Mitä mieltä koululaisesi on sikainfluenssarokotteen ottamisesta?

musta on täysin eri asia jos lapsi itse sanoo mielipiteen, kuin että vanhempi sitä erikseen alkaa kysymään. Kun lapsi itse oma-alotteisesti kertoo mielipiteensä, tottakai siitä pitää keskustella, ja tarvittaessa sitten (lapsen ikä ja käsityskyky tässäkin huomioiden) perustella että miksi vanhemmat ovat tehneet lapsen tahdon vastaisen päätöksen asiassa.

Lapset kokee muutenkin _tolkuttoman helposti_ syyllisyyttä eri asioista (huom. vaikka ei sitä ääneen sanoisikaan!). Vaikka päätös on vanhemman, en kyllä ainakaan joltain alle 10 kysyisi edes mielipidettä tuommoseen asiaan - juuri siksi ettei lapselle vahingossakaan tule se olo, että asia on hänen päätettävissään/vastuullaan. Ylipäänsä mielestäni on idioottimaista kysyä lapsilta mielipidettä asioihin, jonka päättämiseen heillä ei voi mitenkään olla riittävästi ymmärrystä ja harkintakykyä. Ja kun aikuinen joka tapauksessa päätöksen tekee, miksi luoda lapselle se käsitys että hänen mielipiteellään siinä asiassa on väliä? Miksi ei kysyisi lapsen mielipidettä asioissa joissa lapsi oikeasti itse voi vaikuttaa? Keskustella asiasta tietysti lapsen kanssa voi, esim. mitä on rokotteesta kuullut, ja jos jokin pelottaa niin niistä pelon aiheista, ja on hyväkin puhua.

ei tuollaista vastuuta voi lapselle laittaa!!

Tässähän kysyttiin mitä mieltä lapsi on! Vai eikö lapsella voi olla omia mielipiteitä, vaan vanhempien tulee päättää niistäkin??

kyllä aikuisen pitää päättää laitetaanko rokote vai ei. Ei lapsen tarvitse moisia miettiä!! Jos kysyy lapsen mielipidettä niin sehän kertoo vaan sen, että aikuinen on itse epävarma! Ja se aiheuttaa vaan turhaa stressiä ja huolta lapselle!

Kyllä minusta koululaisen kanssa voi keskustella tästäkin asiasta! Hän voi/saa kertoa mielipiteensä. Varsinkin kun tästäkin rokotteesta on levitetty niin paljon virheellistä "tietoa", ettei ole ihme että lapsiakin alkaa pelottaa. On se kumma ettei lapsi saisi sanoa mielipidettään!

Olan kohautuksellako se on ohitettava vai?

En ole itsekään. Ja tottakai asiasta on lasten kanssa puhuttu. Vanhemmat tekevät päätöksen mutta koska kyseessä jo yläkoululaiset lapset asiasta myös puhutaan yhdessä.

Näillä näkymin ei otettaisi rokotetta mutta saa nähdä nyt.

No luonnollisesti antamalla lapselle päätettäväksi sellaisia asioita, joihin hänen oma käsityskykynsä riittää. Ja joissa lapsi näin olleen oikeasti voi vaikuttaa. Rokotteen ottamisesta päättäminen ei minusta siihen kastiin kovin nuoren lapsen kanssa kuulu. Keskustella asiasta voi (ja on hyväkin) ilmankin, että se keskustelu alkaa siitä että mitäs mieltä nyt nikoannaliisa olet, että haluatko ottaa sen rokotteen vai et..

Vaikka päätös on vanhemman, en kyllä ainakaan joltain alle 10 kysyisi edes mielipidettä tuommoseen asiaan - juuri siksi ettei lapselle vahingossakaan tule se olo, että asia on hänen päätettävissään/vastuullaan. Ylipäänsä mielestäni on idioottimaista kysyä lapsilta mielipidettä asioihin, jonka päättämiseen heillä ei voi mitenkään olla riittävästi ymmärrystä ja harkintakykyä. Ja kun aikuinen joka tapauksessa päätöksen tekee, miksi luoda lapselle se käsitys että hänen mielipiteellään siinä asiassa on väliä?

Lapsi ei opi koskaan tekemään päätöksiä, jos häntä ei oteta mukaan siihen prosessiin, jolla ne tehdään. Oikea menettelytapa on se, että lapsi saa sanoa mielipiteensä ja sitten aikuinen kertoo - ja perustelee - omansa. Ja jos lapsella sitten vielä on vastaväitteitä, hän saa perustella ne ja aikuinen kertoo, miksi silti on viisaampi tehdä näin. Lapsen mielipidettä - ainakaan koululaisen - ei noin vain saa jättää huomiotta. Varsinkaan kun on kyse hänen ruumiistaan...

heidän mielipiteensä vaikuttaa kun mietitään minne matkustetaan lomalle, mitä syödään viikonloppuna, mitä haluavat harrastaa, lähdetäänkö risteilylle vai kylpylään jne. Mutta tässä asiassa ei lasten mielipidettä kysytä. Jos he itse sen nostavat esille niin asiasta keskustellaan tottakai, ja kerromme miksi olemme päätyneet tiettyyn ratkaisuun. Mutta silloinkaan emme anna lapsille sitä tunnetta, että he voisivat jotenkin asiaan vaikuttaa.

niin mä en sille mahda mitään.

jotkut 15-vuotiaat tietysti voi jo niitä mielipiteitään sanoakin, mutta eivät hekään päätöstä saisi yksin tehdä