarkoita vain 0-8 vuotiaita pikkulapsia, vaan niitä isompia, enemmän apua tarvitsevia lapsia, mutta se olisi kuitenki nparasta. Mä en rehellisesti sanottuna usko,e ttä ap:sta on tätäkään vähäää hyötyä "lapsille" noin ylipäänsä, jos hän alkaa sekoilemaan kovin monessa yhteydessä, koska siitä seuraa vaara, ettei hän tee mitään kunnolla.
Mä kyllä käsitin,että hän kokee, ettei nykyisessä työssään voi auttaa tarpeeksi ja etsii uutta tapaa auttaa lapsia paremmin... Ei hän siis päivätyönsä lisäksi etsi uutta työtä vaan jotain tilalle:):)
Mulla on vakava, parantumaton sairaus, joka on sekoittanut meidän perheen elämää jo kahden vuoden ajan. Isompi lapsi sai tukea ja apua kriittisessä vaiheessa avopsykiatrian puolelta, pienempi pärjäsi hyvin päiväkodin tarjoamalla hoivalla ja tuella. Isomman lapsen opettaja on keskustellut hänen kanssaan ja vaihtanut ajatuksia, tukenut ja kannustanut. Kun pienempi meni kouluun, hänen opettajansa tuskin noteerasi asiaa, sen sijaan iltapäiväkerhon työntekijät jaksoivat tehdä yhteistyötä kodin kanssa.
Voi miten meidän perhe olisi tarvinnut ja tarvitsee edelleen sitä, että lasten opettajat ymmärtäisivät, miten tiukoilla meidän lapset ovat! Pikkukoululaiselle on äärettömän raskas taakka seurata vanhempansa sairastamista, fyysisen voinnin heikkenemistä, sairaalajaksoja ja yrittää sulatella tietoa, ettei tämä sairaus ollutkaan kuin flunssa, joka paranee. Miten se koululainen siinä vielä jaksaa yrittää opetella lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan, viittaamaan, odottamaan vuoroaan..?
Tule ap töihin meidän lasten kouluun ja anna rahtunen tukea ja ymmärrystä mun lapsille.
AV-mammat vaan vouhkaa possuflunssasta ja haukkuu muita... Kun joku olisi kiinnostunut auttamaan lapsia, joilla ei ole ollut niin paljon onnea elämässään, ei ketään kiinnosta auttaa ideoinnisa. OOOOmmmmiiiiituista sanon mä:):)