syyllisyys kalvaa
haen ehkä apua ja tukea tupakka riippuvuuteeni niiltä ketkä ovat kokeneet vaikeaksi lopettaa raskauden aikana ja kuitenkin onnistuneet siinä. en haluaisi mitään moralisointia osakseni koska tiedän tasan tarkkaan haitat sekä kannan ääretöntä syyllisyyttä jokaisesta tupakasta minkä olen polttanut ja mietin kuinka olen vahingoittanut pientä elämän alkua kohdussani. en tosin polta paljon: 1 tupakka 3 päivässä mutta sekin on liikaa. tulee vain tilanteita kun stressi painaa päälle ja ei hermot enää kestä. ongelmia on paljon, suurin niistä on itselläni todettu keskivaikea masennus joka johtaa juurensa lapsena sairastetusta leukemiasta ja sen hoidoista. tupakka on ollut henkireikäni selvitä pahoista tilanteista ja selvittää päätäni. pelkään että jos joudun tästä luopumaan niin miten selviän masennukseni kanssa kun ei ole mitään pako keinoa tilanteista. en ole keksinyt siihen vielä mitään muuta keinoa/korviketta ja toivoisin jotain ideoita jos jollakin on ollut samanlaisia kokemuksia?
olen itse ollut samassa tilanteessa kun olin raskaana, ikinä en tupakanpolttoa lopetanut, vähensin sen verran kuin itse tunsin hyväksi. Syyllisyys kalvoi kuitenkin, mutta tiesin että se suuri tressi mikää tulee kun ei saa sauhutella vaikuttaa lapseen ehkä enemmän kun se itse tupakointi. Käsityksen mukaan stressi ja tupakointi kulkevat melkein käsi kädessä. Ja jos poltat yhden savukkeen päivässä, älä kanna huolta, uskon että kaikki menee hyvin. Itse poltin kuitenkin n. 5 tupakkia päivässä ja sain kuitenkin täysin terveen ja rauhallisen lapsen