Miten lapsi kokee sen että hänellä on kaksi kotia?

On tavallaan iloinen, että on kakasi kotia, kovin hän sitä kaikille selostaa (myönteisesti).



4-vuotias on

Rasittavana.



Meillä kahden kodin elämää nyt ehkä viitisen vuotta.

oli isän koti ja äidin koti ja minä olin kylässä vuoron perään niissä.



Ei hyvä =(

Rasittavana. Meillä kahden kodin elämää nyt ehkä viitisen vuotta.

lapset aivan hajalla, ja nyt odotetaan oikeuden päätöstä, kumman luokse muuttavat pysyvästi.

Eli on kiva kun ei tarvitse luopua jommasta kummasta vanhemmasta, vaan molemmat säilyvät lapsen elämässä.



Meillä vaan lapset sitä välillä kiroavat että se tavara mitä tarttis juuri nyt (se tietty pusero, uimahousut, luistimet, koulukirja) on just siellä toisessa kodissa. Sekä kiroavat välillä sitä jatkuvaa siirtymistä.

Mutta kun kysytään että lopetetaan siirtymiset ja saavat asua koko ajan yhden vanhemman luonna, niin sanovat ihan selkeästi että "ei, ei, ei, tämä on ihan ok näin".

Eli ilmeisesti kokevat sen toiseksi parhaaksi vaihtoehtona heti sen jälkeen että molemmat vanhemmat olisivat yhdessä ja samassa kodissa ja siellä olisi leppoisa ja rakastava ilmapiiri. Mutta koska tämä ei ole mahdollista, niin tämä on se toiseksi paras vaihtoehto.

oli isän koti ja äidin koti ja minä olin kylässä vuoron perään niissä.

Ei hyvä =(

Meillä on lapsilla omat huoneet kummassakin kodissa eikä he joudu nukkumaan missään sohvalla tai muussa tilapäisratkaisussa. Vaan on ihan oma huone, jossa on omat tavarat ja johon kuuluu.

# 6

tilanne järjestetty mahd helpoksi, aikuisten huolista riippumatta. Meillä toimii, ei ongelmia. Kukaan ei solvaa ketään ja tilanne tasoittuu kyllä ajan myötä.

Ja miten tiedonkulku vanhemmalta toiselle onnistuu? Usein lapsi joutuu ottamaan liikaakin vastuuta tällaisissa tilanteissa. Hän on seilaaja.

Ei ongelmia, lapsi koululainen jo ja ihan hienosti on mennyt.Kummassakin kodissa omat tavarat, vain reppu kulkee mukana, jossa on koulukamat ym pikkusälä. En valita. Näinkin on parempi kuin ei mitään.