Lapseni on 2-vuotias ja ystäväni ei ymmärrä, että elämäni ei ole samanlaista kuin ennen.

Onneksi minulla on ihana ystävä, joka ymmärtää, että lapset on mulle tällä hetkellä tärkeintä. Voidaan käydä kahvilla ym. niin että lapsi on mukana (ystävä lapseton). Miksi lapsi pitäisi jättää kotiin? Kyllä mä ainakin olen muutenkin lasten kanssa elänyt ihan normaalia elämää, matkustellut ym. vaikka en niistä ole erossa ollutkaan. Ja lapsia on 3, nuorin 1v. ja vanhin 5:) Jos lapseni seura ei kelpaa ystävälleni, niin turha odottaa minunkaan seuraa.

Hienoa naiset, että laitatte lapsenne ykkös-sijalle! Se aika jonka lapset on pieniä, on vain ohi kiitävä hetki.

tulkitsisin, että niille äideille, joille vapaa-aika ystävien kanssa ei jo ennen lasten tuloa ole koskaan muuta merkinnytkään kuin kaljalle menoa lähimpään räkälään, äitiys merkitsee suurelta osin todellista vaihtoehtoa aiempaan elämiseen, ja tätä vasten on helppo selittää, miksi tällaiset äidit jäävät jatkossakin mielellään kotiin. Asia erikseen ovat puolestaan äidit, joille ystävyys on analyyttista, keskustelullista, kulttuurista sisältöä suova, ja näille äideille ei ole mitään halua äitiyden myötä redusoida elämästä ystäväsuhteiden suomaa arvokasta panosta. Ymmärrän molemmat lähtökohdat ja myös ratkaisumallit taustaeroja vasten. Kumpikin lähestymistapa on omaan historiaansa nojaten luonnollinen, selvä.

ja katsottiin BBta yhdessä ja meillä oli hauskaa.

Mutta en tiedä miksi pitäisi nyt yhtäkkii lähtee niiden kanssa taas shoppaileen. Ei oo sellasta tarvetta ollu äitiyslomalla. Aikansa kutakin!