Kontrollifriikit äidit pilaavat lapsuuden!

pelkäätkö, että lapsesi jää ilman kavereita vai sitä, että naapurin äiti ei annakkaan lapsellesi

ilmaista ip-hoitoa. Tai ehkä pelkäät, että joudut iltaisin "viihdyttämään" omaa lastasi kun naapurit eivät halua häntä sinne "roikkumaan"

Esim. jos kuusipäinen poikaporukka alkaa viihtymään turhan hyvin vain yhden perheen luona, pian käy niin että tuon perheen äiti passaa paitsi viittä vierasta lasta useita tunteja päivässä, myös maksaa näiden syömiset!

Kaikki luonnollinen ja luonnon varassa tapahtuva toiminta aiheuttaa näille neurootikoille suuria ongelmia, koska niitä ei voi itse määräillä.





Työpaikoilla nämä (ilonpilaajat) kulkevat hampaat kireällä ja stressaavat joka asiasta, jotka eivät oikeastaan kuulu hänen elämäänsä pätkääkään.





Mistä tällainen johtuu? Heikosta itsetunnosta? Itsekeskeisyydestä? Epävarmuudesta?

Kuinka estää, ettei omasta lapsesta kasva tällaista takakireää hermoilijaa?

Otsikko ja teksti ei ihan mätsänneet keskenään.

Ja on tylsää kuunnella omalla terassilla läheiseltä leikkipaikalta: ei saa juosta, ei saa kiivetä, ei saa mennä sinne kiville, ei saa mennä metsään (kyseessä n. 20 m x 30 m kokoinen "metsä"), ei saa huutaa.



Huokaus.

Ja on tylsää kuunnella omalla terassilla läheiseltä leikkipaikalta: ei saa juosta, ei saa kiivetä, ei saa mennä sinne kiville, ei saa mennä metsään (kyseessä n. 20 m x 30 m kokoinen "metsä"), ei saa huutaa. Huokaus.

teidän laiskimusten lapsilla (= ette viitsi kieltää/olla ikäviä ihmisiä) on ikävämpää aikuisena, kun pitäisi oppia, että on jotain sääntöjä, joiden mukaan toimitaan.

Myös meillä on lapsen kaverit saaneet AINA välipalan - ei sen välipalan tarvitse olla niin kallista ettei olisi varaa ruokkia useampaa.... Meillä varattiin joka päivä ruisleipää ja juustoa sen verran, että pojan kaverillekin riitti.



Ja kaikki ovat olleet tervetulleita, jos vaan ajankohta sopi itselleni. Nyt lapsi on jo 13-vuotias, ja vaikka ei aina jaksaisi kuunnella äänenmurroksessa olevia poikia, niin silti pohjalla on syvä kiitollisuus siitä, että murkkuikäiset viihtyvät meillä :)

ei halua syöttää vieraita lapsia? Hieman menee termin vierestä.

ei halua syöttää vieraita lapsia? Hieman menee termin vierestä.

ettekö äidit opeta lapsillenne tapoja. Minä en antaisi lapsieni "kerjätä naapurissa ruokaa"

Jos lapset on kutsuttu leikkimään esim. kouln jälkeen silloin tietysti välipalan tarjoaminen on

välttämätöntä, mutta ei se, että lapset tulevat kutsumatta eivätkä ymmärrä lähteä pois ruoka-aikaan.

kun oma koti on vieressä tai ainakin kävelymatkan päässä jonne voivat mennä syömään?



TOki jos joku kauempana asuva koulukaveri tulee suoraan koulusta niin tottakai tarjoan välipalan. Mutta jos menee sellaiseksi että meille tulee (iso lauma) JOKA PÄIVÄ niin ei tunnu enää hyvältä. Kohtuus ja vastavuoroisuus kunniaan.

onneks olkoon ap, että sinun lapsellesi on sattunut suht täyspäisiä kavereita. tuskin nimittäin sinäkään joka päivä hymyssä suin ruokkisit kymmenpäistä poikalaumaa. aika ikävää olisi myös samalle joukolle kertoa joka päivä milloin on aika lähteä kotiin.



ongelma eivät todellakaan ole ne kunnolliset äidit joita sinä nimität kontrollifriikeiksi... ongelma ovat ne lapset, jotka tulevat kutsumatta toisen kotiin eivätkä lähde käskemättä kotiin. niillä lapsilla on todennäköisesti kotona niin kurjaa, että menevät mihin tahansa muualle mieluummin. he eivät ehkä kotona saa ruokaa ja menevät siksi kavereille. on tietysti hienoa, että jotkut viitsivät sit näitä lapsiparkoja ruokkia. oma joukkonsa ovat vielä ne huonosti kasvatetut lapset, jotka on kotonaan passattu pilalle ja he ovat niin tynnyrissä kasvaneita että luulevat kylässä heitä passattavan samalla lailla.



pojan kaveri oli meillä eka kertaa kylässä tässä taannoin. lupasin paistaa pojille lettuja. meillä on välipala yleensä n. klo 15 mutta koska tiesin, että tämän pojan kotona on aikaisemmin, ajattelin paistaa letut jo kahdeksi. no, juuri kun olin aloittelemassa lettujen paistoa, siis n. klo 13.45, tää poika tuli keittiöön ja kysyi multa:"Mitenköhän kauan täs vielä oikein kestää?" Tuijotin lasta aivan äimän käkenä ja kysyin mitä hän tarkoitti. "No siinä välipalassa, miten kauan siinä vielä kestää?". En voinut melkein uskoa kuulemaani. Nielin kiukkuni ja sanoin kohteliaasti et vielä pieni hetki menee. Omat lapseni eivät KOSKAAN menisi kylässä laukomaan tuollaista! Toinen esimerkki oli eräs poikani 9-vuotias kaveri joka ei koskaan syötyään sanonut kiitos vaan häippäsi vaan pöydästä mitään sanomatta, vaikka muut vielä söivät.

mutta minä en ole ainakaan ole luokitellut lapsien kavereita minkään vaatteen, vanhempien koulutuksen tai varallisuuden mukaan. Valitettavasti minä joudun kyllä sanomaan että kaverit menee kotiin syömään, sillä meillä on 1 vauva ja kaksivuotias jotka ihan tarpeeksi vie aikaa joten en millään ehdi passaamaan isompia lapsia. Lisäksi kaverit monesti sanoavat, että mennään syömään jotain ja sitten ihmettelevät kun ei ole hyla-maitoo tai sitten ei se välipala/ruoka kelpaakkaan mitä tarjottaisi vaan sanotaan että haluaakin leipää.. eikä nyt puhuta vaan niistä pojista vaan ihan on tytötkin tuollasia. Olen myös sanonut omille lapsille että jos on nälkä niin tullaan kotiin syömään - ei kerjätä naapurissa ruokaa. Toki jos kavereita on vain yksi niin silloin monesti joustetaan asiasta jos mahdollista.