Lue keskustelun säännöt.
Rakkain lelusi lapsena/ lelu jota et saanut
02.11.2009 |
Mikä oli rakkain tai tärkein lelusi lapsena? Minulla se oli vihreä nalle virkkasin sen äidin avustamana n.6-vuotiaana. Se on yhä tallessa, lapseni lelukorissa.
Lelu jonka olisin halunnut, mutten koskaan saanut oli My litle pony. Näin mainostettavan tv:ssä, mutta äiti sanoi ettei se ollut enää minun ikäiselle, taisin olla silloin 10-vuotias. Sellainen oli ostettava, pojalleni vaikka ei hän sillä leiki, käyhän meillä joskus tyttöjä kylässä.
Kommentit (13)
olivat iso vauvanukke ja sit tädeiltä peritty vanha ihana tyttönukke, pienemmät vauvanuket, barbiet (myös äidiltä peritty) ja niiden vaatteet, daisy-muotinukke, nukenvaunut, suuri pehmokoira, liesi ja kattilat sekä astiasarja, nukkekoti ja sen kalusteet, olihan niitä.
Toivoin Kaalimaan kakaraa ja rattikelkkaa, niitä en koskaan saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pikkuautoja joissa on aukeavat ovet kun naapurin pojillakin oli, sain puuauton jossa oli pyöreät reiät ikkunoina, se on koriste-esineenä.
jonkun itsetekemä mollamaija oli rakkain leluni.
Lelu, jota en koskaan saanut oli äitini iso nukkekoti, joka lojui varastossa kunnostamista odottamassa. Kunnostan sitä parhaillaan lapselleni.
Ihan ehdoton, on se mulla vieläkin (ikää 30...), tosin nykyisin kuljeksii ympäri makakria ja mies on korvannut uppiksen ehdottomana unikaverina :D
Se Lelu Jota En Saanut oli ehdottomasti parkkihalli. Unelmoin siitä tosi paljon, mutta aina piti tyytyä vain muiden parkkihalleihin, kyynel...
mutta lelu, jota jaksoin vuodesta toiseen toivoa aina jouluna, enkä koskaan saanut, oli ehdottomasti
MEIKKI/KAMPAUSPÄÄ, siis sellainen nuken pää, jolle voi tehdä meikkejä ja kampauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itkevä nukke ja pehmeävartaloinen vauvanukke ja sitten leikittiin kotia niiden kanssa leikkimökissä. Aina...
Eikä kumpikaan omista tytöistä ole leikkinyt nukeilla, voi että.
Mahtoi minulla olla niitäkin leluja, joita en toiveistani huolimatta saanut, mutta mikään ei ole jäänyt niin paljon kaivelemaan, että muistaisin enää.
aina halunnut Lundbyn ihan perusnukkekodin.
Rakkain leluni oli iso valkoinen nalle, jolla oli punainen pallonenä ja kutsuin nallea Petteri Punakuonoksi. Vasta vanhempana tajusin, että siinä Petteri Punakuono-laulussa puhutaan porosta eikä nallesta...:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli yksi nukeistani. Taisin saada kaikki lelut jotka halusinkin.
rakkainta lelua olivat pikku piski-koira ja fraggle-hahmo. Niitä ilman ei voinut mennä nukkumaan. Tuo koira oli vielä matkassa mukana kun 16v olin "maailmalla". Tallessa on molemmat.
Lapsena toivon hartaasti parkkitaloa, mutta koskaan en sitä saanut, oli ilmeiseti liian poikamainen. Odotan innolla että saan pojalleni ostaa sellaisen. Ja se on takuulla hienoin mitä markkinoilta löytyy! =o)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaverillani oli tosi hieno nukkekoti, jota aina kadehdin. Mulle ei varmaan kalleuden takia semmosta hankittu. Nytkin, kun kävelen lelukauppojen ohi ja näen nukkekoteja, mieleeni hiipii haikeus.
ostettu koska oli eniten chouchou-koiran näköinen. Koira asui naapurissa. Olisin halunnut polkuauton, en saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli puhki kulunut ja sydämeni särky, kun se heitettiin roskiin.
Olisin aina halunnut uudet valkoiset luistimet. Katsoin kaiholla toisten hienoja luistimia.En luistele enään, mutta olen harkinnut ostaa itselleni luistimet.
Tämä ketju osoittaa sen, että lapsen olisi hyvä saada se toivelelu jouluna.
Rattikelkka. Perkules kun ostivat mulle rattipulkan.
No nyt onkin sitten meillä rattikelkka ja superiso rattikelkka ;-)