Minkä ikäisenä lapsi oppi laskemaan?

Ihan normaalina olen pitänyt (höpsis millekään autismille). Toinen lapsemme onkin sitten aivan eri maata.

sellainen, että jaksaa piirtää jotain pieniä siperryksiä vaikka kuinka kauan, tykkää laskea laskuja ja lukea, on tehnyt noita jo 4v asti.

Uhmakausia on tullut ja menny, mutta nyt ekalla on tullut eka oikein kunnon uhma, joka muistuttaa jotain uhman ja teini-iän ärhentelyä, itkua, vastaan änkyttämistä jne..mikään ei ole hyvin :D

Mutta hyvin jaksaa edelleen keskittyä ja nyhrätä sellaisten asioiden kanssa mikä kiinnostaa.



Terve on kuin mikä.

Laskee vain yksinkertaisia plus- ja miinuslaskuja, mutta vain luvuilla n. 5:een asti. Luvut yli kymmenen ovat vielä aika hakusessa.



Mutta lukee jo sujuvasti, ihan tekstiä ja myös pitkiä, vieraita sanoja. Myös toista äidinkieltään. Ja kirjoittaakin.

Piirtää paljon ja mielellään, mutta suurpiirteisesti.



Eli eiköhän se ole vain mieltymyksistä ja erilaisista vahvoista puolista kiinni?

Ei mitään erikoista tuossa. Meillä pari kuukautta nuorempi, aivan normaali poika. Tekee 100 palan palapelin kerralla, osaa laskea päässä/sormin neljän luvun yhteenlaskuja (siis esim. 3+3+3+1, myös kertolaskuja osaa. Tietää paljonko on maitopurkissa, ja jos kysyy paljonko jää jos äiti juo siitä puolet, niin tietää vastauksen. Tai jos on puolen litran limsapullo, ja kun kysyy, että jos niitä olisi neljä, niin paljonko limsaa sitten olisi, niin laskee sen helposti. Samoin osaa kirjoittaa kun sanoo jonkun sanan ja luettelee kirjaimet oikeassa järjestyksessä "päästään" kun sille sanoo jonkun sanan. Luulisin että kohta jo lukee muitakin kuin tutun näköisiä sanoja.

numerot osasi 2-vuotiaana ja nyt 6-vuotiaana laskee vaikeahkoja päässälaskuja (siis myös jako- ja kertolaskuja). On ollut sosiaalisesti arempi noin 5-vuotiaaksi saakka, mutta nyt on tosi seurallinen tapaus ja kavereita on tullut paljon. Ei minusta sinun tyttösi kuulosta lainkaan omituiselta, älykkäältä ennemminkin.

Meidän keskimmäinen on tuollainen. Kivoin leikki yhdessä vaiheessa 4-5 vuotiaana oli, kun isä teki hänelle matikan kokeen, jota sitten laski innoissaan.



Ekalla luokalla oli aivan suvereeni matikassa, koska lähtötaso oli niin korkea ja sai lisätehtäviä tokaluokkalaisten kirjasta. Mutta nyt kolmannelle mentäessä on taso ihan tasaantunut ja matikka on jopa aika usein "yök". Eli ei ollut mikään poikkeuslahjakas numeroniilo, vaan just tuollainen piipertäjä ja sattui jollain herkkyyskaudella kiinnostumaan numeroista. Toki on edelleenkin tosi hyvä matikassa ja hahmottaa laskuja esim. päässälaskuna ihmeen hyvin, mutta ei tarvii mitään ylempien luokkien ekstroja. Veikkaan että geeneillä on kanssa tekemistä asian kanssa, mieheni on matemattisesti tosi lahjakas, ollut aina. Muut lapsemme ovat tässä valitettavasti tulleet enemmän äitiinsä, joka turvautuu nykyisin laskimeen aina kun mahdollista ;)

Ei ole tullut mieleenkään että olisi mitenkään erikoista?!? Oppivat aakkoset 2 vuotiaana ja 5 vuotias luki jo vajaa 4 vuotiaana. SItäkään en ole osannut pitää poikkeuksena.



Eikö lapset nykyisin kehity nopeammin? Me emme ole heitä opettaneet mitenkään. Aakkosia ovat kyselleet itse ja olemme kertoneet mitä kirjaimet ovat kun piirtelevät paperille. En ole koskaan älynnyt edes kysyä keneltäkään että olisiko tavallista osaavampia ikäisekseen. Ehkä sitten ovat kun tässä ketjussa tunnutaan sitä mieltä olevan mutta mitä väliä sillä on? Koulussa kuitenkin tasaantuu.



Minulta eivät ainakaan ole perineet, olen aina ollut sellainen tunnollinen tyttö joka pärjäsi pänttäämällä ihan hyvin mutta ei erityislahjoja. Mieheni on matemaattisesti lahjakas ja hänen isänsä oli ydinfysiikan tohtori. Voihan se olla että lahjat periytyisivät mutta ennemmin toivon lapsilleni luovuuden lahjaa kuin perinteistä loogista älykkyyttä joka usein korreloi epäsosiaalisen luonteen kanssa....